Alevinkki No1 : hienostelukengät loskaan ja pikkupakkaseen!

Nyt kun joulu on ohi ja alennusmyynnit runsaimmillaan, ajattelin jakaa teille vähän alevinkkejä omista suosikeistani. Ensimmäinen vinkkini on nämä meillä paljon käytössä olleet Crocsin ColorLite Bootit. Nämä saappaat ovat ihan täydelliset loskakeleillä, sekä pikkupakkasilla, eikä näitä todellakaan ole pilattu ulkonäölläkään. Meillä nämä ovat olleet käytössä heti ilmojen kylmetessä oikeastaan säällä kuin säällä. Saappaat on helppo pukea ja riisua, ihan lapsen itsekkin. Hennon karvavuorensa ansiosta, ne pitävät pikkujalat lämpöisinä niillä pikkupakkasillakin. Crocsin kokotaulukko kertoo, että jos pohdit kahden koon välillä, ota isompi. Itse taas kerron vinkin, että näistä kannattaa ennemmin ottaa se pienempi, etteivät tylsästi lonksu lapsen jalassa. Nämä vaan yksinkertaisesti ovat täydelliset hienostelukengät tänne suomen talveen ja nyt niin mahtavassa alennuksessa, etten jättäisi tätä tilaisuutta käyttämättä. Hopi hopi siis näpyttelemään tilausta www.crocs.fi , hintaa näille kengille kun ei jää kuin reilu 20€, joten nopeat syö hitaat....

Christmas Time!

Miten palaaminen tänne kuukauden tauon jälkeen voikin tuntua näin vaikealta? Päätän tulla rustaamaan taas pitkän tauon jälkeen kuulumisia ja kun avaan uuden postauksen, toljotan tyhjää ruutua ja tuntuu kuin kieli olis juuttunut kiinni alaleukaan, enkä saa mitään itsestäni ulos. Ahdistavaa! Joka tapauksessa, ajattelin nyt huitasta meidän joulusta jonkinnäköisen sekametelisopan.

Jouluaattoaamu alkoi kutkuttavan jännittyneenä. Lapset ei meinanneet pysyä housuissaan kun tiesivät, että tänään se joulupukki tulee. Tänä vuonna me vietimme joulua meillä minun vanhempien kanssa, kun viime joulu vietettiin miehen vanhempien kanssa myöskin meillä. Tää joulu ei ollut ehkä yksi niistä parhaimmista, sillä meidän perheestä kaksi neljästä, oli kipeänä, minä sekä äL. Onneksi jouluna saa kuitenkin vain olla, syödä ja ottaa rennosti, joten siinähän me porskutettiin muiden ohella kipeinä suht hyvin.

äL oli uhonnut laulavansa pukille ja tätä harjoiteltiinkin urakalla monta viikkoa ennen h-hetkeä. "joulupukkii, joulupukkii, vaakopaatat, vaaha ukkii, emme peekää, käyppä tänne..." Näin omalla versiollaan oli pikkumiehen tarkoitus hoilotella, mutta kun tuo jännä hetki koitti, ei uskallus meidän reippaalla pikku-ukolla riittänytkään koko suoristukseen. Yritys oli kuitenkin hyvä kymppi ja äidin ja muiden avustuksella saatiin laulu kasaan.

Lapset sai paljon lahjoja ja kaikilla oli masut täynnä hyvää ruokaa ja herkkuja. Perinteisessä joulusaunassa käytiin myös heittämässä löylyt. Nyt tämän neljän päivän hölläilyn jäljiltä farkunnapit pingottaa siihen malliin, että tuleva vuosi startataan uudella ruoka- ja treeniohjelmalla. Ainakin siis tämän Maman ja kuulemani mukaan myös toisen puoliskon osalta. Poikia ei siis vielä laiteta kuntokuurille. ;) nyt mä alan selaamaan alemyyntejä, joko te olette tehnyt aleshoppailuja?

Vinkkivitonen!

Kierrätys kunniaan! Kaarinassa Lasten Seesamissa ois hyvää käyttövaatetta tarjolla, merkkiä ja merkitöntä mm. polarn o pyretiä, gugguuta, mini rodinia ja miikkaria paikalla 63. Tehkääpä mut iloiseksi ja tyhjentäkää meidän lasten varastot näistä pienistä vaatteista. Koot ovat haitarilla 68-98 ja pääsääntöisesti pojille, mutta myös unisex vaatetta jonkun verran. Myös muutama Molon talvihaalari edullisesti. Käykäähän tekemässä hyviä löytöjä. ;)

Nukutusrutiinit tärkeitä?

Meillä ainakin todella. Enkä nyt tarkoita, etteikö iltapala, nukkumaan samaan aikaan, hammaspesut jne. vaikuttais. Tietenkin vaikuttaa. Mutta mikä vaikuttaa oikeasti eniten siihen, että lapsi käy levollisesti rauhallisena nukkumaan? Ne rutiinit siinä sängynlaidalla ennen nukkumaanmenoa. Jos meillä ei käydä tätä samaa iltaista litanjaa läpi, ei nukkumaanmenosta tule mitään. Poika heittäytyy villiksi, alkaa sähläämään ja juoksee edes takas olohuoneen ja oman huoneen väliä. Viedään takaisin sänkyyn tuhanteen otteeseen ja nukkumaanmeno onkin kestänyt sitten sen 2 tuntia hirveän taistelun jäljiltä. Mitkä on siis ne meidän toimivat iltanukutusrutiinit?

Ensin pyydetään kertomaan oravanpoikassii. Tarina, jota on kerrottu jo äidille pienenä ja menee näin;

Olipa pikkuinen oravanpoika, kotona Kuuselassa. 
pitkät sen korvat ja pörröinen häntä, pystyssä keikkumassa. 
Osasi hyppiä puusta puuhun, kuoria käpyjen siementä suuhun.Oksilla mukana siskot ja veikot, leikissä vilkkahassa. 

Olipa vieressä Metsolan Otson, koti ja valtakunta 
Kammion seinänä kaatunut honka, kattona kerros lunta 
lumessa reikä, pyöreä juuri, oravanapojalle ihme on suuri. 
tuostapa kurkistan ikkunastamme Metsolan Otson unta 

Huuteli huolekas oravaäiti: vaara on reijän suulla ! 
Eipä se tahtonut tuhma lapsi, äidin neuvoja kuulla. 
Empähän pelkää, katsahdan kerran, viivähdän muutaman hetkisen verran 
kohta jo hyppelen äitini luona, kotona oksapuulla 

Rapsahti hanki, ja havahti Otso, 
ravisti peittojansa, kirposi katto ja kohosi kämmen, äkkiä piilostansa 
Olipa kämmen se suuren läntä, mahtuipa siihen pörröinen häntä 
Sieppasi Otso ja pallona metsään, lennätti vierahansa 

Siinä nyt pikkuinen oravanpoika , lumessa itkien rämpi, 
vaivalla pääsi Kuuselan pirttiin, häveten sänkyyn kämpi 
Toiste en katsele karhun tupaa, toiste en lähde ilman lupaa 
Minä oon pikkuinen oravanpoika, äiti on tietävämpi!

Seuraavana onkin sitten vuorossa "haakka puuroo keittää" jota poika pyytää käsi ojossa. Meidän versio tästä tutusta lastenleikistä kuuluu näin;

Harakka huttua keittää, hännällänsä hämmentää. Pistää paljon voita päällee, lisää suolaa, sokerii (tämän poika itse pyytänyt lisäämään loruun). Antaa tolle vähän, antaa tolle vähän, antaa tolle vähän ja antaa tolle vähän, mut tää ei saanukkaa ollenkaan. Hyppää kivelle, kannolle ja menee omaan pesään munimaan.

Ja viimeisenä vuorossa onkin sitten "tulla", eli tuu-tuu-tupakkarulla;

Tuu tuu tupakkarulla, 
mistäs tiesit tänne tulla.
Tulin pitkin Turun tietä, 
hämäläisten härkätietä.

Mistäs tunsit meidän portin?
näin teidän uuden portin.
Haka alla pyörä päällä,
karhuntalja pyörän päällä.

Tuu tuu tupakkarulla, 
mistäs tiesit tänne tulla.
Tulin pitkin Turun tietä, 
hämäläisten härkätietä.

Tämän jälkeen halit ja pusut, hyvänyöntoivotukset ja poju jää omaan huoneeseen, omaan sänkyyn ja alkaa nukkua, ilmaan minkään sortin showta. Alkaa myös äidin ja isin oma aika. Mielelläni siis teen nämä nukutusrutiinit ja käytän niihin joka ilta 10minuuttia, ennen kuin otan sen 2 tuntia kestävän show:n vastaan. Itsellänikin meni hetki tajuta mistä hetkittäiset iltashowt johtuu, kunnes ymmärsin yhdistää sen näihin nukutusrutiinien puutteeseen. Aina ei vaan jaksais kertoa tätä litanjaa läpi ja niinä kertoina tää iltashow oli ollut aina pystyssä täällä. Mielelläni siis teen tämän joka ilta, sillä se on lapselleni yksi päivän kohokohdista.

Jos teillä siis pyörii nämä iltashowt, niin suosittelen todella ottamaan jokailtaiset täysin samanlaiset "nukutusrutiinit". Kyllä se lapsi kaipaa siihen vähän enemmän kuin pelkän hyvää yötä ja ovi kiinni, ala nukkumaan.

Kirje Tonttujen Matkaan

Me "kirjoitettiin" tänään korvatunturille kirje. Koska pojat ei osaa kumpikaan vielä kirjoittaa toiveitaan paperille, annoin heidän kuitenkin osallistua omalla tavallaan kirjeen tekemisessä joulupukille. Selattiin lelulehtiä ja leikeltiin toivottuja asioita irti. äL sai itse leikata ja liimata, mutta äN:nää sai äiti vähän avustaa enemmänkin tekemisessä. äN toimi sormella osoittajana ja hoisi loput. Toiveita olisi ollut vaikka ja kuinka eikä ne olisi paperillekkaan kaikki mahtunut, joten leikkelyn jälkeen valittiin sitten vielä ne kaikkein mieluisimmat.

Jos äidin mielipidettä kysyttäisiin näistä lahjatoiveista, heittäytyisin kyllä täysin eri linjalle. Mun mielestä me ei tarvita enää yhtään lelua. :D Tosin mä luulen, että kaikki vanhemmat on aina tätä mieltä, ehkä pitää alkaa kierrättää niitä vanhoja vain useammin. Lapselle tämä kirjeen kirjoittaminen on niin tärkeää, että mä oikeesti teen näitä asioita vaan siksi, että nään ne kirkkaat silmät, sen onnen, ilon ja innostuksen, sen asian tärkeyden, ne höpötykset, kikatukset ja jännityksen. Se kaikki on niin mahtavan näköistä katseltavaa, ne suuret tunteet ja fiilikset jotka on ihan käsinkosketeltavissa. Että ainakaan mulle tämä kirjeen tekeminen, ei todellakaan ole huuhaata. Mulle tämä on yhteisiä ihania hetkiä, onnea ja iloa.

Innoissaan pojat jätti kirjeet tontuille illalla ennen nukkumaanmenoa. äL ei meinannut malttaa käydä nukkumaan, kun kyseli, että "tuleeko äiti se joolupukki hakemaan minun kijjeeni?" Yritin selittää, että tontut hiipivät nyt ennen joulua täällä katsomassa onko lapset kilttejä ja samalla kun raportoivat joulupukille asioista, kiikuttavat myös lahjatoiveet. Saa nähdä kuinka ihmeissään pojat aamulla ovat, kun tontut ovat käyneet kirjeet nappaamassa.

Joko teillä on kirjoitettu kirje korvatunturille?

Diy: Isänpäiväkortit!

Jatkettiin viimevuotista perinnettä ja tehtiin isänpäiväkortit sormivärien avulla. Painettiin siis kädenjäljet paperiin ja mitäs niistä saatiinkaan aikaiseksi? Jos siis olet poikien papparainen, vaari tai iskä, lopeta lukeminen N-Y-T nyt! Mun mielestä on kiva idea toteuttaa nää just näin et kun lapset on pieniä, niin saavat osallistua tähän omalla tavallaan näin, ja muistoksi jää kädenjälki aina vuosi vuodelta vähän kauniimmaksi höystettynä. Tänä vuonna meidän isänpäiväkortteihin siis marssi elefantit.

Korttien tekemiseen tarvitset:

Pahvia

Valkoista paperia

Sormivärit

Mustan tussin

Askartelusilmiä (silmät voi kyllä piirtääkkin)

Liimaa

Meillä oli ihan valmiita korttipohjia täällä kotona jo valmiina ja koska molempien kädenjäljet ei mitenkään mahtunut samalle puolelle, laitettiin toinen toiselle puolen ja toinen toiselle. Kirjoitettiin sitten molempien omien kuvien alle oma tervehdys iskälle. Näistä tuli kyllä mun mielestä tosi kivat, vaikka mä tykkäsin niistä viimevuotisista pöllöistäkin tosi paljon. Aikaa ei mennyt juuri mitään ja meillä oli kyllä tosi hauskaa näitä touhutessa, vaikka pienemmällä olikin sormiväriä korvissa asti.

Mitäs tykkäsitte näistä? Joko teillä on kortit valmiina? Vielä ehtii väsäilemään sunnuntaiksi, ei muuta kun toteuttamaan, nämä tarvikkeet löytyy varmasti jokaisen kaapista.

Voihan Entero!

äN heräsi lauantai-aamuna sängystään aivan tulikuumana. Mittasin kuumeen ja mittari näytti huimia 40c lukemia. Hoidettiin kuumelääkkeellä lasta pari päivää, kunnes sunnuntai-maanantai välinen yö oli ihan täyttä huutoa ja rauvoamista. Poika ei viihtynyt missään ja väsykiukkuisena raivosi vain lattialla, koska olin ottanut hänet sängystään pois peläten, että satuttaa itsensä. Tuttipulloon maitoa ja takaisin sänkyyn, ainut keino millä tosi-tilaanteessa tuon pienen miehen saa tajun kankaalle. Yö meni miten meni ja varasin jo illalla ajan mehiläiseen seuraavaksi päiväksi, sillä löysin pojan jaloista näppylöitä ja jo tässä vaiheessa osasin epäillä enteroa.

Mini-mies oli todella reipas lääkärissä, antoi tutkia hyvin ja diagnoosina oli kuin olikin entero-virus ja kaupantekiäisiksi vielä elämänsä ensimmäinen korvatulehdus. Kurkku ja posket oli täynnä valkoisia näppyjä punaisella reunuksella sekä pakarat ja jalanpohjat täynnä punaisia näppyjä. Saatiin ab-kuuri korvatulehdukseen ja kipulääkettä enteroon. Neuvottiin antamaan kipulääkettä tasaisesti 4h välein 3 kertaa päivässä ja yöksi . Ruokahalu on ollut aivan mitätön, mitään lämmintä on edes turha yrittää, joten ruokalistalle on nyt kuulunut erilaiset jogurtit, smoothiet ja jäätelö ja maito tuttipullosta. Aivan sama mitä syö, kunhan syö jotain.

Eilen illalla sairastuvalle rantautui sitten toinenkin potilas. Ihmettelin kun äL halusi illalla yhtäkkiä käpertyä mun kainaloon ja oli jotenkin tosi vaisu. Näppituntumalla poika vaikutti melko lämpimältä ja mittari näyttikin sitten reilut 38c. Nyt odotellaan sitten isommalle näitä inhottavia näppyjä saapuvaksi, sillä tähän asti ruoka on vielä maistunut, vaikka lounaalla valittikin jo korvakipua näyttäen kurkkuaan (tais mennä vähän ruumiinosat sekaisin kivusta).

Ihan kiva, että menee nyt molempien sairastelut tässä samalla, mutta ei tää mitään helppoa ole. Pienet sairastavat karhunpojat haluaa syliin ja huomiota ihan just samaan aikaan ja kun äitistä ei ookkaan repeämään molempiin paikkoihin, loukkaannutaan niin syvästi. Toivottavasti ens viikolla meillä ollaan terveitä, sillä mulla olis lomaviikko poikien kanssa kolmisin. Nää onkin meidän syksyn ekat sairastelut. Pidetään peukut pystyssä, et vältyn tältä itse, ei vissiin oo aikuisella mikään mieltäylentävä virus sairastaa.

Onko teillä sairasteltu tänä syksynä?

Black & Granny - sisältää alekoodin

Mä oon aina vekslannut mun hiusten väriä ees taas, niin kauan kun muistan, varmaan siitä lähtien kun oon alkanut niitä värjäämään. Mut nainen saa muuttaa mieltään, eikö? Myös useasti ja suunnitelmat saa mennä sata kertaa uusiksi ennen seuraavaa kampaajaa?! Mähän leikkasin puolisen vuotta sitten hiukset lyhyeksi, sillä latvoja oli liukuvärjätty vaaleaksi moneen otteeseen ja ne oli kokenut niin kovia, etten meinannut saada niitä enää suihkun jäljiltä suoraksi. Tukka oli yhtä takkukasaa koko ajan ja venyi kuin purkka märkänä harjatessa. Päätin, että nyt ne on nips naps napsastava, kyllä ne takas kasvaa ja ikinä en enää värjää liukuvärjäystä tähän fledaan tai ainakaan latvoja ihan vaaleaks. Hiuksista lähti varmaan 30cm pituutta ja väri muuttui kokonaan tummaksi, melkeen mustaksi.

Parin kuukauden päästä mä aloin jo haikailla sitä liukuväriä takas. Pelkkä musta tuntui tylsältä ja halusin jotain muutakin siihen perustylsään lettiin. Mietin kuitenkin, että haluanko tosiaan TAAS sen venyvän purkkakasan takaisin. Eihän näissä mun ideoissa oo mitään järkeä. Kunnes mun luottokampaaja kertoi mulle tästä uudesta ihmeaineesta, olaplexistä. Ootteko te kuullet siitä? Olaplexin avulla voi siis huoletta värjätä ihan tummastakin vaaleaksi hiuksia ja käyttää kuinka vahvaa hapetetta tahansa, ilman että hiukset kärsisi. Nyt muutaman värjäyskerran jälkeen mun latvat oli tosi HYVÄKUNTOISET vaaleat, jotka tosin sävytettiin harmaaksi hetken mielijohteesta. Värjäykseen käytettiin Kc Professionalin värejä ja latvat sävytettiin luxima kiiltosävytteellä. Ensin värjättiin tyvi tummaksi ja vapaan käden tekniikalla balayanse vaalennusjauheella olaplexin kera. Pesupaikalla vielä sävytys latvaan ja se oli siinä. Värjäyksen lopputulokseen olen todella tyytyväinen. En oikeasti muista koska viimeksi olisin näin hymyssä suin lähtenyt kampaajalta ulos, kuin tän kerran jälkeen. Niistä tuli täydelliset, ihan täydelliset. Koska olin menossa suoraan häihin, tehtiin mulle myös kampaus. Mä voisin kertoa näiden kampausten, sekä erilaisten värjäystaktiikoiden olevan Jannin todellinen vahvuus. Kiitos siis parturi-kampaamo Turquoise ja Janni, sä oot todellinen taiteilija

Janni lupasi myös teille turun seudulla asustaville (miksei kauempaakin tulijoille) lukijoille jotain, sillä kun varaat ajan hänelle marraskuun aikana, saat kampaamokäyntisi loppusummasta -10% alennuksen. Alennuksen saat mainitsemalla blogini nimen aikaa varatessasi, tai jos teet nettivarauksen heidän nettisivuillaan, niin mainitse alennuksesta käyntisi yhteydessä. Oletko vailla täydellistä kampausta juhliin tai superhyperextraupeeta hiusväriä ihan vaikka perusarkeen? Ei muuta kuin luuri käteen ja aikaa varaamaan.

Parturi-Kampaamo Turquoise sijaitsee siis Turussa, Itäinen Pitkäkatu 23. Tunnistat liikkeen aivan varmasti jo ulkopuolelta, sillä se on ihanasti sisustettu nimensä mukaan täysin turkoosiksi. Ajanvarauksen Jannille voit tehdä joko puhelimitse 02-2330 821 tai nettiajanvarauksella.

Postaus toteutettu yhteistyössä Jannin kanssa Parturi-Kampaamo Turquoisesta, Turusta

Herkkusafkaa terveellisemmin!

Tekeekö välillä mieli herkutella vähän jollain mättösapuskalla, mutta morkkis iskee jo ensimmäisen haarukallisen jälkeen. Mitä skeidaa sitä tuli taas syötyä?! Me tykätään ihan hirveesti kananugeteista, mutta aina kun joku sattuu muistuttamaan mua, mitä kaikkea ne sisältää, ei taas vähään aikaan tee mieli niitä ostella. No mutta, löysin kuin löysinkin ihan älyttömän helpon ohjeen näiden toteuttamiseen itse. Testasin ja nyt näitä on meillä mussutettu jo moneen otteeseen. Aivan sikahyviä ja lapsetkin tykkäs tosi paljon. Terveellistä ja vielä hyvää, ihan parasta. Pakko siis jakaa tämä herkkuohje teillekkin.

1 pkt kanan rintafileitä

n.7dl corn flakeseja

1 kananmuna

loraus öljyä

ripaus mustapippuria ja suolaa

Leikkaa rintafileet sellaisiksi nugetinkokoisiksi paloiksi. Murskaa cornflakesit vähän hienommaksi ja laita ne syvään lautaseen, lisää joukkoon suola ja mustapippuri. Laita toiseen syvään lautaseen muna ja öljy. Pyörittele kanafileitä ensin muna-öljy seoksessa ja sen jälkeen cornflakes-seoksessa. Laita uunipellille ja paista uunissa 200c n.8min keskitasolla, riippuen uunin tehosta.

Nugettien kaveriksi tein ranskalaisia. Pilkoik n.20 perunaa tikuiksi, laitoin uunipellille ja sekoitin joukkoon lorauksen öljyä, suolaa ja grillimaustetta. Lopputuloksena täydellinen mättöruoka hieman terveellisemmin kuin kaupan pakastehyllystä, eikä aikaa valmistamiseenkaan mennyt oikeasti niin paljon kuin olisi voinut kuvitella. Kannattaa testata!

Syksyn kuulumiset!

Ähh, mistähän mä taas alottaisin. Long time no see, so why? Tässä alkaneen syksyn aikana on taas sattunut ja tapahtunut niin paljon, että on ollut ihan pakko ottaa vähän etäisyyttä täältä. Arki on ollut yhtä aikataulujen sovittamista ja kiireessä juoksemista. Töiden jälkeen on tehnyt mieli vain nauttia lapsista ja kun talo sammuu, on itsekkin vain lösähtänyt sänkyyn.

Aloitetaan nyt vaikka tosta meidän koirasta. Se on saanut ekoja kertoja vuos sitten sellasia epämääräisiä kipukohtauksia. Todettiin silloin, että lihakset on tosi jumissa, käykää hierojalla. No mehän käytiin. Hieronnoista huolimatta, kipukohtaukset palas, entistä voimakkaampina. Päätettiin, että nyt tää on selvitettävä, mikä sitä oikeasti vaivaa. Vietiin eläinlääkärille jossa tehtiin kaikki mahdolliset tutkimukset varjoaineröntgeneitä myöden. Alustavat tulokset oli ok ja lähdettiin taas lähete koirahierojalle kourassa kotiin. Parin viikon päästä ell soitti lopullisia tuloksia, jotka ei ollutkaan niin mieltäylentävät. Selkäydinkanavasta oli löytynyt jotain ylimääräistä massaa, josta ei ole tietoa mikä se on. Nyt odotellaan sitten neurologin tuomiota jatkon suunnittelusta.

äN sai myös alustavan diagnoosin yhdestä "pikku-vaivasta", josta olen viisaampi kun ollaan käyty neuvolalääkärin vastaanotolla. Ottivat 1,5 vuotis neuvolaan nyt tästä syystä vähän etuajassa.

Nämä nyt ei kuitenkaan ollut mitään sen rinnalla, että eräs todella läheinen sukulaisemme nukkui yllättäin pois pari viikkoa sitten. Elämä romahti hetkellisesti täysin ja laittoi taas miettimään kaikkea uudestaan. Mikään ei ole itsestäänselvää, etkä koskaan voi tietää mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Muistakaa tarpeeksi usein kertoa rakkaillenne ja läheisillenne kuinka paljon välitätte ja rakastatte ja nauttikaa päivistänne ja hetkistänne yhdessä täysillä. Elämä on liian lyhyt elettäväksi puolivaloilla. Täällä ollaan vain kerran, etkä kiikkustuolissa pääse enää takaisin menneisyyteen vaikka kuinka toivoisit, että voisit tehdä jonkun asian toisin. Opin tältä maailman sydämmellisimmältä ja kilteimmältä ihmiseltä paljon ja yksi niistä oli, että nauti elämästäsi viimeiseen asti.