Tiistain tilitys; Lastenvaatteiden ihmeellinen maailma

Mä olin jo päättänyt, etten tähän soppaan lusikkaani tunge, mutta sen verran tää aihe laittaa välillä sappinesteet kiehumaan, että pakkohan se oli syödä sanansa. Nimittäin ne lastenvaatteet. Näistä on taas ollut juttua laidasta laitaan. Puhutaan, miten lapsesta kasvatetaan pinnallista kun vanhemmat pukee heitä merkkivaatteisiin. Kuinka typerää on laittaa rahojaan niinkin tyhmään kuin lastenvaatteet? Miksei ostaa esmes hemasta yli puolet halvemmalla samantyylisiä vaatteita? 

Itse olen niin kyllästynyt kuuntelemaan näitä, että pakko avata sanainen arkku ja antaa palaa. Olen lakannut suosimasta niitä lapsityövoimalla teetettyjä rytkyjä. Mielelläni maksan vaatteesta enemmän jo pelkästään siksi, että tiedän, ettei sitä ole näpertänyt esikoiseni ikäinen poika huonoissa oloissa jossain kehitysmaassa. Kaupan tekijäisiksi tiedän tehneeni vielä eettisen ja ekologisen valinnan ja ulkonäkökin miellyttää, sekä äitiä, että lasta. Mun pieneen kaaliin ei vaan mahdu miksi tästä nähdään niin suurta vaivaa? Miksi muita äitejä kiinnostaa niin paljon millaisissa rytkyissä se naapurin Pirkon poika Matti kulkee, että jaksetaan selän takana alkaa jauhamaan miten typerä äiti Pirkko on kun laittaa kaikki rahansa lastenvaatteisiin ja lisäksi jaetaan vielä "vuoden huonoin äiti"-palkinto Pirkolle. Oikeesti? Sitten nämä samaiset äidit, jotka jakelevat näitä "vuoden huonoin äiti"-palkintoja pelkästään lasten merkkivaateostosten myötä, esittelevät lapsensa Littlest Pet Shop tai Cars kokoelmia, joihin äkkiä lyhyellä matikallakin laskettuna on kulunut monen sadan euron luokkaa. Siinä ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä? Lapselle voi ostaa ennemmin 12€ pikkuauton, jonka kyljessä lukee salama mq queen, kuin 3€ bmw pikkuauton saamatta paska-mutsi leimaa otsaansa. Mutta auta armias jos ostat ennemmin 25€ kuin 10€ t-paidan lapselle? Olet huono äiti ja lapsestasi kasvaa pinnallinen koulukiusaaja. Jep jep!

Meidän lapset ei edes tiedä missä vaatteissa he kulkevat, onko se merkkiä vai ei. Enkä sitä koskaan heille ole sen enempää toitottanutkaan. Koskaan en vaatteita ole ostanut vain merkin takia, enkä osta. Saatan hehkuttaa lapsille jotain kuoseja, mutten koskaan merkkejä. Lisäksi niille mistä tolla riittää rahaa noihin -ihmettelijöille tiedoksi, niin minä kuin moni muukin kierrätämme aika lailla näitä vaatteita ees taas. Mullakin on säästötililtä koko ajan sama summa kierrossa näissä vaatteissa. Välillä se hupenee ja välillä ollaan taas plussan puolella. Kätevää eikö?

Joka tapauksessa, mitään muuta selitystä tälle ihmettelylle ja hypetykselle en ole keksinyt kuin KATEUS. Miten muka lastenvaatteet ja kasvatus voisi edes kulkea käsi kädessä? Äitien ja pelkästään naisten maailma on NIIN julma. Kaikesta nähdään vaivaa ja jaksetaan ihmetellä. Pakko sanoa, että paljon meillä olisi opeteltavaa miehiltä. Niin kuin eräs ystäväni kerran totesi; ei ne miehetkään ihmettele pukukopissa, että miksi Erkillä on 500€ luistimet eikä perus 70€:n bauereita, mutta naiset ne vaan jaksaa. Mielipide-eroja on aina, siitä ei pääse mihinkään, mutta jätetään ne turhat "palkinnot" kuitenkin jakamatta. Me aikuiset annamme lapsillemme ne esimerkit omalla käyttäytymisellämme, ei ne lelut tai lastenvaatteet...

Hyvästi tissi ja kuulumisia!

Pitkästä aikaa mä ehdin tälle puolen höpisemään. Meidän arki on kertakaikkiaan ollut niin hektistä erilaisine muutoksineen, että mun aika ei kertakaikkiaan oo riittänyt tänne asti. Harmittaa sillä monesti mulla olis ollut paljonkin asiaa ja höpötettävää, mutta kun kello soi välillä 4:30 koko viikon, niin mä olen lösähtänyt vaan sänkyyn heti kun olen saanut lapset unille. Muutenkin olen potenut huonoa omaatuntoa töiden aloituksesta ja siitä miten vähän mulla nykyään on aikaa lapsille. Siksi olen halunnut viettää ihan kaiken ylimääräisen ajan heidän kanssaan. Koskakohan tähän uuteen arkeen tottuu? Nyt tuntuu siltä ettei ikinä. Tai sitten se kaikki äitiysloma on vaan vielä muistissa niin hyvin miten paljon oli aikaa lapsille ja miten koko ajan olit läsnä kaikessa.

Tähän kuukauteen mun töiden aloituksen jälkeen mahtuu paljon. Meille on tapahtunut vaikka ja mitä ja yritänkin niitä saada taas täälläkin vähän pikkuhiljaa avattua. Suurin muutos, joka on saanut tällä mamalla palan kurkkuun, on se kun pikku-äN sanoi hyvästit tissille. Mä en taaskaan ollut itse yhtään valmis tähän, niin kuin en ollut äL:n kohdallakaan. Olinhan mä sitä miettinyt. Mutta kun se todella oli edessä, mä halusin perääntyä. Valitettavasti se vaan ei ollut mahdollista kun minimies oli päättänyt aivan toisin. Hoidossa aloituksen jälkeen äN sai myös pulloa, sekä nokkamukia, jonka jälkeen päätti, että haluaa juoda vain niistä eikä kaipaa enää tissiä. 2 viikkoa mä yritin, turhaan. Nyt mennään sitten pullolla ja nokkamukilla ja näistäkin minimies on hieman kranttu, kaikki ei todellakaan kelpaa.

Napanuoraa piti taas siis höllätä inan enemmän ja se tuntui pahalta. Ei enää kahdenkeskisiä pieniä hetkiä rinnalla, vaan nyt tuo mussuttaa maidot pullosta itsekseen köllötellen sohvalla. Tämä on taas yksi askel pikkumiehen "itsenäistymisessä" mikä kai sitten vaan on jossain vaiheessa tehtävä. Hassua vaan miten kaikki aina tuntuu niin pahalta kun se sattuu eteen vaikka sitä olisi vähän etukäteen jo miettinytkin. Äärimmäisen ylpeä olen kyllä siitäkin, että pystyin lastani rintaruokkimaan jopa 10 kuukauden ajan.

Tässä uuden arjen keskellä laitettiin pikkumiehet ottamaan yksi toinenkin iso askel isoksi pojaksi, joka on ainakin tuon isomman laittanut valvomaan, mikä on jättänyt samalla mulle vähemmän aikaa tänne. Pojat heivasi siis tutit, mutta tästä lisää pian. Pysykäähän siis kuulolla. ;)

Ihanaa loppuviikkoa! ❤️