Puoliväli!

Pikkuhiljaa aletaan olla projektin puolivälissä. Dieetillä on kitkuteltu 3kk ja toinen samanmoinen olis vielä edessä. Repsahduksia on tullut muutama, mutta tärkeintä on, että ne ei oo jäänyt päälle, vaan oon pystynyt jatkamaan hyvin ilman herkkuja. Tavoitteen suhteen ollaan hyvin aikataulussa ja eiköhän saada rutistettua loputkin aikataulullaan. Häiritsevänä tekijänä mulla on viimeaikoina ollut kova nälkä ja mieliteot. Lisäks vedenjuonnin kanssa on ollut myös ongelmia, mikä tietysti on myös huono juttu. 3 litraa olis pakko saada päivässä huitastua kitusiin. Iltasin oon taas kohnannut kaappeja ja etsinyt jotain sallittua hyvää. Mistä lie ne palasi, kun niin hyvin jo meni pitkään ilman.

Ruokavalio tökkii välillä, sillä kaipaisin vaihtelua mun ikuisiin aamupalaksi puuroa, lounaaksi kanasalaattia, välipalaksi rahkaa, päivälliseksi taas salaattia lihalla/kanalla ja iltapalaksi kinkkumunakas. Oon yrittänyt ettiä jotain vaihtoehtoja, mutta jottei valmistus itsellee erikseen ala tökkiä, pitäis reseptien olla suht nopeita ja helppoja. Seuraavaks pitää ottaa varmaan pakastevihannekset rinkiin mukaan. ✌🏻️

Kevät ja aurinko toi nyt buustia myös treenaukseen. Ekat kolme kuukautta vedin aika pitkälti enimmäkseen ruokavaliolla. Salilla lähinnä jumpissa tais tulla käytyä paristi ja lenkillä muutamaan otteeseen. Nyt viime viikkoina olen hakenut lapsia hoidosta kävellen, silmissä hyötyliikunta. Tekee mieli koko ajan liikkua ja tehdä jotain. Mun talvimasennus on siis mennyttä, joten nyt otetaan kunnon loppukiri, treenaten, syöden terveellisesti ja juoden vettä reippaasti. Mä pystyn tähän, jos mä todella haluan! Tällä kertaa ei luovuteta!

Painoa 3 kuukauden aikana tippui 12,7kg ja senttien mittaus jäi taas haaveeksi, koska unohtui kerta toisensa jälkeen, enkä vieläkään ole saanut aikaiseksi ottaa mittaa esiin. Yläkropasta ja naamasta on lähtenyt paljon, mutta alakroppa, mun ikuinen ongelma. Perse, jalat ja vyötärö. Ehkä nekin tästä pikkuhiljaa...

Kevään kivoin viikonloppu? sis. arvonnan

Joko te olette hankkineet lipun kevään kivoimpaan viikonloppuun? Pistetäämpäs pitkästä aikaa blogissa arvonta käyntiin. Nyt olisi mahdollisuus voittaa 1 lippu lapsimessuille Helsingin messukeskukseen 15.-17.4.2016. Osallistuaksesi arvontaan, pitää sinun olla joko rekisteröitynyt lukijani bloggerissa, tai seuraajana instagramissa @annieweliina. Lisää kommenttikenttään nimesi ja sähköpostiosoitteesi. Arvonta päättyy 8.4.2015 klo.21.00.

Itse menen kärkkymään messuille mm. Gugguun, Papun ja Punavuoren peikon osastoille mahdollisia kivoja messutarjouksia. Nähdään messuilla ja onnea arvontaan!

"Viivon vaavon..."

...tuoleeks teeveeks, tulevaisuueks, vissa sulle, paakka mulle." Näillä sanoin meillä hoidettiin tämän vuoden virpomiset. Virpomiset myös virvottiin nyt toistaiseksi vielä isovanhemmilla ja isoisovanhemmilla, mutta varmaan ensi vuonna pyöritään kyllä tässä ihan kotikulmilla. Onhan tuo noiden tärkeiden tyyppien ilahduttaminen ihan mukavaa, mutta melko rankkaa ajelua edes takaisin ja lasten repimistä autosta ees taas. Ihan kiva päivä meillä kyllä oli ja hyviä tarjoiluja joka puolella, namskis.

Yks juttu mua kyllä jäi ihmetyttämään ja ehkä vähän harmittamaankin. Isot kaupat oli auki. Palmusunnuntaina? Eikö ne nyt aiemmin oo ollut kiinni? Pyhäpäivä, jolloin pienten noitien, pupusten, kisujen ja tipujen pitäisi olla juoksemassa ovelta toiselle virpomassa ja pitämässä hauskaa. Jos osa ihmisistä on töissä, vaikeuttaa se luonnollisesti tämän vanhan perinteen toteutumista pahasti. Nää on näitä jotain uudistusten tuomia juttuja taas. Mun mielestä nää kaupanaukiolohommat alkaa mennä yli ja pahasti. Kyllä joistain päivistä pitäis silti pitää kiinni eikä pitää luukkuja auki joka hemmetin sunnuntai ja pyhäpäivä. Eikö ihmiset halua pitää vanhoista perinteistä kiinni? Vai mitä tää oikeen on? Mä en nää tässä mitään järkeä. Oikeen kiukutti niiden työntekijöiden puolesta, varsinkin näin vanhana kaupanammattilaisena. Toivottavasti oikeesti tulevaisuudessa tää päivä ei jää ihan unholaan, vaan perinne jatkuisi polvelta toiselle. Jotenkin en yhtään ihmettelisi mitään tässä maailmanmenossa. Meillä ainakin pidetään perinteistä kynsin hampain kiinni.

Kävikö teillä tänään paljon pikku-virpojia?

No se päiväkodin negatiivinen!

Olin niin fiiliksissä viimeksi kirjoittaessani koko päiväkodista, etten saanut suustani ulos yhtään negatiivista puolta. Kohtalo tais puuttua peliin ja heti postauksen julkaistuani, päätti näyttää mulle karun totuuden. Eli kyllä se negatiivinen puoli siellä päiväkodissa on ne PÖPÖT. Meillä on siis YRJÖ ollut kylässä kaksi päivää, ensin junnu ja nyt viime yönä aloitti isompi. Kun aloitettiin päikky, muistan hoitajan sanoneen, että "alussa kyllä lapsi saattaa olla enemmän kotona, kuin hoidossa, menee aikaa ennen kuin vastustuskyky tottuu näihin päiväkodin pöpöihin." Tää pitää kyllä varmasti melko hyvin paikkaansa. On meillä sairastettu selkeästi enemmän kuin ennen päikkyä, vaikka mielestäni ollaan silti kyllä melko vähällä päästy.

Huvittavin tapaus näihin pöpöihin liittyen on ollut lappu päikyn ovessa; 

"huomenta! 

tänään tarjolla:

-flunssaa

-vatsatautia

-kihomatoja"

Kieltämättä siinä kohtaa tuli vähän sellainen olo, että käännynpä ympäri ja ajan takaisin kotiin. Mutta mitäpä muutakaan siinä voi kun jättää lapsen hoitoon ja toivoa parasta. Ei taida työnantajalle olla tarpeeksi hyvä selitys poissaoloon.

Ymmärrettävästi siis mitä enemmän lapsia, sitä enemmän pöpöjä. Vaikka kuinka pesisi käsiä ja lutraisi käsidesillä, ei niiltä pysty kokonaan välttymään, thats life. En ole mikään neuroottinen mutsi, joka kauppakeskuksessa alkais desinfioimaan niitä kolikolla toimivia härveleitä ennen lapsen siihen menoa. Enkä läästi lapsia puhdistuspyyhkeillä sieltä täältä julkisilla paikoilla. Perus käsihygieniasta meillä tietysti pidetään huoli, vastustuskyky luonnollisesti kasvaa, kun ei hysteerisoi kaikesta ja valele lasta käsidesissä jatkuvasti.

Varmasti siis perhepäivähoidossa pöpöjen määrä on huomattavasti pienempi, mutta kyllä me silti liputetaan päiväkodille!

Miksi päiväkoti?

Pojat siirtyi reilu kuukausi sitten päiväkotiin ja meillä oli taas uuden arjen opettelua. Hoitoon vieminen oli taas yhtä itkua ja hakiessa itkettiin helpotuksesta. Vaikka lomailtiin vikko melkein heti aloituksen jälkeen, niin voisin pikkuhiljaa huokaista helpotuksesta ja sanoa, että pojat viihtyvät. Aiemmin äN roikkui iltapäivisin aina portinpielessä odottamassa koska tuttu auto ajaa pihaan, nykyään hän leikkii muiden lasten kanssa iloisena pihassa. Muutama aamu on myös mennyt jo niin, ettei jäädessä ole tullut itkuakaan. Alkaa siis olla kaikille helpompaa tämä päiväkotielämä kun lapset jo luottavat, että kyllä se äiti aina pois hakee?

Miksi päiväkoti?

Meillä positiivisia puolia on ollut kyllä niin paljon, etten tähän hätään keksi edes mitään negatiivista. äL on niin aktiivinen, että kaipasi jo jotain muuta. Ison ryhmän ympärilleen, paljon kavereita ja virikkeitä. Ei kaikkia lapsia ole luotu perhepäivähoitoon ja pieneen ryhmään. Meillä ehdottomasti päiväkoti on number one. Nirppanokka äL on alkanut syömään paremmin ja oppinut maistamaan kaikkea, eikä ennakkoluulot enää sanele ehtoja. Otetaan muista lapsista kovasti mallia, " koska toisetkin syö, niin minäkin" - periaatteella. Pojat ovat eri ryhmissä ja tämäkin näkyi heti kotona. Enää ei riidellä niin paljoa ja selkeästi ollaan päivä ikävöity toista vaikka pihalla tietysti näkevätkin. On opittu niin paljon uusia asioita, tekoja, sanoja.

Olen ollut tosi huono ottamaan itselleni aikaa. Haen lapset aina suoraan töistä kotiin, vaikka työpäiväni loppuisi aiemmin. Saatan kiukutella väsymystäni isihoolle, joka ihmettelee ajatusmaailmaani? Pääset töistä ennen kuin lapset on syönyt välipalaa, säntäät suunapäänä hakemaan heitä ja tulet kiireessä kotiin hääräämään ja pojat roikkuvat nilkoissa kiinni kun kaipaavat huomiota. Koska päikky on ihan kivenheiton päässä kotoa, otin opikseni ja muutin hieman tappjani. Tulin kotiin, tein rauhassa kotityöt ja ruuan, kuuntelin musiikkia ja kävelin päiväkotiin hakemaan lapset. Huomasin heti ensimmäisen päivän jälkeen, miten paljon paremmin jaksoin olla lasten kanssa illan, kun sain vain nauttia heistä, ilman ylimääräisiä kiukkuja ja kiireitä. Tajusin miten tärkeää se on meidän kaikkien kannalta, saada työpäivän jälkeen edes hetki hengähtää ja kuunnella omia ajatuksia.

Muistakaa siis ottaa myös aikaa itsellenne! ❤️

Ps. Meidän päiviä voi aktiivisimmin seurata instagramissa @annieweliina ja snapchatissa anni-eweliina. ✌🏻️