Yllättikö talvi?

 

Tai yllättikö ylipäätään se, että mä olen täällä ruudun takana taas? Olen pitkään miettinyt tätä blogin kohtaloa ja koska luopumisen tuska on liian suuri, niin täällä se on roikkunut odottamassa kirjoittajaansa ja katsotaan mitä tästä nyt taas kehittyy. Meidän arki on tällä hetkellä ihan mielettömän hektistä. Minä vaihdoin työpaikkaa pääkaupunkiseudulle ja pelkkiin ajomatkoihin menee jo päivässä aikaa hirmuisesti. Arkena siis pyrin antamaan kaiken huomioni kotona pojille. Arki on sujunut kuitenkin hyvin ja ollaan kaikki sopeuduttu tilanteeseen loistavasti. Siinä kai lyhykäisyydessään mun uuden työn fiiliksistä.

 

Haalari: Mini Rodini, Huivi ja Pipo: Gugguu ja kengät: Kavat

Talvi se taas tuli ja "yllätti". Mä olen yleensä aina mattimyöhäsenä kaikessa liikkeellä, mutta tällä kertaa yllätys yllätys kaikki talvivaatehankinnat oli jo tehty, kun ne vihdoin sai ottaa käyttöön.Tosin jossain osiolla pitää kuitenkin mennä tapansa mukaan, joten talvirenkaat vaihdettiin mun autoon viimeisenä iltana ennen ensimmäistä lumimyräkkää. Mun pahoihin tapoihin matti myöhäsenä olon lisäksi kuuluu aikamoinen liioittelu. Motolla "ennemmin liikaa kuin liian vähän" olen tallannut tähän päivään asti. Talvivaatehankinnoissa siis ollaan menty ihan näillä samoilla motoilla. Pojilla on kahdet haalarit, kaksi takkia (toinen hienompaan ja toinen rymykäyttöön) ja yhdet toppahousut. Kenkiä löytyy viisi paria, yhdet koville pakkasille, yhdet hienosteluun, toiset loskakeleille jne. Fleecehaalarin lisäksi löytyy vielä merinovillaiset väliasut. Mikä on siis oikea järkevä määrä? Tuntuu, että tämä Suomen talvi on aina niin ennalta-arvaamaton, että mitään ei pysty ennakoimaan ja kaikkeen on varauduttava. Panostan yleensä hankinnoissani laatuun, mutta oikeastaan mitään en enää osta täyteen hintaan, vaan kaikki hankinnat tehdään jollakin mahdollisella alennuksella ja kunhan vaate pysyy ehjänä, ei tätä myöden myöskään tuotteelle jää suurta käyttöarvohintaa kun jälleenmyyntiarvo pysyy hyvänä. 

Vaikka mun työmatkat on tällä hetkellä pitkiä ja joku voisi luulla, etten toivoisi talven kunnolla saapuvan, niin mä todella odotan. Se valoisuus jonka lumi tuo tullessaan, on jotain aivan uskomatonta tämän syksyn synkkyyden jälkeen. Lapset tykkää, kun pääsevät vihdoin harrastamaan kaikkia talviaktiviteettejä, peuhaamaan lumessa ja tekemään lumiukkoja. Jo pelkästään näiden syiden takia mä rakastan talvea! Mikäs sen ihanampaa kuin käpertyä vilttiin, takkatulen ääressä posket punaisina pakkasesta? Itseasiassa mä teen niin just nyt!