Tissitakiainen!

Kukkuluuruu pitkästä aikaa. Pikku-äN täytti tänään jo kahdeksan kuukautta ja yhtä kauan täällä ollaan siis myös tissitelty. Kiinteitä me alettiin varaslähdöllä maistelemaan jo hieman alle 4 kuukauden iässä, kun nukkuminen oli mitä oli ja äN olisi ollut alvariinsa rinnalla. Vihdoin kun me otettiin puurot kehiin ja oltiin niitä syöty sellainen kuukauden verran, alkoi äN nukkumaan täysiä kokonaisia öitä. Sen puolen vuoden huonosti nukuttujen öiden jälkeen, kun pahimmillaan heräiltiin tunnin välein, niin voin kertoa, että se tuntui aivan luksukselta. Hip hei! Mä oon ihan fiiliksissä vieläkin, sillä ne rankat yöt ovat edelleen ihan lähimuistissa. Yösyömiset jäi siis ihan "helposti" pois.

äL ei aikoinaan suostunut syömään pulloa ennen kuin 6kk iässä kun alkoi syömään vellejä. Mä olin nyt sitten päättänyt, että nyt äN:n kohdalla pulloa testataan heti, (tietysti mun omalla maidolla) sillä mä en halua, että tällä kertaa olen niin kiinni vauvassa, etten voisi lähteä vaikka shoppailemaan yksin moneksi tunniksi. äN sitten ihan pienenä söi muutamaan otteeseen pulloa, kun olin jossakin, mutta kun 5kk iässä olikin mumman luona hoidossa, ei yhtäkkiä suostunutkaan enää pulloon. Vaikka pullossa oli siis minun omaa maitoani, jota olin hänelle pumpannut varuiksi pakkaseen. Tuon päivän jälkeen, ei meillä enää huolittu pulloa, ei sitten minkään näköistä.

Nyt hän on viimeaikoina alkanut hirveästi "köhnäämään" rinnalla. Ei millään malttaisi olla paikoillaan ja keskittyä siihen olennaiseen. Tämän vuoksi mä olen yrittänyt antaa hänelle korviketta joko nokkamukista tai pullosta, sillä musta myös tuntuu, ettei minulta mitään mielettömiä määriä enää maitoa edes tule. Mutta, tuloksetta mennään. Ei kelpaa, niin ei kelpaa. Ja koska tuo rinnalla olokin on niin hintsua, niin mua on oikeasti alkanut jo ahdistamaan. Saako tuo tarpeeksi nesteitä? Onhan ruuassakin jotakin ja ilta- ja aamupuurot teenkin jo korvikkeeseen, mutta silti?! Mua ahdistaa kun nuo määrät on mitä on ja omasta mielestäni liian pieniä. Kyse ei kuitenkaan voi olla sen korvikkeen mausta, sillä sitä korviketta on puurojen joukossa jotka mielellään syö. Selkeästi siis vaan vierastaa pulloa ja mukia, eikä halua vielä luopua tissittelyistä. Silti niistä hetkistä on tullut tosi epämiellyttäviä ja tuntuu, että homma menee vaan pelleilyksi. Mikä siis avuksi? Tutti on kelvannut kuitenkin aina.

Millaisia tissitakiaisia teillä asustaa?

Mielelläni otan vinkkejä vastaan millä saan nuo rinnalla olo hetket rauhallisemmiksi tai sen sijaan tuon minimiehen juomaan mielellään siitä nokkamukista? Pullolle en tohtisi enää tässä vaiheessa hirveästi opetella.