Liian ankara äiti?

Olenko liian ankara äiti lapsilleni? Sanoinko heille liian ankarasti? Menikö kilarit överiksi? Olisinko voinut olla edes vähän lempeämpi? Uskon, että jokainen vanhempi on ainakin joskus miettinyt näitä samoja kysymyksiä. Meillä näiden kahden touhut menee aika-ajoin sellaiseksi, että korvista katoaa kuulo ja keskittyminen kariutuu ainoastaan siihen "sekoiluun". Varsinkin iltaisin, kun pitäisi käydä nukkumaan, mun huumori on aika vähissä. Itsekkin illalla alkaa olla aika väsynyttä kauraa ja tulee helposti sanottua mitä sylki suuhun tuo. Eilen oli taas sellainen ilta, mulla meni kuppi nurin, hermostuin ja annoin tulla mitä sylki suuhun toi kovaa ja korkealta. Tämän seurauksena lapset alkoivat kylläkin visusti nukkumaan, mutta mä pillitin loppuillan pahaa mieltäni tästä keissistä.

 

Toisaalta, ehkä tämä elämä välillä vaatiikiin niitä pieniä romahduksia. Pitäähän lastenkin ymmärtää, ettei elämä aina ole yhtä ruusuilla tanssimista, ja että silloin kun äiti on tosissaan, niin on oksat pois. Ymmärtävät kuka tässä talossa määrää. Vaikka mä tiedostan, että en todellisuudessa tee mitään väärää ja loppujen lopuksi tälläkin on vaan hyvä tarkoitus, poden silti huonoa omaa tuntoa ja mietin; miksi en anna heidän olla vaan lapsia? Jos tekee mieli vähän hyppiä sängyllä ja heitellä toisiaan tyynyillä ja pehmoleluilla niin antaisinko välillä vaan tehdä niin? Me eletään täällä vaan kerran, joten pitäisikö vaan antaa ottaa ilo irti joka hetkestä? Sillä motolla mä itsekkin elän. 

Mutta ei, välillä vaan napsahtaa ja menee kuppi nurin. Takaraivossa jyskyttää vaan ajatukset, miten kello on jo vajaa yhdeksän ja oma herätyskello soi 4.30 ja olisi vielä tuhat ja sata asiaa tekemättä. Yleisesti ottaen se siis menee kuitenkin tällä kaavalla.

 

Mutta koska ne kotityöt ei sieltä koskaan lopu, tiskejä ja pyykkejä on ja tulee, voi ne jättää seuraavallekkin päivälle. Mutta jos lapsi haluaa välillä leikkiä tyynysotaa ennen nukkumaanmenoa, miksen oikeasti heittäytyisi mukaan? Voi kai äiti luoda vanhempana rajoja ilman jokaista nipotusta....

Muistakaa tekin välillä heittäytyä hetkeen...