Herkkuja 1-vuotiaalle?

En ole koskaan mitenkään tuputtanut meidän lapsille mitään karkkia, keksejä, pullaa yms. muita herkkuja. Esikoisen ollessa pieni, pidin tästä erityisen tiukkaa linjaa ja sain usein juhlissa ollessamme kuullakkin tästä, että eikö hän nyt mitään saa? Niin kauan kun ei lapsi niistä itse mitään ymmärrä, on mun mielestä parempi välttää kaikkea turhaa. Kyllä ne hampaat ehtii vielä joutua koetukselle. Miksi antaisin jotain ylimääräisiä herkkuja, jos toinen ei niitä itse vaadi? Ei herkkujen syönti mikään välttämätön tarve ole ja joskus mietin, että kumpa en itsekkään koskaan olisi mennyt niihin koskemaan. Ällöttävää riippuvuutta nuo viheliäät karkitkin voi välillä tuoda. Mitä kauemmin voi antaa herkkuina mm. viinirypäleitä, cashew-pähkinöitä, mansikoita, mustikoita, rusinoita jne. sen parempi.

äL taisi olla vasta riman alta kahden vuoden kun sai karkkia maistaa. Yksivuotiaana sai jo omaa synttärikakkuaan maistella, mutta ei kyllä tykännyt siitä yhtään ja itseasiassa ei kyllä tykkää sellaisista vieläkään. Toisen lapsen kanssa tätä onkin ollut paljon hankalampi pitää. Koska tuo isompi jo herkuttelee ja kaikkihan on saatava mitä isoveikkakin, niin kuunteleppa siinä sitten sitä huutoa. Enkä mä pelkästään sen huudon vuoksi, kokee tuo nuorempi silloin itsensä myös tasavertaiseksi. Oikeastaan muita herkkuja ei meidän yksivuotias ole vielä saanut maistaa kuin jäätelöä ja keksejä, lukuunottamatta jotain, mitä on vahingossa päässyt maistelemaan. Mm. Kerran yksillä synttäreillä mussutti kaikessa rauhassa korvapuustia lastenhuoneen lattialla. Lapset olivat menneet tarjoiltavien kanssa ympäri kämppää ja tämä pikkuherra oli sen jostakin napannut. On näitä jotain muitakin hauskoja tapauksia, mutta muista ollaan vielä ainakin yritetty pysytellä erossa. Nannapäivänä kun äL saa nanna-askin, saa äN rusina-askin. Tätä pienoista "huijausta" ei tuo pienimies ole vielä onneksi ymmärtänyt. Joka tapauksessa, paljon vaikeampaa on ollut pysyä erossa kaikesta toisen lapsen kanssa, kun se esikoinen niitä jo saa, eikä kaikkea pysty ihan salassakaan toteuttamaan.

Vanhempien valinnat on aina omia. En syyllistä ketään, joka antaa jo aiemmin herkkuja lapsilleen, enkä myöskään ihmettele niitä, jotka pitävät herkuttomina kouluikään asti. Annetaan jokaisen tehdä omat valinnat ja ollaan ylpeitä niistä ihan ihkaomista valinnoista. Vielä kun saataisiin ne isovanhemmatkin kunnioittamaan äidin ja isän mielipiteitä. Tämä taitaa olla se ainainen ongelma kaikilla. Millainenkohan mummo musta mahtaa tulla? Helppo se on tässä soperrella. :D

Mitä mieltä te olette taaperoiden herkuttelusta?

Miksi niitä pitäisi antaa, jos lapsi ei niitä osaa itse edes vaatia?