Pienen miehen kastelahjat

Ajattelin vähän vilauttaa teillekkin, mitä meidän Niclas sai ristiäislahjaksi.

Näin ihan alkuun suuret kiitokset kaikille vieraille, Niclas kiittää ja kumartaa näistä upeista lahjoista.

 Osa kyselikin etukäteen, että mitä Niclas tarvitsisi/haluaisi, mutta miten sitä voikin mennä tälläisen kysymyksen tullessa aina niin lukkoon? Muutamalle mä osasin antaa pienen vinkin, mutta ei sitä vaan jokaiselle osaa vastata. Aivan ihania lahjoja oli kyllä kaikki, vaikken mä vastata osannutkaan, joten parempi näin.

Mä tuskailen aina lahjojen kanssa, joten toivottavasti näistä on jollekkin myös apua ristiäislahjan suunnittelussa.

  

Kummeilta ihana tinainen karuselli soitto-rasia johon saa laitettua myös kuvan.

 

Pentikin nalle huppupyyhe ja pupu pehmolelu

 

Stokken Tripp Trapp syöttötuolin mun vanhemmat osti ristiäislahjaksi valmiiksi jo ennen Niclaksen syntymää. Tää on ollut käytössä syntymästä asti jo New Born setin kanssa.

 

Ihana vanhoja lastenlauluja sisältävä kirja, joka sisälsi myös cd:n.

 

Lahjakortti PoP:in myymälään.

 

Jalkapalloilija-palkinto (koska IsiHoo ja itseasiassa äitikin on pelanneet jalkapalloa) toisilta kummeilta, johon oli kaiverrettu Niclaksen nimi, mitat ja syntymäajat. Ihan sairaan hauska idea.

 

Kaksi ihanaa säästöpossua.

 

Ihana Tommy Hilfigerin body ja marimekon tutti tuttinauhalla.

 

Arabian viidakkomuumiastiasto ja muumilusikka.

 

Nuuskamuikkunen-muki.

 

Kastesormus.

 

Puoli tusinaa hopealusikoita ja kummilusikka.

 

Herra Hakkarainen body.

Lisäksi Niclas sai myös omenapuun, joka on istutettu meidän takapihalle. Kuvista puuttuu myös ne kirjekuorilahjat, jotka on talletettu pikkumiehen tilille niitä suurempia tulevaisuuden hankintoja varten.

Eikö ollukkin ihania lahjoja?

 ❤️annieweliina

IpanaPöperöt osa 1

Tästä se alkaa. Tästä päivästä lähtien, jaan teille joka maanantai yhden reseptin helppoon, taaperolle maistuvaan ruokaan arkea helpoittamaan. Ajatuksena ne nopeasti lautasella olevat vaihtoehdot. Makutuomarina toimii äidin pieni Lucas ja kyseessä ovat siis hänen lemppari-ruokansa. Bon appetit!

Italianpata

400g jauhelihaa

purkki tomaattimurskaa

1 pss herne-maissi-paprikaa

1 sipuli

7 dl vettä

1/2 pss eli n.175g rakettispagettia

2 kpl fondue chef beefiä

ripaus mustapippuria

Kuullota pilkottu sipuli pannulla ja lisää joukkoon jauheliha. Paista kypsäksi ja mausta toisella fondue chefillä. Lisää herne-maissi-paprikat ja vesi, sekä rakettispagetit. Anna kiehua n.10min, kunnes vesi on haihtunut ja lisää joukkoon tomaattimurska, mustapippuri sekä toinen fondue chef. Anna porista pienellä lämmöllä vielä n.5 min. Tarjoile ketsupin kera.

Tämän valmistamiseen mulla meni kokonaisuudessaan noin puolisen tuntia.

Lucas ainakin tykkää, nam!

❤️annieweliina

Toivepostaus: Arjen tohinat!

Mä sain taannoin toiveen, että tekisin postauksen meidän arjesta. Tää on nyt vähän kestänyt, mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Miten menee siis meidän päivät yleensä?

Aamulla me herätään siinä seitsemän ja kahdeksan välillä, pestään hampaat ja huitastaan aamupalat nassuun. Mä hoidan toisen lapsen ja isiHoo toisen aamutouhut, vuorotellen vähän kuitenkin. Yleensä isiHoo ulkoiluttaa aamulla koiran. Tässä vaiheessa mä alankin väsäilemään meille lounasta, jotta voidaan lähteä leikkipuistoon, niin on ruoka valmiina kun tullaan takas kotiin. Touhutaaperolle vaan on aina keksittävä jotakin mieluisaa tekemistä siksi aikaa sillä ei malttais millään odottaa puistoon pääsyä.

Puistossa mä touhuilen Lucaksen kanssa ja pikkuveli vetelee sikeitä vaunuissa. Joskus satunnaisesti häntä ei unet siinä vaiheessa napostele ja silloin pääseekin äidin syliin katselemaan kun isoveikka tekee hiekkakakkuja.

Puistosta me köpötellään kotiin lounaalle. Laitan Lucakselle ruuan ja maidon, jonka hän syö itse ja tällä välin mä imetän Niclaksen. Ruuan jälkeen molemmat pojat nukkuu päiväunet. Lucas huitelee kahdestatoista kolmeen asti ja Niclas ottaa siinä yhden maissa vähintään puolentoista tunnin tirsat. Lisäksi torkahtelee päivän mittaan vielä muutamaan otteeseen. Tämä poikien yhteinen päiväunihetki on siis sitä äidin omaa laatuaikaa, jolloin mä kylläkin yleensä laitan pyykkejä, tiskejä, siivoan tai bloggaan. Mä oon tosi huono ottamaan päiväunia tai lepäämään vaikka välillä ehkä tarttiskin, mut jotenkin tuun entistä pökkelimmäksi varsinkin niistä päikkäreistä, joten oon päättänyt jättää ne suosiolla väliin.

Poikien herätessä päiväunilta me syödään välipalat ja häärätään jotakin joko sisällä tai mennään taas pihalle touhuilemaan. Riippuu ihan siitä miten paljon isoveljellä on energiaa. Yleensä jos menee pisin seiniä niin siirrytään suosiolla ulos. Se on jännä, miten se energia katoaa heti paljon matallemmalle siellä ulkona hääräillessä, eikä ole sellaista hirveetä säätämistä kuin sisällä. 

Sitten onkin taas päivällisaika. Yleensä teen aamulla sen verran ison satsin sapuskaa, että me syödään koko päivä samaa ruokaa. Aika ei millään riittäis tekemään kahta erilaista ruokaa päivässä ja eineksiä mä en suosi, satunnaisia kertoja lukuunottamatta. Tuoreista aineksista saa tosi nopeasti ja helposti hyvää ruokaa mielikuvitusta käyttämällä ja näkemällä vähän vaivaa helppojen reseptien etsintään. Mitäs muuten tykkäisitte jos kerran viikossa julkaisisin jonkun helpon ja nopean ruokaohjeen arkea helpottamaan?

Imetyshetkiin mun on keksittävä Lucakselle aina jotain tekemistä, tai muuten poika turhautuu ja alkaa tekemään pahojaan. Värityskirja ja värikynät, titi-nallea tai fröbelin palikoita pyörimään tai lukemaan kirjaa äidin viereen, nää on yleensä in tällöin.

Iltatouhut meillä jakautuu pääsääntöisesti niin, että IsiHoo hoitaa Lucaksen ja mä Niclaksen. Syystä, että Niclas tarvii tissiä ennen nukkumaanmenoa. Jos Niclas sattuu menemään aiemmin nukkumaan, niin mä haluan ehdottomasti hoitaa Lucaksen iltatoimet. Pojat menee pääsääntöisesti nukkumaan 21.00. Molemmat pojat laitetaan omiin sänkyihinsä iltapalan jälkeen ja jätetään sinne. Kumpaakaan ei erikseen nukuteta vaan nukahtavat itsekseen.

Tän jälkeen alkaa äidin ja isin 'laatuaika'. Eli siivoillaan paikat kuntoon huomista päivää varten ja mä alan todennäköisesti bloggaileen ja IsiHoo kyttää tulosruutua. Todellista laatuaikaa, heh! Mulla on paha tapa valvoa puoleen yöhön asti ja sit aamulla ihmettelen miks oon niin pirun väsynyt. Tarttis opetella kyllä menemään aikaisemmin nukkumaan.

Kylpypäivä on kerran viikossa, mutta Lucas käy suihkussa joka ilta "yksinään" (jompi kumpi meistä levittää shampoot päähän ja tarkkailee häntä pukuhuoneesta) ja Niclakselle tehdään kunnon aamupesut joka aamu vaipanvaihdon yhteydessä. Kylvyssä me käydään niin, että saunotaan samalla. Yleensä jompikumpi menee toisen lapsen kanssa ensin ja toinen tulee perässä toisen kanssa. Molemmat vanhemmat saa siis saunoa "rauhassa" myös hetken. Välillä jos tahdotaan se meidän yhteinen rauhallinen saunahetki kahdestaan niin kylvetetään pelkästään lapset ensin, laitetaan heidät unille ja mennään sit ite saunaan.

Tällä viikolla mä aloitin taas treenaamisen Elixiassa muutaman kuukauden tauon jälkeen. Käytiin Niclaksen kanssa Elixia Babyssa ja Lucas oli lapsiparkissa ekaa kertaa pitkään aikaan. Kun mä menin hakemaan Lucasta, hän oli oven takana itkemässä täyttä häkää. Siis mun ylireipas  poika joka ei vierasta ikinä? Siellä oli tosi paljon lapsia ja oli ollut aika levotonta, eli lapset itkeskelleet paljon. Itkuhan tarttuu, joten todennäköisesti se oli tarttunut Lucakseen muista, tai sitten häntä harmitti vaipassa lymyillyt kakka. Ens viikolla mennään taas uudestaan, katotaan mitenkä sujuu. Tarkoitus olisi käydä ainakin 2 kertaa viikkoon, ElixiaBaby Niclaksen kanssa ja ElixiaJunior Lucaksen kanssa. Luksusta olis jos pääsisin vielä lisäks 2 kertaa salille tai jollekkin ryhmätunnille.

Ainakin kerran viikkoon ruokakauppareissun lisäksi me kävästään jossain moikkaamassa kamuja tai shoppailemassa tai kirppistelemässä. Millon mitäkin.

Tälläistä tiivistettynä pieneen pakettiin on meidän arki. Saakohan tästä mitään selkoa? Kysykää ihmeessä jos jäi jotain epäselvää! On jotenkin niin vaikea kirjottaa yksityiskohtaisesti sellasista itelle niin selkeistä asioista.

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

❤️annieweliina

Syysillan leivontavimma

Mulle iski eilen hirvee vimma leipoa jotain. Kaappeja kolutessa, löytyi ainekset mustikkapiirakkaan. Väsäilinkin sitä sitten koko pellillisen, sillä meillä oli täällä eilen työmiehiä hääräämässä ja meidän porukat tuli kattoon poikia. Maistuva piirakka oli nopeasti ja helposti kahvipöydässä.

Pellillinen mustikkapiirakkaa

2kkp sokeria

160g margariinia

2 kananmunaa

1 juomalasi maitoa

3 1/2 kkp vehnäjauhoja

3tl leivinjauhetta

pinnalle mustikoita reilusti oman mielen mukaan

päälle muruseos:

90g margariinia

1kkp sokeria

1 1/2 kkp vehnäjauhoja

Vatkaa sokeri ja margariini vaahdoksi.  Lisää kananmunat yksitellen nopeasti vatkaten. Lisää maito ja vehnäjauho-leivinjauhe seos vuoronperään. Älä vatkaa liikaa, niin että sekoittuu keskenään.

Lisää taikina pellille leivinpaperin päälle tasaisesti. Ripottele päälle mustikat ja ripottele mustikoiden päälle nypitty muruseos.

Paista 175 asteessa n.40min.

Aikaa mulla meni yhteensä n.1,5h. n. 20min siihen, että sain piirakan uuniin ja siellä majaili vielä sen alta 40min. Tän kanssa sopisi vielä tosi hyvin joko vaniljakastike tai vaniljajäätelö. Mulla vaan ei sattunut kumpaakaan olemaan kaapissa.

Äiti kiikutti mulle eilen myös yleiskoneen. Helpottuu toi leipominen huomattavasti, sillä sämpylätaikinakin vaivautuu sillä hetkessä. Mikäs sen parempaa kuin vastaleivotut lämpimät sämpylät, nam! Nyt alko tekemään niin paljon mieli että varmaan pakko laittaa taikina kohoamaan.

❤️annieweliina

Hampaita?

Aiemmin tossa höpöttelin et meillä on yöt nukuttu tosi huonosti ja heräillään koko ajan kitisemään ja nukahdetaan uudestaan vasta tissillä. Silti se syöminen ei oo mitään päätä huimaavaa, vaan otetaan muutamat hörpyt ja jatketaan taas unia. No, tänään meidän porukat oli meillä ja äiti alkoi kyselemään, et miks tää poika mussuttaa koko ajan nyrkkejään, että anna sille nyt härrekyyd sitä tissiä. Mähän tein sitten työtä käskettyä, muttei poitsu ollut kyllä yhtään yhteistyökykyinen ja halukas syöpöttelytouhuihin.

Siinä sitten katteltiin kun poitsu mussutteli nyrkkejään kuola valuen ja kiukutteli huonontuulisena. Äiti heitti ilmaan, et oliskohan Niclakselle tulossa hampaita kun merkit vähän viittais siihen. Tutkailtiin pojan suuta ja jos me nyt ihan oikein nähtiin, niin ylhäällä on ikenet turvoksissa. Ikenen alta siis pullottaa kaksi etuhammasta. Näistä voin kyllä melkeen pistää pääni pantiksi, et sieltä ne on kovaa vauhtia tulossa. Äiti sanos, että alhaallakin näkyis valkoista jo ikenen alla, mutta siitä en ihan menis vielä takuuseen, mut katsotaan nyt, yleensähän ne alahampaat tulee ennen ylähampeja, eikö?

Lucakselle eka hammas tuli 5kk iässä. Voiko tää siis todella olla totta, että mun reilu kaksikuinen vauva tekee siis jo todella ensimmäisiä hampaitaan? Vähän kyllä jännittää jos todella tulee, että miten imetyskin sen jälkeen sujuu kun tää pikkumies nappaa välillä jo pelkillä ikenilläänkin niin lujaa kiinni et tekis mieli kiljasta. Toisaalta, johtuneisko tämäkin siitä, että ne ikenet niin kovasti kutiaa. Tiedä sitä sitten. On tää niin vaikeeta arvioida, että mistä mikäkin johtuu. Ensin olin varma, että meillä eletään tiheän imun kautta ja nyt mä jo pohdin, josko nää yöheräilyt johtuukin hampaista. Ei oo aina helppoa olla äiti. Se on välillä sellasta entten-tentten-teelika-mentten leikkiä.

Milloin teillä tehtiin ekat hampaat?

❤️annieweliina

Tiheän imun kausi

Niin kuin otsikko kertoo, niin täällä on nyt muutama yö vaan tissitelty. Juuri kun äiti saa taas unen päästä kiinni edellisestä imetyshetkestä, niin taas jo poika kaipailee tissiä uudestaan. Mahtavilla silmäpusseilla siis mennään tässä osoitteessa tällä hetkellä, jei!

Kyl mä jo pohtisin, että loppuuko se maito nyt kun rinnat on kun löysät nahkapussit ja toinen vaan imee ja imee, mutta nielemisäänistä päätellen kyllä sieltä myös jotain ulos tulee. Lukaisin vähän tästä kyseisestä vaiheesta, sillä tää on mulle ihan uutta, kun ei Lucakselle tälläistä aikoinaan tullut lainkaan. Törmäsinkin sitten tälläiseen lohduttavaan tekstiin..

"Noin kolmikuisina vauvoille tulee usein "tiheän imun kausi", jonka tarkoituksena nykytietämyksen valossa on ylläpitää sopivaa maidon määrää eikä niinkään pyrkiä lisäämään sitä, kuten aiemmin arveltiin. Äiti on ehkä vasta paria viikkoa aikaisemmin huomannut, ettei joka iltaa enää tarvitsekaan istua sohvalla, ja nyt vauva on jälleen rinnalla koko ajan. Epätoivo iskee moneen äitiin, ja takaraivossa jyskyttää ajatus maidon loppumisesta. "Kun äidin tätikin on aina kysynyt, riittääkö se maito varmasti, ja että kyllä se pian loppuu, kun niin on loppunut kaikilla suvun naisilla aikaisemmin..." Jos vanhemmat jaksavat luottaa rintojen ja vauvan yhteistoimintaan tämän hulinakauden yli, on jälleen suvantovaihe tiedossa – aina siihen asti, kunnes vauva lähtee liikkumaan."

Tämän avulla mä oon vaan sitkeästi tyrkyttänyt sitä tyhjänoloista nahkapussia vauvan suuhun. Kai se vaan niin on, että se on kysynnän ja tarjonnan laki ja thats it! 

Mä haluaisin kuitenkin imettää niin kauan kuin vaan mahdollista ja päästä kaikkien näiden tylsien vaiheiden yli voittajana. Esikoista imetin 7,5 kk, kunnes pikkumies päätti itse, että nyt mulle riitti. Se oli helppoa, todella helppoa, mutta samalla myös sydäntäraastavaa, sillä itse olisin halunnut vielä jatkaa lähemmäs vuoden ikään. Miten se lopettaminen voikin tuntua niin pahalta vaikka vauva sen aloitteen itse tekee?!

Tästä tulikin mieleeni, että tästä kaikkialla vellovasta julki-imetyskohusta mä olen sitä mieltä, että mä ainakin näytän kieltä niille, jotka mua paheksuvasti katsovat kun ruokin lastani julkisella paikalla. Imettäminen on kuitenkin niin luonnollinen asia, että mä en sitä todellakaan ala häpeilemään. Joten imettäkää rakkaat äidit, missä ikinä olettekin, älkääkä välittäkö muista. Te kuitenkin ruokitte lastanne parhaalla mahdollisella tavalla.

Vinkkejä miten tämä vaihe ylitetään ja kauanko tämä kestää?

❤️annieweliina

Ristiäistarjottavat

Pikkuisen jalan malliset pikkuleivät

Tein ensin ihan perus vaalean pikkuleipätaikinan.

* 200 g voita 
* 1 dl sokeria 
* 1 kananmuna 
* 2 tl vaniljasokeria 
* 1 tl leivinjauhetta 
* 1 tl kanelia 
* n. 5 dl vehnäjauhoja 

1. Vaahdota voi ja sokeri vaahdoksi, lisää kananmuna hyvin vatkaten joukkoon. 
2. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita massa tasaiseksi. 
3. Kauli taikina ja paina siitä muotilla pipareita.
4. Paista piparit uunin keskitasolla 200 asteessa noin 8 minuuttia.

Jaoin taikinan viiteen osaan ja paistoin kymmenen pikkuleipää kerrallaan uunissa. Mä siis käytin muottina, pienen jalan mallista muottia ja tällä muotilla taikinasta tuli pikkuleipiä reilu 50kpl. Mitä pienempi muotti, sitä enemmän pikkuleipiä.

Seuraavaksi mä sitten valmistin pikkuleipien päälle pikeerin, johon käytin allaolevaa ohjetta.

Pikeerin perusohje:

¼ dl valkuaista
1 ½ dl tomusokeria
3 tippaa sitruunamehua/tiivistettä tai etikkaa

1. Vatkaa valkuaista ja 1 dl tomusokeria sähkövatkaimella 3 minuuttia.
2. Sekoita joukkoon sitruunamehu/etikka ja loput tomusokerista.
3. Jatka vatkaamista hetken aikaa.
4. Värjää halutessasi pasta-, tomu- tai apteekin jauheväreillä.

Värjäykseen mä käytin turkoosia pastaväriä. Pikeeri pursotuspussiin ja ei muuta kun pikkuleipiin väsäämään N-kirjainta.

CupCaket n.16 kpl

Tässä olisi teille ihan älyttömän helppo ja nopea CupCake ohje.

Tarvitset:

1 pussin Sunnuntai suklaanmakuinen kakku- ja muffinssimix

öljyä

1 purkin Valion valkosuklaa-lime maustettua rahkaa

1 purkin Valio Viola appelsiini tuorejuustoa

muffinssi-/cupcakevuokia

cupcake koristeet

Elintarvike- / pastaväriä kuorrutteen värjäämiseen

Valmista ensin muffinssit pussin takaa löytyvän ohjeen mukaan. Laita reilu ruokalusikallinen muffinssitaikinaa yhteen vuokaan. Noin puolikas vuoallinen ja ennemmin vähemmän kun liian paljon, sillä päälle tulee vielä rahka-tuorejuustokuorrute. Paistaessa mä suosittelen myös kokeilemaan välillä muffinsseja tikulla milloin taikina ei enää tartu, etteivät ne kuivahda uunissa liikaa.

Valmista seuraavaksi kuorrutusmassa. Sekoita purkki rahkaa ja purkki tuorejuustoa keskenään ja lisää lopuksi haluamasi värjäykseen käyttämäsi väriaine. Massa pursotuspussiin ja ei muuta kuin pursottamaan CupCakeja. Kauniimman pursotuksen saat kun aloitat ulkoreunasta ja lopetat CupCaken keskiosaan. Lisää päälle haluamasi koristeet.

Sellaiset parit kivat ja helpot ohjeet. Toivottavasti näistä on apua teillekkin juhlien järjestelyssä.

❤️annieweliina

Leluja omasta lapsuudesta

Muistatteko te näitä?

Kirppupeli

Kirput piti saada hyppäämään tuohon pikku kippoonsa. Näitä oli joka toisella kaverilla ja voi että miten hauska peli tää olikaan.

Kokoset

Näitä pystyi joko kiinnittämään toisiinsa tai kokoamaan päällekkäin. Rakentamaan siis oman näköisen hökötyksensä.

Brion Muovinen Lelujuna

Muistan miten hauska näitä oli irroitella toisistaan ja tehdä aina erinäköinen juna vaunuja siirtelemällä ja tsukutella etiäppäin.

Helmitaulu

Nää mun kuvaamat lelut on kaikki mun tädin vanhoja, joka on musta 2 vuotta vanhempi. Leikittiin aina koulua, mun täti oli aina opettaja ja mä oppilas ja helmitaulu oli tietysti aina menossa mukana. Tästä hyvästä mä opin jo ennen esikoulua lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Kiitos siitä kuuluu siis mun tädille Marialle! Pus! ❤️

Oltiin Sunnuntaina käymässä mun mamman ja pappan luona ja Lucas leikki näillä. Tuli vaan niin ihania muistoja mieleen, että oli pakko kuvata nää kaikki ja kysellä teiltäkin, että muistatteko näitä 80-luvun leluja? Onko jollain ollut jotain näistä leluista ja onko vielä tallella? Mun mamma ei heitä koskaan mitään pois ja tässä tapauksessa se on vaan hyvä juttu. Kuinkahan arvokkaita nää vanhat lelut mahtaa tällä hetkellä olla?! Tunnearvo näissä kuitenkin tärkein on. ❤️

❤️annieweliina

Neuvolakuulumisia

Niclas 2kk

Paino 6670g (+320g)

Pituus 62,5cm (+1,6cm)

Pipo 42cm (+1,1cm)

"Suloinen tyytyväinen poika. Jäntevä, pään kannatus, nojaa kyynärnojaan. Kasvu hyvä rintamaidolla. Katse seuraa."

Terkka oli tyytyväinen Niclaksen kehitykseen, jonka kertoi olevan aika paljon edellä. Niclaksen paino- ja pituuskasvu olivat nyt alkaneet vähän tasoittumaan ja käyrät näytti menevän alaspäin, kuitenkin vielä hänen 'ihannekäyränsä' yläpuolella mentiin ja terkka meinasikin, että hakee varmaan suuntaansa sinne. Pojulla kun kuitenkin tuota syntymäpituutta ja -painoa oli ihan reilusti ja ekat viikot sitä tuli aika urakalla lisääkin, joten pakkohan sen jossain vaiheessa on tasottua, ei se poitsu vuoden ikäisenä voi kahtakymmentä kiloa painaa. Sain myös ensi kerraksi kotiin täytettäväksi "vauvaperheen arjen voimavarat" -kaavakkeen, hassua taas rastitella tälläistä kun juuri rastittelin "taaperoperheen arjen voimavarat" -kaavakkeen Lucaksen puolitoistavuotis neuvolaan. No eipä siitä haittaakaan ole.

Höpöteltiin myös vähän isoveljestä samalla, sillä Lucakselle on alkanut tulla nyt toisten lasten tönimistä, nipistelyä ja tukistamista ja mä kaipasin tähän vähän neuvoja. Oli helpottavaa kuulla, että tämä on ihan normaali lapsen kehitysvaihe. Toisille lapsille sitä vaan kuulemma tulee enemmän ja toisille vähemmän. (Musta kun tuntuu, että kaveriporukassa kun ollaan ja lapsia on paljon, niin se on aina mun lapsi, joka jollain tavalla tölmii eniten muita.) Meidän esikoiselle siis sitä nyt näyttävästi on tullut sitten hieman enemmän. Pienen puhumattoman taaperon on vaikea millään muulla tavoin näyttää tuntemuksiaan, joten yleensä se tapahtuu sitten näin. Tilanteet voivat kuulemma myös olla sellaisia, että hän vain on mustasukkainen omista leluistaan ja samaten kun joku lapsi meille tulee ja jo ovella Lucas vetäsee tukasta, niin saattaa olla, ettei hän haluaisi kaveria leikkeihinsä tällä kertaa. Tässä kohtaa mä tajusin, että nämä on tapahtuneet aina meillä kotona. Ei olla hetkeen oltu kenenkään muun luona leikkimässä vaan aina meillw päin on tullut joku, joten tapahtuisikohan näitä jos me mentäisiinkin kylään ja leikkimään sen kaverin leluilla? No eniveis neuvoksi näihin tilanteisiin sain, että käsken Lucasta pyytämään aina anteeksi ja selitän aina miksi niin ei saa tehdä. Anteeksi mä olenkin aina käskenyt Lucasta pyytämään, mutta pakko sanoa, että välillä mulla on jäänyt selittämättä miksi ei. Tähän aion siis jatkossa kiinnittää enemmän huomioita. Terkka korosti tätä taaperolle selittämistä muutenkin, sillä sanan EI, merkitys katoaa täysin, ellei taaperolle selitä miksi ei? Olen sitten tämän neuvolakäynnin jälkeen yrittänyt aina selittää kiellon jälkeen myös miksi ei, ja se on kyllä selkeästi auttanut paljon, enkä joudu enää niin montaa kertaa päivässä Lucasta kieltämään samoista asioista kuin aiemmin, ihanan palkitsevaa.

Että sellaisia neuvolakuulumisia tällä kertaa.

❤️annieweliina

Talvi saa tulla

Mä hankkisin pojille talvihaalarit, joten pojat odottaa jo lumisateita saapuvaksi. Tykästyin meidän Lucaksen Molon välikausihaalariin, joten päädyttiin tänä talvena testaamaan myös Molo kidsin talvihaalaria. Olin haaveillut keltaisesta haalarista molemmille pojille ja kun Molo Kids julkaisi tämän vuoden talvikuosit, mä jouduin pettymään. Ei keltaista tänä vuonna. Kääk! Haalari oli mulle ihan must have kamaa ja toisin sanottuna mulle iski ihan järkyttävä paniikki, PAKKO SAADA. Aloin heti metsästää kaikilta kirppiksiltä uusia tai vähänkäytettyjä haalareita pojille. Niclakselle mä löysin melko äkkiä todella hyväkuntoisen ja vielä todella edullisesti, mutta Lucaksen kokoiset meni jatkuvasti mun nokan edestä. Toivo meinas loppua, mutta viimein joku vastasi mun ostetaan-ilmoitukseen ja mä sain ne, molemmille, Jes! <3 aivan uudenveroiset haalarit ja Lucakselle vielä settinä hatun kera.

 

Mä oon niin rakastunut näihin, joten saas nähdä pystyykö näistä edes luopumaan koskaan, vaikka pieniksi jäisivätkin. :D ihanan raikkaat keltaiset, eikä ainakaan meidän vilkas taapero eksy mun silmistäni tuossa värissä. ;)

Viime vuonna meillä oli Ticket to heavenin haalari Lucaksella ja se oli ainakin tosi lämmin ja kestävä. Nyt nähtäväksi jääkin sitten millainen tää Molon haalari on talvikäytössä. Toivottavasti yhtä hyvä kun välikausihaalarikin. Haussa mulla olis vielä jotkut kivat keltaisen värin kanssa yhteensopivat hanskat talveksi. Niclakselle myös lisäksi jotkut yhteensopivat töppöset. On tässä onneksi viel hetki aikaa metsästellä

Mitäs tykkäätte poitsujen talvihaalareista?

Onkos muilla jo varauduttu talveen ja talvikamppeet hankittuna? Mihin merkkiin teillä luotetaan?

❤️annieweliina

The Ristiäiset

 Niclas Evert Aleksander

sai meidän nuorimmainen nimekseen viime sunnuntaina. Juhlia järjesteltiin koko viikko yötä päivää ja äiti oli välillä kirjaimellisesti vähän väsynyt. Väsättiin Isihoon kanssa joka ilta muutama 'ristiäiskarkki', sillä olin sellaiset aikoinaan väsännyt Lucaksellekkin, niin pitihän sellaiset tietysti pikkuveljenkin ristiäisiin tehdä. Inspiraationi olin saanut tädiltäni, joka oli samanmoiset väsännyt myös aikoinaan lastensa ristiäisiin. Hirveä homma, pientä nypläämistä, mut lopputulos ihan best. ❤️

 

Perjantai-iltana tehtiin mun äidin ja hyvän ystiksen kanssa pikkuisten jalanpohjien mallisia pikkuleipiä ja niihin kirjattiin pikeerillä N niin kuin Niclas. Alunperin oli tarkoitus kirjailla niihin koko nimi, mutta pikeerin löysyyden vuoksi, vaaditaan ehkä vähän vielä treeniä. :) yllättävän helppo tuo pikeeri oli kuitenkin itse tehdä ihan omanvärisekseen.

Meillä oli ristiäisissä lapsia tosi paljon ja mä olin päättänyt väsätä heitä varten karkkibuffetin. Lasten 'karkkipöytään' mä sitten väsäilin itse turkoosin sweets - viirin ja kaksi turkoosia pompomia.

Tuli lauantai ja iski jo paniikki. Koko päivän mä väsäilin mun äidin ja anopin kanssa voileipäkakkuja ja illalla vielä muffinssit valmiiksi cupcakeja varten, tarkoituksena kuorruttaa ne vasta seuraavana aamuna. Olin pyytänyt kahvinkaatoapuun keittiöön hääräilemään mun ystävän Jasminan. Tää ihanainen tuli sitten meille yöksi hääräämään mun kanssa niitä muffinsseja ja laittoi vielä mun hiuksetkin aamulla. Kiitos avusta ihana ystävä, hovikampaaja ja "keittiöemäntä", oot ihan korvaamaton. Pus! ❤️

Ristiäiskakun mä tilasin mun luotto kakuntekijältä Leipuri Diivalta ja se oli jälleen kerran UPEA. Vaikkakaan Niclaksen nimi kakussa ei ollutkaan sillä fontilla, mistä alunperin oli puhe, sillä harmikseen hänellä oli napsahtanut muotti poikki Evertin kohdalla. Pikku juttuhan tuo kuitenkin. Mun toinen mamma teki muutamat söpöt turkoosit ambrosia-kakut ja toinen mamma värkkäsi kaikki kukka-asetelmat.

Ristiäiset sujui hyvin. Niclas oli kirkossa suurimman osan ajasta tosi tyytyväinen, mutta lopussa alkoi vähän kuumuus ja väsymys painamaan. Kahvitilaisuudessa otettiinkin sitten univelat takaisin. Vieraat näytti viihtyvän ja tarjottavatkin riitti mainiosti. Kerrassaan upea, onnistunut ja täydellinen päivä. ❤️ Vaikka välillä juhlia järjestellessä väsymys painoi, kiirettä piisasi ja ärräpäät lenteli, niin se lopputulos aina palkitsee. Joskus sitä ehkä saattaisi päästä vähän helpommalla, ellei olisi tälläinen totaalinen perfektionisti, mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen mahtaa. :D

Kiitos vielä kerran kaikille vieraille, ihanille kummeille sekä mua järjestelyissä auttaneille. Teitte näistä pienen miehen ensimmäisistä juhlista täydelliset. ❤️

❤️annieweliina