Helpottavat pikku-klipsit (sis. arvonnan)

Tuntuuko teistä tutulle tilanne kun pyykätessä huomaat, että pyykinpesukone on niellyt sukkia ja parittomia kerääntyy kodinhoitohuoneen pöydälle aina vaan lisää ja lisää? Nyt mulla olisi esitellä teille tähän ainaiseen ongelmaan aivan mahtava ratkaisu; sockstar sukkaklipsit. Sain KidSpotin kautta mahdollisuuden, tehdä yhteistyötä Tarramonsterin kanssa näistä ja valitsin testattavakseni yhden mustan lahjapaketin näitä klipsejä. Alkuun mä mietin, etten tarvitse näitä lainkaan, sillä kuivaan kaiken peruspyykin kuivausrummussa, joten mietin tulisiko sitä sitten ripustettua sukkapyykkiä kuivumaan vain näiden klipsien takia?! Mutta tutustuttuani tuotteeseen koin positiivisen yllätyksen, sillä nämä sai heittää myös kuivariin. Niin näppärää ja pysyy sukat yhdessä koko matkan vaatekaappiin asti.

Näiden klipsien kotiutumisen jälkeen meidän pesukone eikä kuivausrumpu ole niellyt enää yhtäkään sukkaparia ja myös pyykinhoito sukkien osalta on ollut paljon miellyttävämpää kun ei tarvitse enää etsiä pareja sen kaiken kuivausrummusta tulleen puhtaan pyykin seasta. Mä olen kyllä ollut tosi tyytyväinen tähän tuotteesen, enkä keksinyt kuin yhden miinuksen. Lähinnä sen, että jaksaako näitä aina alkaa laittaamaan näihin klipseihin pyykätessä, mutta tämäkin taitaa olla ihan sitä omaa laiskuutta. Näppärintä olisi jos saisin tuon miehen houkuteltua, että pyykkikoriin ei sukkia laiteta ilman sockstar klipsejä, jolloin ne voisi heittää korista suoraan koneeseen, eikä enää siinä vaiheessa tarvitsisi klipsailla. Puhtaat sukathan voisi myös säilyttää näissä, mutta koska meillä näitä on vasta tämä yksi paketti, ei se tässä sukkapaljoudessa ole nyt mahdollista. Kivemminhan ne näissä säilyisi, kun ei tarvitsisi laittaa niitä enää myttyyn kiinni toisiinsa. Mun siis on varmaan ihan pakko hankkia näitä lisää.

Sain myös mahdollisuuden arpoa näitä arjen helpottajia vähän teidän lukijoiden kesken. Pääpalkintona Sockstar-lahjapakkauksen ja lisäksi vielä kaksi Sockstar basic-pakettia. Arvontaan voit osallistua jättämällä kommenttikenttään oman mielipiteesi tästä tuotteesta, sekä toimivan sähköpostiosoitteesi. Arvonta päättyy viikon päästä 7.4.2015 klo. 21.00. Onnea arvontaan!

 

Yhteistyössä KidSpot ja Tarramonsteri

Virvon varvon, tuoreeks terveeks...

Kaks pientä ja suloista pupujussia oli tänään ilostuttamassa sukulaisia. Pojat on vielä niin pieniä, että mun mielestä tuntui hassulta mennä kiertemään naapurustoa, joten käytiin vaan kiertämässä mammat ja pappat ja muutamat muut lähisukulaiset. Mumma oli ihanasti ajatellut myös äN:nnää joka sai virvontapalkakseen lemppariherkkuaan smoothieta. äL oli virpomisesta kyllä niin innoissaan, että nyt jälkikäteen mä aloin miettimään, että miksei me menty vaan pidemmän kaavan mukaan vähän vieraitakin ovia kolkuttamassa. Mikä sitten on se oikea ikä virpomaan? Onko sellaista edes? Loru ei vielä ihan sujunut kokonaan vaan poika sanoi "viivon vaavon" ja ojensi vitsaa virvottavalle. Ylisöpöä silti, kuka tuollaista nyt voisi vastustaa lorun puutteesta huolimatta? Ei ainakaan kukaan tänään virvotuista. :D Koska äiti hoiti suurimman osan vitsojen koristeluista, niin pääseekö sitä nyt sit suklaamunien osingoille? ;)

Virvottiinko teillä tänään? Millaisissa asusteissa?

Laineilla keinui pieni laiva vaan....

Pitkästä aikaa mä ehdin taas tänne höpöttelemään. IsiHoo oli viime viikon reissussa ja mä olin poikien kanssa keskenään kotona, joten päivät meni aika pitkälti poikien kanssa touhuessa ja illalla olin niin naatti, etten jaksanut muuta kuin köllötellä sohvalla jalat kohti kattoa. Oltiin kuitenkin kaikesta väsymyksestä ja yksin lasten kanssa hääräämisestä huolimatta tekemässä naapurin ja hänen kahden lapsensa kanssa laivareissu, tällä kertaa aamulaivalla. Mä suosin yleensä näissä risteilyissä Viking Linea. Jotenkin vaan mulla on parempia kokemuksia sieltä mm. seisovasta pöydästä. Nyt viime kerrat on tullut risteiltyä tuolla uudella Gracella, mutta tällä kertaa lähdettiinkin sitten matkaan Amorellalla. Aluksi tuntui aika ankealta astua vanhaan laivaan, tai tietysti ainakin hytit oli vähän eri luokkaa kuin Gracella. Moni ihmetteli miten jaksan lähteä lasten kanssa "yksin" laivalle. Mikäs siellä ollessa kun istuskelet pallomeren verkon toisella puolella tai kävelet suoraan valmiiseen pöytään syömään? Helppoa kuin heinänteko. Hah. Onhan tälläset reissaamiset kuitenkin aina aika väsyttäviä, mut silti.

Viking Linella on aina mun mielestä ajateltu lapsia tosi paljon. Gracella on tosi monta leikkipaikkaa lapsille ja vaikka Amorellalla oli vain yksi, niin ohjelmaa oli kyllä senkin edestä. Musta tuntui, että kun yksi kilpailu loppui niin jo seuraava alkoi. äL oli tällä kertaa ihan Hannu Hanhena reissussa, sillä voitti Bingossa pääpalkinnon. Hirveät määrät karkkia kohmittiin mukaamme. Vaikka aamuheräämiset olikin lasten kanssa aika rankkoja, niin melkeen voisin sanoa, että jatkossa taidetaan reissata Amorellalla jos mennään laivalle ihan vaan lasten kanssa aikaa viettämään. Vaikka Gracella on paljon erilaisia leikkipaikkoja, niin kokemuksesta ne on aina ihan täynnä ja meidän pienet jää isompien jalkoihin. Nyt meillä ei ollut siitä paljon pelkoa ja oli kivaa kun ohjelmaa ja kilpailuja oli järkätty niin kivasti vaikka yhdessä leikkipaikassa aikaa vietettiinkin koko risteily. Mä käyn kyllä melko monta kertaa vuodessa lasten kanssa risteilemässä. Mun mielestä se on aika kivaa vaihtelua arkeen sekä itselle, että lapsille.

Kuinka usein te risteilette?

 

toinen kurkistus välikauteen

 

Molo Kidsin Rainbow haalareiden kanssa meillä on vielä toisena vaihtoehtona Polarn O Pyretin ihanat tummansiniset kuorivaatteet. äL:llä on henkselihousut ja takki ja äN:llä fleecevuorellinen haalari, joka menee mukavasti tuollaisella pienemmällä lapsella myös pikkupakkasilla. Nämä on ensimmäiset Popin ulkovaatteet joita meillä on. äL:n kuorivaatteet ostin edullisesti second handina ja ovat todella vähän käytetyt kuin uudet ja äN:n haalarin ostin jo jemmaan hänen ollessa ihan muutaman kuukauden ikäinen sillä hintalapussa komeili -50% lappu. Ollaan käytetty näitä nyt vasta ihan muutama kerta, mutta olen jo näiden käyttökertojen perusteella tosi tyytyväinen vaatteiden ominaisuuksin. Pitävät hyvin vettä ja hylkivät likaakin ihan kivasti. äL:n housut ja takin pyyhkäisin kurarymyjen jälkeen vain rätillä, eikä tarvinnut heittää koneeseen pyörimään. Pipo ja tuubihuivi ovat nyt kevään uutta, jotka ostin uutena pojille äskettäin. Ovat ihanan pehmeää ja joustavaa kangasta ja mukavat päällä. äL:llä on jalassaan Crocsin saappaat, jotka ostin sekä rymyyn, että hienosteluun, käyvät minusta kumpaankin, ihan mukavasti ominaisuuksiltaan ja ulkonäöltään. Koska äN ei vielä kävele tai konttaa, niin hänellä tykkään pitää ihan pehmeitä tossukoita ulkona jotka on helppo pukea ja vaunuissa istuvalla lapsella mukavat päällä. Nämä ovat kiva vastakohta meidän värikkäille haalareille. Ihanan yksinkertaiset joihin voi yhdistellä kaikkija kivoja värikkäitä asusteita.

Aurinkoista viikkoa!

 

Herkullinen minttu!

Soviteltiin vähän uusia trikoovaatteita ja testailtiin miltä asusteet näyttää niiden kanssa. On tuo minttu vaan niin herkullinen, että näitä voisi kyllä käyttää ihan joka päivä. Gugguun värimaailmasta pistaasi on ollut ihan mun lemppari tähän mennessä, mutta kyllä tää minttu taitaa alkaa viedä nyt voittoa. Mä en malta odottaa lapsimessuja ja loppuja must-have shoppailuja. Tällä viikollahan on GugguuKidsFashionin instagramissa vilahdellut paljastuksia tulevasta ja mä en kestä mitä ihanuuksia on taas luvassa. Kevään kevyemmät tupsupipot ja huivit ja lapsimessuille tuleva rim-mallisto. Ihania! <3 Mun suosikki tän kevään väreistä, on kyllä ehdottomasti minttu.

mikä teidän suosikki on vai iskeekö nää värit yhtään?

Me vietetään poikien ja Been kanssa tää viikko keskenään kun IsiHoo lähti viikoksi reissuun.

Herkullista lauantaita! ;)

 

Kurkistusta meidän välikauteen!

Vilautan nyt ripauksen meidän välikautta teille tänään napatuilla aurinkoisilla puhelinkuvilla kun syötiin puistossa eväitä ihanan naapuri-ystävän ja hänen lastensa kanssa. Yhtenä osana meidän välikautta pojilla on siis Molo Kidsin ihanat rainbow haalarit ja polarn o pyretin raikkaat pipot ja tuubihuivit. äN:n haalari on äL:n viimevuotinen ja näin ollen äL:lle oli hankittava uusi. Satuinkin tekemään aika hyvän löydön ja huusin haalarin pikku-ukolle second handina fb-kirppikseltä melko huokeaan hintaan. Kerrankin mulla kävi tuuri, Jes!

Mä tykästyin noihin popin asusteisiin niin kovasti, että pakkohan ne oli heti saada. Menee vaatteen kuin vaatteen kanssa, koska niissä on niin montaa eri väriä, joten yhdistely on helppoa. En myöskään usko, että tulen koskaan kyllästymään tähän Molon Rainbow-kuosiin. Tykkään hirveästi myös yksinkertaisista vaatteista, mutta mielestäni väriä pitää olla ja mitä enemmän ns. peppi pitkätossua, sen ihanampi lopputulos.

Vai mitä te ootte mieltä?

Aurinkoista viikonloppua!

Kiertopostia taaperolle!

äL:lle tipahti postiluukkuun tänään ihan ihka oma kirje. Ensin mä luulin, että kyseessä on hänen kaverinsa 2v bailukutsu, mutta kun kirjettä yhdessä availtiin, sisältä paljastuikin ihana kiertokirje ns. Tarrakerhoon. Mä olinkin jo ihan unohtanut nämä omasta lapsuudestani. Nää oli aina vaikka kuinka kivoja, mutta koskaan en kyllä muista saaneeni sitä kirjeessä luvattua määrää kokonaisuudessaan. Aika moni siis näyttävästi tämän katkaisee, eikä jaksa jatkaa eteenpäin. Meiltä nyt ainakin lähtee kirjeet kaikille etiäppäin ja toivon, että ne joille tämä postiluukusta kolahtaa jatkaisivat myös tätä. Ihana idea ilahduttaa pikkuisia.

Mä aloin oikeen pohtimaan, että mitä kaikkea sitä oikein olikaan silloin omassa lapsuudessa? Näitä kiertokirjeitä oli kaikkia erilaisia. Muistaakseni joskus taisi kiertää jokin luonto-arpa kirjekkin. Sitten oli niitä taikinoita, joita jaettiin eteenpäin ja jota "syötettiin" ja lopuksi siitä tehtiin kakku. Hah, tässähän ihan muistot hiipii ihanasti mieleen. Ihanaa kun oma lapsi saa kokea samoja pieniä hauskoja asioita mitä itsellä on ollut lapsuudessa, eikä tämä maailma ole vielä täysin muuttunut mm. tämän virtuaalimaailman myötä.

Onko teille tullut lähiaikoina tälläistä postia?

Tissitakiainen!

Kukkuluuruu pitkästä aikaa. Pikku-äN täytti tänään jo kahdeksan kuukautta ja yhtä kauan täällä ollaan siis myös tissitelty. Kiinteitä me alettiin varaslähdöllä maistelemaan jo hieman alle 4 kuukauden iässä, kun nukkuminen oli mitä oli ja äN olisi ollut alvariinsa rinnalla. Vihdoin kun me otettiin puurot kehiin ja oltiin niitä syöty sellainen kuukauden verran, alkoi äN nukkumaan täysiä kokonaisia öitä. Sen puolen vuoden huonosti nukuttujen öiden jälkeen, kun pahimmillaan heräiltiin tunnin välein, niin voin kertoa, että se tuntui aivan luksukselta. Hip hei! Mä oon ihan fiiliksissä vieläkin, sillä ne rankat yöt ovat edelleen ihan lähimuistissa. Yösyömiset jäi siis ihan "helposti" pois.

äL ei aikoinaan suostunut syömään pulloa ennen kuin 6kk iässä kun alkoi syömään vellejä. Mä olin nyt sitten päättänyt, että nyt äN:n kohdalla pulloa testataan heti, (tietysti mun omalla maidolla) sillä mä en halua, että tällä kertaa olen niin kiinni vauvassa, etten voisi lähteä vaikka shoppailemaan yksin moneksi tunniksi. äN sitten ihan pienenä söi muutamaan otteeseen pulloa, kun olin jossakin, mutta kun 5kk iässä olikin mumman luona hoidossa, ei yhtäkkiä suostunutkaan enää pulloon. Vaikka pullossa oli siis minun omaa maitoani, jota olin hänelle pumpannut varuiksi pakkaseen. Tuon päivän jälkeen, ei meillä enää huolittu pulloa, ei sitten minkään näköistä.

Nyt hän on viimeaikoina alkanut hirveästi "köhnäämään" rinnalla. Ei millään malttaisi olla paikoillaan ja keskittyä siihen olennaiseen. Tämän vuoksi mä olen yrittänyt antaa hänelle korviketta joko nokkamukista tai pullosta, sillä musta myös tuntuu, ettei minulta mitään mielettömiä määriä enää maitoa edes tule. Mutta, tuloksetta mennään. Ei kelpaa, niin ei kelpaa. Ja koska tuo rinnalla olokin on niin hintsua, niin mua on oikeasti alkanut jo ahdistamaan. Saako tuo tarpeeksi nesteitä? Onhan ruuassakin jotakin ja ilta- ja aamupuurot teenkin jo korvikkeeseen, mutta silti?! Mua ahdistaa kun nuo määrät on mitä on ja omasta mielestäni liian pieniä. Kyse ei kuitenkaan voi olla sen korvikkeen mausta, sillä sitä korviketta on puurojen joukossa jotka mielellään syö. Selkeästi siis vaan vierastaa pulloa ja mukia, eikä halua vielä luopua tissittelyistä. Silti niistä hetkistä on tullut tosi epämiellyttäviä ja tuntuu, että homma menee vaan pelleilyksi. Mikä siis avuksi? Tutti on kelvannut kuitenkin aina.

Millaisia tissitakiaisia teillä asustaa?

Mielelläni otan vinkkejä vastaan millä saan nuo rinnalla olo hetket rauhallisemmiksi tai sen sijaan tuon minimiehen juomaan mielellään siitä nokkamukista? Pullolle en tohtisi enää tässä vaiheessa hirveästi opetella.