Kermainen Kinkkupasta

Meillä on pidetty jo viikonpäivät pystyssä sairastupaa. Pidin viime viikon lomaa ja suunnitelmiin kuului vaikka ja mitä; mm. ystävien ja sukulaisten näkemistä. No koska kuumemittari näytti päivästä toiseen huimia lukemia, nenäliinoja kului ja yöt oli puoliksi unettomia yskimisen takia, niin meidän suunnitelmat ei mennytkään ihan niin kuin piti. Turhautumista on ollut puolin ja toisin, sillä seinät on alkaneet kaatua milloin kenenkin päälle, joten tässä on pitänyt käyttää välillä oikein kunnolla mielikuvitusta, koska aktiviteetit sisällä on kuitenkin melko vähissä. Värityskirjoja on väritetty kynien kulumiseen asti, muovailuvahaa ja taikahiekkaa muovailtu ja pikkulegot ja autot on heiluneet pisin kämppää. Koska nuorempi on sairastamisensa vaatinut aikalailla huomiota, on meidän pöydän antimiin kuulunut jotain helppoa ja nopeaa. Yksi nopeista, helpoista ja herkullisista tässä. Napatkaa resepti talteen.

 

Kermainen kinkkupasta

200g kinkkusuikaleita

1pkt pekonia

1prk juustokermaa

1prk ruokakermaa

1pss pastaa

1 sipuli

ripaus suolaa ja pippuria

Tämä valmistuu nopeasti vaikka lasten kanssa yhteistyössä ja maistuu perheen pienimmästä vanhimmalle. Toivottavasti teillä ollaan oltu terveitä. Meillä otetaan tämän sairastelun jäljiltä tupla-annokset vitamiineja, jotta jatkossa pysyy pöpöt loitolla.

 

Hyvää itsenäisyyspäivää! 🇫🇮

 

Rakas Joulupukki...

Me ollaan oltu niin kovin kilttejä koko vuosi, joten kai me nyt uskalletaan muutama toive heittää ilmoille? Toivottavasti tontut on itkupotkuraivareiden aikana ollut naapurin ikkunassa katsastamassa tilannetta, jottei tää homma menis kuitenkaan ihan pakkasen puolelle. Lelukirjoja on sadellut taas postilaatikkoon joka tuutista, joten nyt on taas ne hyvät hetket ottaa toiveet ylös kun joka päivä päiväkodin jälkeen selataan lehtiä aina uudelleen ja uudelleen; "äiti mä haluun ton!" "sit mä haluisin äiti myös tommosen." "Toi ois äiti tosi kiva."

Meidän kolmevuotiaan ihan hartain toive on ilmakiekkopöytä. Jääkiekko on nyt ihan in, joten kaikki siihen liittyvä on must have. Toinen toive oli pikkulegot, joita hänellä ei juurikaan vielä ole. Lempparit ehdottomasti kaikkia supersankareihin liittyviä. Kolmantena toiveena lääkärilaukku. Äiti löytää itsensä aina potilaanroolista siinä kohtaa kun tälläinen lelu jossain kylässä vastaan tulee. Itse äitinä ajattelen tietysti aina jotain käytännöllisempiä lahjoja ja ajattelinkin ostaa hänelle uuden isomman peiton ja lakanoita, sekä lasketteluvermeitä tulevaa lapinlomaa ajatellen.

 

Kaksivuotiaan toiveisiin taas kuului kaikki "yymä hau" figuurit ja lelut. Uusia robofish kaloja, näistä suosikiksi paljastui nemo ja dori. Taikahiekka ja muovailuvaha setit, erilaisilla lisäosilla. Näistä lemppareiksi taisi ammentua kaikki leipomiseen ja rakentamiseen viittava. Itse olin ajatellut ostaa myös pikkuveljelle lasketteluvermeitä levin reissuun, sekä jotain pikkulasten pelejä (mm. muistipelit).

 

Lomailen ensi viikon lasten kanssa kotona ja olin ajatellut hoitaa kaikki lahjaostokset jo valmiiksi tuolloin, jotta vältyn jouluruuhkilta ja -stressiltä. Olen sitä tyyppiä, joka aatonaattona juoksee vielä tekemässä viime hetken hankintoja, mutta tänä vuonna ajattelin tehdä tässä asiassa poikkeuksen. Vaikka olenkin joulu-ihminen ja tähän päälle vielä melko neuroottinen täydellisyyden tavoittelija, en tänä vuonna halua stressata aihetta joulu yhtään. Yritän sopeutua tilanteeseen, että vaikka kaikki ei menisikään ihan suunnitelmien mukaan, niin ei anneta sen pilata tunnelmaa. Antaa joulun tulla itsekseen tämän arjen humun keskellä.

Oletteko te jo tehneet joululahjaostoksia?

 

Liian ankara äiti?

Olenko liian ankara äiti lapsilleni? Sanoinko heille liian ankarasti? Menikö kilarit överiksi? Olisinko voinut olla edes vähän lempeämpi? Uskon, että jokainen vanhempi on ainakin joskus miettinyt näitä samoja kysymyksiä. Meillä näiden kahden touhut menee aika-ajoin sellaiseksi, että korvista katoaa kuulo ja keskittyminen kariutuu ainoastaan siihen "sekoiluun". Varsinkin iltaisin, kun pitäisi käydä nukkumaan, mun huumori on aika vähissä. Itsekkin illalla alkaa olla aika väsynyttä kauraa ja tulee helposti sanottua mitä sylki suuhun tuo. Eilen oli taas sellainen ilta, mulla meni kuppi nurin, hermostuin ja annoin tulla mitä sylki suuhun toi kovaa ja korkealta. Tämän seurauksena lapset alkoivat kylläkin visusti nukkumaan, mutta mä pillitin loppuillan pahaa mieltäni tästä keissistä.

 

Toisaalta, ehkä tämä elämä välillä vaatiikiin niitä pieniä romahduksia. Pitäähän lastenkin ymmärtää, ettei elämä aina ole yhtä ruusuilla tanssimista, ja että silloin kun äiti on tosissaan, niin on oksat pois. Ymmärtävät kuka tässä talossa määrää. Vaikka mä tiedostan, että en todellisuudessa tee mitään väärää ja loppujen lopuksi tälläkin on vaan hyvä tarkoitus, poden silti huonoa omaa tuntoa ja mietin; miksi en anna heidän olla vaan lapsia? Jos tekee mieli vähän hyppiä sängyllä ja heitellä toisiaan tyynyillä ja pehmoleluilla niin antaisinko välillä vaan tehdä niin? Me eletään täällä vaan kerran, joten pitäisikö vaan antaa ottaa ilo irti joka hetkestä? Sillä motolla mä itsekkin elän. 

Mutta ei, välillä vaan napsahtaa ja menee kuppi nurin. Takaraivossa jyskyttää vaan ajatukset, miten kello on jo vajaa yhdeksän ja oma herätyskello soi 4.30 ja olisi vielä tuhat ja sata asiaa tekemättä. Yleisesti ottaen se siis menee kuitenkin tällä kaavalla.

 

Mutta koska ne kotityöt ei sieltä koskaan lopu, tiskejä ja pyykkejä on ja tulee, voi ne jättää seuraavallekkin päivälle. Mutta jos lapsi haluaa välillä leikkiä tyynysotaa ennen nukkumaanmenoa, miksen oikeasti heittäytyisi mukaan? Voi kai äiti luoda vanhempana rajoja ilman jokaista nipotusta....

Muistakaa tekin välillä heittäytyä hetkeen...

 

Meijän isi...

 

Osaa pelaa jääkiekkoo.

Osaa ajaa crossii.

Osaa pelata sählyy.

Osaa pelata jalkapalloo.

Isi pelaa meijän kanssa jääkiekkopeliä.

Isi leikkii meijän kanssa junalla.

Isi leikkii meijän kanssa autoilla.

Isi ajaa meijän kans crossii.

Isi käy meijän kans "tessin" matsis.

Meijän isi on maailman paras isi. ❤️

Hyvää isänpäivää kaikille iseille, tää päivä on teidän! ❤️

Yllättikö talvi?

 

Tai yllättikö ylipäätään se, että mä olen täällä ruudun takana taas? Olen pitkään miettinyt tätä blogin kohtaloa ja koska luopumisen tuska on liian suuri, niin täällä se on roikkunut odottamassa kirjoittajaansa ja katsotaan mitä tästä nyt taas kehittyy. Meidän arki on tällä hetkellä ihan mielettömän hektistä. Minä vaihdoin työpaikkaa pääkaupunkiseudulle ja pelkkiin ajomatkoihin menee jo päivässä aikaa hirmuisesti. Arkena siis pyrin antamaan kaiken huomioni kotona pojille. Arki on sujunut kuitenkin hyvin ja ollaan kaikki sopeuduttu tilanteeseen loistavasti. Siinä kai lyhykäisyydessään mun uuden työn fiiliksistä.

 

Haalari: Mini Rodini, Huivi ja Pipo: Gugguu ja kengät: Kavat

Talvi se taas tuli ja "yllätti". Mä olen yleensä aina mattimyöhäsenä kaikessa liikkeellä, mutta tällä kertaa yllätys yllätys kaikki talvivaatehankinnat oli jo tehty, kun ne vihdoin sai ottaa käyttöön.Tosin jossain osiolla pitää kuitenkin mennä tapansa mukaan, joten talvirenkaat vaihdettiin mun autoon viimeisenä iltana ennen ensimmäistä lumimyräkkää. Mun pahoihin tapoihin matti myöhäsenä olon lisäksi kuuluu aikamoinen liioittelu. Motolla "ennemmin liikaa kuin liian vähän" olen tallannut tähän päivään asti. Talvivaatehankinnoissa siis ollaan menty ihan näillä samoilla motoilla. Pojilla on kahdet haalarit, kaksi takkia (toinen hienompaan ja toinen rymykäyttöön) ja yhdet toppahousut. Kenkiä löytyy viisi paria, yhdet koville pakkasille, yhdet hienosteluun, toiset loskakeleille jne. Fleecehaalarin lisäksi löytyy vielä merinovillaiset väliasut. Mikä on siis oikea järkevä määrä? Tuntuu, että tämä Suomen talvi on aina niin ennalta-arvaamaton, että mitään ei pysty ennakoimaan ja kaikkeen on varauduttava. Panostan yleensä hankinnoissani laatuun, mutta oikeastaan mitään en enää osta täyteen hintaan, vaan kaikki hankinnat tehdään jollakin mahdollisella alennuksella ja kunhan vaate pysyy ehjänä, ei tätä myöden myöskään tuotteelle jää suurta käyttöarvohintaa kun jälleenmyyntiarvo pysyy hyvänä. 

Vaikka mun työmatkat on tällä hetkellä pitkiä ja joku voisi luulla, etten toivoisi talven kunnolla saapuvan, niin mä todella odotan. Se valoisuus jonka lumi tuo tullessaan, on jotain aivan uskomatonta tämän syksyn synkkyyden jälkeen. Lapset tykkää, kun pääsevät vihdoin harrastamaan kaikkia talviaktiviteettejä, peuhaamaan lumessa ja tekemään lumiukkoja. Jo pelkästään näiden syiden takia mä rakastan talvea! Mikäs sen ihanampaa kuin käpertyä vilttiin, takkatulen ääressä posket punaisina pakkasesta? Itseasiassa mä teen niin just nyt!

 

Lapsimessujen tärpit!

Olipahan reissu, mut tulipahan tehtyä! Kivaa oli ja oli hauska nähdä tuttuja naamoja. Gugguun osasto kuhisi varmasti koko päivän. -20% messutarjous ja uutuustuotteet oli vetässyt porukkaa paikalle runsaasti. Gugguun tuotteiden lisäksi mukaani tarttui iki-ihanat light boxit, beau hudsonin farkut, lifefactoryn pillipullot kesäksi pojille, max playltä ihanat pilvinaulakot sekä elodie detailsin sadesuoja rattaihin. Kaikki nämä enemmän tai vähemmän alennuksella, sillä nykyään harvemmin ostan mitään täyteen hintaan. Odotan, että edes pieni alennusprosentti tulisi ja isken haukkana netissä linjoille tai kaupassa paikalle.

Nämä poikien päässä olevat Gugguun uudet lippikset ovat ihanan pehmeää collegea. Varmasti siis mukavantuntuiset päässä, uskoisin näin, sillä loppuilta meillä juostiin kotona lätsät päässä. Lippisten lisäksi hitti lapsille oli lifefactoryn pillipullot. Pohdin pitkään näiden ostoa, sillä mietin ovatko hankalat lapsille käyttää ja lähinnä painavat. Ainakin ensimmäinen käyttökokemus sujui onnistuneesti.

Mitä teille on tarttunut mukaan messuilta vai oletteko vasta menossa? 

Lapsimessuille?

Pienet onnettaret pääsivät taas hieman auttamaan äitiä ja ylpeinä hoisivat tehtäväänsä. Arvonta on siis nyt suoritettu ja lipun voittaja selvillä. Pidetäämpä teitä nyt kuitenkin hetki vielä jännityksessä. Viikonloppu on kohta taas jo täällä ja tällä viikolla se tarkoittaa myös sitä, että kauan odotetut lapsimessut taas starttaavat käyntiin. Lähdettekö te messuilemaan yksin vai perheen kesken? Meillä jää tänäkin vuonna lapset kotiin iskän kanssa ja äiti pääsee viettämään laatuaikaa yhden ihanan ystävän kanssa kahden. Shoppaillaan, syödään hyvin (ai että mä odotan jo sitä hotelliaamiaista) ja nukutaan hotellissa pitkät yöunet ilman katkoja unessa. En oikeasti muista koska olisin viimeksi nukkunut tyyliin 9 tuntia putkeen ilman katkoja unessa. Tuntuu siis aika luksukselta pelkästään jo ajatus nukkumisesta hotellin pehmeissä lakanoissa. Kirsikkana kakun päällä kun koreilee vielä se shoppailu ja hyvä safka. Ai että!

No mutta, mennäänpä asiaan, en pidä teitä pidempään jännityksessä. Tänä vuonna onnetar suosi yhdellä messulipulla....

...Jenni A:ta. Käyhän kurkkaamassa sähköpostisi niin saadaan lippu oikeaan osoitteeseen pikaisesti, perjantai kun kurkkii jo ovella melkein.

Me pyöritään messuilemassa lauantaina. Nähdäänhän siellä?

Puoliväli!

Pikkuhiljaa aletaan olla projektin puolivälissä. Dieetillä on kitkuteltu 3kk ja toinen samanmoinen olis vielä edessä. Repsahduksia on tullut muutama, mutta tärkeintä on, että ne ei oo jäänyt päälle, vaan oon pystynyt jatkamaan hyvin ilman herkkuja. Tavoitteen suhteen ollaan hyvin aikataulussa ja eiköhän saada rutistettua loputkin aikataulullaan. Häiritsevänä tekijänä mulla on viimeaikoina ollut kova nälkä ja mieliteot. Lisäks vedenjuonnin kanssa on ollut myös ongelmia, mikä tietysti on myös huono juttu. 3 litraa olis pakko saada päivässä huitastua kitusiin. Iltasin oon taas kohnannut kaappeja ja etsinyt jotain sallittua hyvää. Mistä lie ne palasi, kun niin hyvin jo meni pitkään ilman.

Ruokavalio tökkii välillä, sillä kaipaisin vaihtelua mun ikuisiin aamupalaksi puuroa, lounaaksi kanasalaattia, välipalaksi rahkaa, päivälliseksi taas salaattia lihalla/kanalla ja iltapalaksi kinkkumunakas. Oon yrittänyt ettiä jotain vaihtoehtoja, mutta jottei valmistus itsellee erikseen ala tökkiä, pitäis reseptien olla suht nopeita ja helppoja. Seuraavaks pitää ottaa varmaan pakastevihannekset rinkiin mukaan. ✌🏻️

Kevät ja aurinko toi nyt buustia myös treenaukseen. Ekat kolme kuukautta vedin aika pitkälti enimmäkseen ruokavaliolla. Salilla lähinnä jumpissa tais tulla käytyä paristi ja lenkillä muutamaan otteeseen. Nyt viime viikkoina olen hakenut lapsia hoidosta kävellen, silmissä hyötyliikunta. Tekee mieli koko ajan liikkua ja tehdä jotain. Mun talvimasennus on siis mennyttä, joten nyt otetaan kunnon loppukiri, treenaten, syöden terveellisesti ja juoden vettä reippaasti. Mä pystyn tähän, jos mä todella haluan! Tällä kertaa ei luovuteta!

Painoa 3 kuukauden aikana tippui 12,7kg ja senttien mittaus jäi taas haaveeksi, koska unohtui kerta toisensa jälkeen, enkä vieläkään ole saanut aikaiseksi ottaa mittaa esiin. Yläkropasta ja naamasta on lähtenyt paljon, mutta alakroppa, mun ikuinen ongelma. Perse, jalat ja vyötärö. Ehkä nekin tästä pikkuhiljaa...

Kevään kivoin viikonloppu? sis. arvonnan

Joko te olette hankkineet lipun kevään kivoimpaan viikonloppuun? Pistetäämpäs pitkästä aikaa blogissa arvonta käyntiin. Nyt olisi mahdollisuus voittaa 1 lippu lapsimessuille Helsingin messukeskukseen 15.-17.4.2016. Osallistuaksesi arvontaan, pitää sinun olla joko rekisteröitynyt lukijani bloggerissa, tai seuraajana instagramissa @annieweliina. Lisää kommenttikenttään nimesi ja sähköpostiosoitteesi. Arvonta päättyy 8.4.2015 klo.21.00.

Itse menen kärkkymään messuille mm. Gugguun, Papun ja Punavuoren peikon osastoille mahdollisia kivoja messutarjouksia. Nähdään messuilla ja onnea arvontaan!

"Viivon vaavon..."

...tuoleeks teeveeks, tulevaisuueks, vissa sulle, paakka mulle." Näillä sanoin meillä hoidettiin tämän vuoden virpomiset. Virpomiset myös virvottiin nyt toistaiseksi vielä isovanhemmilla ja isoisovanhemmilla, mutta varmaan ensi vuonna pyöritään kyllä tässä ihan kotikulmilla. Onhan tuo noiden tärkeiden tyyppien ilahduttaminen ihan mukavaa, mutta melko rankkaa ajelua edes takaisin ja lasten repimistä autosta ees taas. Ihan kiva päivä meillä kyllä oli ja hyviä tarjoiluja joka puolella, namskis.

Yks juttu mua kyllä jäi ihmetyttämään ja ehkä vähän harmittamaankin. Isot kaupat oli auki. Palmusunnuntaina? Eikö ne nyt aiemmin oo ollut kiinni? Pyhäpäivä, jolloin pienten noitien, pupusten, kisujen ja tipujen pitäisi olla juoksemassa ovelta toiselle virpomassa ja pitämässä hauskaa. Jos osa ihmisistä on töissä, vaikeuttaa se luonnollisesti tämän vanhan perinteen toteutumista pahasti. Nää on näitä jotain uudistusten tuomia juttuja taas. Mun mielestä nää kaupanaukiolohommat alkaa mennä yli ja pahasti. Kyllä joistain päivistä pitäis silti pitää kiinni eikä pitää luukkuja auki joka hemmetin sunnuntai ja pyhäpäivä. Eikö ihmiset halua pitää vanhoista perinteistä kiinni? Vai mitä tää oikeen on? Mä en nää tässä mitään järkeä. Oikeen kiukutti niiden työntekijöiden puolesta, varsinkin näin vanhana kaupanammattilaisena. Toivottavasti oikeesti tulevaisuudessa tää päivä ei jää ihan unholaan, vaan perinne jatkuisi polvelta toiselle. Jotenkin en yhtään ihmettelisi mitään tässä maailmanmenossa. Meillä ainakin pidetään perinteistä kynsin hampain kiinni.

Kävikö teillä tänään paljon pikku-virpojia?

No se päiväkodin negatiivinen!

Olin niin fiiliksissä viimeksi kirjoittaessani koko päiväkodista, etten saanut suustani ulos yhtään negatiivista puolta. Kohtalo tais puuttua peliin ja heti postauksen julkaistuani, päätti näyttää mulle karun totuuden. Eli kyllä se negatiivinen puoli siellä päiväkodissa on ne PÖPÖT. Meillä on siis YRJÖ ollut kylässä kaksi päivää, ensin junnu ja nyt viime yönä aloitti isompi. Kun aloitettiin päikky, muistan hoitajan sanoneen, että "alussa kyllä lapsi saattaa olla enemmän kotona, kuin hoidossa, menee aikaa ennen kuin vastustuskyky tottuu näihin päiväkodin pöpöihin." Tää pitää kyllä varmasti melko hyvin paikkaansa. On meillä sairastettu selkeästi enemmän kuin ennen päikkyä, vaikka mielestäni ollaan silti kyllä melko vähällä päästy.

Huvittavin tapaus näihin pöpöihin liittyen on ollut lappu päikyn ovessa; 

"huomenta! 

tänään tarjolla:

-flunssaa

-vatsatautia

-kihomatoja"

Kieltämättä siinä kohtaa tuli vähän sellainen olo, että käännynpä ympäri ja ajan takaisin kotiin. Mutta mitäpä muutakaan siinä voi kun jättää lapsen hoitoon ja toivoa parasta. Ei taida työnantajalle olla tarpeeksi hyvä selitys poissaoloon.

Ymmärrettävästi siis mitä enemmän lapsia, sitä enemmän pöpöjä. Vaikka kuinka pesisi käsiä ja lutraisi käsidesillä, ei niiltä pysty kokonaan välttymään, thats life. En ole mikään neuroottinen mutsi, joka kauppakeskuksessa alkais desinfioimaan niitä kolikolla toimivia härveleitä ennen lapsen siihen menoa. Enkä läästi lapsia puhdistuspyyhkeillä sieltä täältä julkisilla paikoilla. Perus käsihygieniasta meillä tietysti pidetään huoli, vastustuskyky luonnollisesti kasvaa, kun ei hysteerisoi kaikesta ja valele lasta käsidesissä jatkuvasti.

Varmasti siis perhepäivähoidossa pöpöjen määrä on huomattavasti pienempi, mutta kyllä me silti liputetaan päiväkodille!

Miksi päiväkoti?

Pojat siirtyi reilu kuukausi sitten päiväkotiin ja meillä oli taas uuden arjen opettelua. Hoitoon vieminen oli taas yhtä itkua ja hakiessa itkettiin helpotuksesta. Vaikka lomailtiin vikko melkein heti aloituksen jälkeen, niin voisin pikkuhiljaa huokaista helpotuksesta ja sanoa, että pojat viihtyvät. Aiemmin äN roikkui iltapäivisin aina portinpielessä odottamassa koska tuttu auto ajaa pihaan, nykyään hän leikkii muiden lasten kanssa iloisena pihassa. Muutama aamu on myös mennyt jo niin, ettei jäädessä ole tullut itkuakaan. Alkaa siis olla kaikille helpompaa tämä päiväkotielämä kun lapset jo luottavat, että kyllä se äiti aina pois hakee?

Miksi päiväkoti?

Meillä positiivisia puolia on ollut kyllä niin paljon, etten tähän hätään keksi edes mitään negatiivista. äL on niin aktiivinen, että kaipasi jo jotain muuta. Ison ryhmän ympärilleen, paljon kavereita ja virikkeitä. Ei kaikkia lapsia ole luotu perhepäivähoitoon ja pieneen ryhmään. Meillä ehdottomasti päiväkoti on number one. Nirppanokka äL on alkanut syömään paremmin ja oppinut maistamaan kaikkea, eikä ennakkoluulot enää sanele ehtoja. Otetaan muista lapsista kovasti mallia, " koska toisetkin syö, niin minäkin" - periaatteella. Pojat ovat eri ryhmissä ja tämäkin näkyi heti kotona. Enää ei riidellä niin paljoa ja selkeästi ollaan päivä ikävöity toista vaikka pihalla tietysti näkevätkin. On opittu niin paljon uusia asioita, tekoja, sanoja.

Olen ollut tosi huono ottamaan itselleni aikaa. Haen lapset aina suoraan töistä kotiin, vaikka työpäiväni loppuisi aiemmin. Saatan kiukutella väsymystäni isihoolle, joka ihmettelee ajatusmaailmaani? Pääset töistä ennen kuin lapset on syönyt välipalaa, säntäät suunapäänä hakemaan heitä ja tulet kiireessä kotiin hääräämään ja pojat roikkuvat nilkoissa kiinni kun kaipaavat huomiota. Koska päikky on ihan kivenheiton päässä kotoa, otin opikseni ja muutin hieman tappjani. Tulin kotiin, tein rauhassa kotityöt ja ruuan, kuuntelin musiikkia ja kävelin päiväkotiin hakemaan lapset. Huomasin heti ensimmäisen päivän jälkeen, miten paljon paremmin jaksoin olla lasten kanssa illan, kun sain vain nauttia heistä, ilman ylimääräisiä kiukkuja ja kiireitä. Tajusin miten tärkeää se on meidän kaikkien kannalta, saada työpäivän jälkeen edes hetki hengähtää ja kuunnella omia ajatuksia.

Muistakaa siis ottaa myös aikaa itsellenne! ❤️

Ps. Meidän päiviä voi aktiivisimmin seurata instagramissa @annieweliina ja snapchatissa anni-eweliina. ✌🏻️

Kerrankin kunnon talvi!

Taas on mennyt monta viikkoa, kun oon ehtinyt tänne. Oon pyöritellyt mielessä, että laitanko tän hetkeksi kokonaan tauolle, koska en vaan yksinkertaisesti saa itsestäni niin usein enää mitään ulos täällä. Jotenkin harmittaa, sillä tää on ollut mulle tosi rakas harrastus. Vielä en ole päättänyt kokonaan lopettaa, mut vaakalaudalla ollaan. Instagramisss meitä voi edelleen seurailla ihan päivittäin. No joka tapauksessa. Tammikuu vaihtui helmikuuhun ja sitäkin on jo tovi tallailtu. 

Mitä meille kuuluu?

äL täytti 3-vuotta ja meillä alkoi taas uudenlainen arki elämässä. Pojat nimittäin vaihtoivat hoitopaikkaa ja alottivat päiväkodin. Ensimmäinen viikko on takana ja pojat otti vaihdon suht rankasti. Kyyneleiltä ei ole siis vältytty, ei pojat, eikä äitikään. Ihan negatiivisesti tää aloitus nyt ei kuitenkaan ole vaikuttanut, sillä kyllä mä voin sanoa jo viikon jälkeen, miten positiivisesti tää on muuttanut meidän poikia. Isossa ryhmässä toimiminen on niin erilaista. äL varsinkin on jotenkin kasvanut selkeästi "isommaksi pojaksi", auttaa ja tottelee äitiä ja opastaa pikkuveljeä jotenkin erilailla. Kyllä mä siis olen nyt aika fiiliksissä tästä. Projekti Mama kesäkuntoon rullaa aikataulussaan ja kiloja tähän mennessä on karistettu -9,6kg. Eiköhän tavoite tule kesäkuussa otettua mittariin. Sellaista lyhykäisyydessän tänne kuuluu.

Mä nyt vähän katosin alkuperäisen kirjoituksen tieltä. Piti siis höpöttää siitä, miten tänä vuonna on kerrankin ollut talvi. Vaikka lumi on välillä sulanut pois, sitä on tullut aina uudestaan ja uudestaan. Ei talvi ole mitään ilman lunta ja vaikka kevättä kohti ollaankin menossa, niin mua ei haittaa tää lumi tällä hetkellä kyllä yhtään. Lapset nauttii ulkoilusta lumella paljon enemmän kuin sateessa/vetisessä säässä. Nautitaan tästä lumesta nyt hetki vielä ennen kuin se sulaa kokonaan. Parin  viikon päästä me käydään vielä kurkkaamasta miltä siellä Lapissa näyttää tällä hetkellä.

Koska tää mun kirjottaminen tökkii nyt ihan valtavasti, niin kysynkin mitä te haluaisitte kuulla?

Rukkaset talveen...

Mä alan olla pikkuhiljaa neuvoton. Isomman pojan sormet palelee kelillä kun kelillä ja hanskoissa kuin hanskoissa. Pikkupakkasillakkin lapsi alkaa valittaa, että tahtoo sisälle, sormet palelee. Pienemmän sormet on kuitenkin samoissa hanskoissa suht ookoot, en nyt voi sanoa, että täysin lämpimät, muttei kuitenkaan sellaiset kalikat kun isoveljellä. äL on ollut aikamoinen vilukissa aina. Nyt siis kaipaisin vinkkejä lämpimäksi todetuista hanskoista? Ennen kuin tuhlaan taas yhden 30€ joihinkin hanskoihin, niin vinkit ois aika jees. Elsa Pitkäsiä kehutaan yhtä paljon kuin haukutaan, onko ne siis hyvät vai ei? Jos löytäisin nyt jotkut ihmehanskat jostain, mitkä pitäisi tuon pojan sormet lämpiminä niin olisin very happy. Ulkoilut on yhtä tuskaa, kun vartin jälkeen jo valitetaan kylmiä sormia. Toinen kun muuten tykkäisi tuolla lumessa ulkoilla, mutta kun ne tylsät hanskat. Oonko mä siis vaan tehnyt vääriä valintoja, vai onko tuo vaan vilukissa jonka sormet aina jäätyy?

Help Me!

Talven 'must have' takki!

Tän talven 'must have' takki oli ehdottomasti mini rodinin mustikansininen pingviinitakki. Aika hätäiseen myytiin koot loppuun ja hyvin vähän tätä mihinkään aleihin enää jäi, ainakaan kovin suurilla prosenteilla. Olen hieman hitaasti syttyvää sorttia ja tämä pätee myös näiden lastenvaatteiden kohdalla. Siinä vaiheessa kun nettikaupoissa on koot huvenneet, löydän itseni googlettelemasta ulkomaisilta sivustoilta, josko jostain vielä löytyisi, koska "pakko saada". Näin siis kävi tämän takinkin kohdalla. En tykännyt ensin väristä yhtään ja koin sen tyttömäisenä. Sitten kuitenkin tykästyin ihan totaalisesti, tuli pakkomielle ja alkoi etsintä kissojen ja koirien kanssa.

Muutaman viikon jälkeen, ne on kuitenkin täällä. Vaikka etsintä ei todella ollut helppo ja "verta ja hikeä" niiden eteen sai vuodattaa, niin oli se kaikki sen arvoista. Toinen löytyi ruotsista ja toinen tanskasta ja molemmat vielä mun onnekseni -30% alennuksella. Täydellistä! Ei oo helppoa olla nainen ja muuttaa mieltään tuhannesti pienen ajan sisällä. ;) Tällä kertaa lopputulos oli kuitenkin bueno! Ehkä mun pitää oppia ennustamaan itseäni paremmin, niin pääsis aika lailla helpommalla....

Käykö teille koskaan näin?

Miten meni eka viikko?

Dieetillä on nyt kiristelty reilu viikon verran, joten palataanpa kuluneeseen ensimmäiseen viikkoon. Miten meni noin niinku omasta mielestä? Pitkän tauon jälkeen eka treeni maistui puulta. Ei kulkenut sitten yhtään ja paikat oli ihan tukossa. Se koko tunti oli kyllä kaukana kivasta, enkä nauttinut kyllä pätkääkään. Ekat päivät uudella ruokavaliolla meni aika äksyillen. Kaloreiden tiputtaminen sai pinnan kireälle ja se tuotti tietysti kotona isännän kanssa vähän mykkäkouluja. Ekat neljä päivää mun teki myös ihan hulluna mieli sokeria. Ihan mitä vaan, kuhan nyt jotain makeeta edes sais. Alkoi todella ällöttää millaista riippuvuutta se aiheuttaa ihmisille. 

Nyt kun takana on jo reilu viikko, enkä ole mitään herkkuja suustani alas laittanut, on olo jo paljon parempi. Mielitekoja tulee paljon paljon harvemmin ja kun niitä tulee, korvaan herkut joko skyrillä tai pepsi maxilla, ajaa asiansa, todellakin. Treeni on alkanut kulkea paljon paremmin ja vedenjuontikaan ei aiheuta enää sen suurempia kommervenkkejä. 3 litraa menee jo vähintään päivässä ihan heittämällä alas. Olo on parempi ja mieli virkeämpi. Nyt mennään seuraavat puoli vuotta täysillä, eikä lannistuta. -20kg on tavoitteena ja siihen on päästävä. Nyt todella mennään eikä meinata.

Ekan viikon tulokset mittauksissa:

-4,7kg

Reisistä -2cm

Vatsanseutu -2cm

Tällä viikolla pitää muistaa ottaa mitat myös käsistä.

Aikamoinen muutos vaa'alla jo heti ekana viikkona, muttei varmasti tule jatkumaan. Paljon jouluturvotusta ja nestettä lähtenyt ja jatko tulee olemaan varmasti tasaisempaa. Ei siis innostuta liikaa tästä ekan viikon lukemasta, vaan pitää osata ajatella realistisesti.

Pääsääntöisesti olen nyt noudattanut tälläistä ruokavaliota:

Aamupala; puuro, raejuusto ja mehukeitto

Lounas; salaattia kanalla tai jauhelihalla

Välipala; rahka

Päivälllinen; salaattia kanalla tai jauhelihalla

Iltapala; munakas ripauksella kinkkurouhetta ja juustoraastetta

Tällä mennään vielä toistaiseksi ja katotaan jos pitää jommalle kummalle lämpimälle ruualle lisätä vielä vähän hiilareita, mutta toistaiseksi en näe sille tarvetta. Näyttäisi toimivan näinkin. Jotta mielenkiinto pysyy yllä, en siis ala kyttäämään joka purkin kylkeä paljonko missäkin on mitäkin, vaan maalaisjärjellä vähennetään kaloreita ja vältetään turhia sokereita. Lopahtais varmasti samantien jos touhu menis liian tarkaksi.

Olisiko teillä jotain hyviä vähäkalorisia herkunkorvaajia antaa vinkkinä tännepäin? Koska olen sellainen ihminen, etten voi kieltää itseltäni kaikkea, on nyös herkutteluun keksittävä vaihtoehtoja. Olisin tosi kiitollinen hyväksi todetuista ohjeista vinkkinä. ;)