torstai 12. marraskuuta 2015

Nukutusrutiinit tärkeitä?


Meillä ainakin todella. Enkä nyt tarkoita, etteikö iltapala, nukkumaan samaan aikaan, hammaspesut jne. vaikuttais. Tietenkin vaikuttaa. Mutta mikä vaikuttaa oikeasti eniten siihen, että lapsi käy levollisesti rauhallisena nukkumaan? Ne rutiinit siinä sängynlaidalla ennen nukkumaanmenoa. Jos meillä ei käydä tätä samaa iltaista litanjaa läpi, ei nukkumaanmenosta tule mitään. Poika heittäytyy villiksi, alkaa sähläämään ja juoksee edes takas olohuoneen ja oman huoneen väliä. Viedään takaisin sänkyyn tuhanteen otteeseen ja nukkumaanmeno onkin kestänyt sitten sen 2 tuntia hirveän taistelun jäljiltä. Mitkä on siis ne meidän toimivat iltanukutusrutiinit?

Ensin pyydetään kertomaan oravanpoikassii. Tarina, jota on kerrottu jo äidille pienenä ja menee näin;

Olipa pikkuinen oravanpoika, kotona Kuuselassa. 
pitkät sen korvat ja pörröinen häntä, pystyssä keikkumassa. 
Osasi hyppiä puusta puuhun, kuoria käpyjen siementä suuhun.Oksilla mukana siskot ja veikot, leikissä vilkkahassa. 

Olipa vieressä Metsolan Otson, koti ja valtakunta 
Kammion seinänä kaatunut honka, kattona kerros lunta 
lumessa reikä, pyöreä juuri, oravanapojalle ihme on suuri. 
tuostapa kurkistan ikkunastamme Metsolan Otson unta 

Huuteli huolekas oravaäiti: vaara on reijän suulla ! 
Eipä se tahtonut tuhma lapsi, äidin neuvoja kuulla. 
Empähän pelkää, katsahdan kerran, viivähdän muutaman hetkisen verran 
kohta jo hyppelen äitini luona, kotona oksapuulla 

Rapsahti hanki, ja havahti Otso, 
ravisti peittojansa, kirposi katto ja kohosi kämmen, äkkiä piilostansa 
Olipa kämmen se suuren läntä, mahtuipa siihen pörröinen häntä 
Sieppasi Otso ja pallona metsään, lennätti vierahansa 

Siinä nyt pikkuinen oravanpoika , lumessa itkien rämpi, 
vaivalla pääsi Kuuselan pirttiin, häveten sänkyyn kämpi 
Toiste en katsele karhun tupaa, toiste en lähde ilman lupaa 
Minä oon pikkuinen oravanpoika, äiti on tietävämpi!


Seuraavana onkin sitten vuorossa "haakka puuroo keittää" jota poika pyytää käsi ojossa. Meidän versio tästä tutusta lastenleikistä kuuluu näin;


Harakka huttua keittää, hännällänsä hämmentää. Pistää paljon voita päällee, lisää suolaa, sokerii (tämän poika itse pyytänyt lisäämään loruun). Antaa tolle vähän, antaa tolle vähän, antaa tolle vähän ja antaa tolle vähän, mut tää ei saanukkaa ollenkaan. Hyppää kivelle, kannolle ja menee omaan pesään munimaan.


Ja viimeisenä vuorossa onkin sitten "tulla", eli tuu-tuu-tupakkarulla;


Tuu tuu tupakkarulla, 
mistäs tiesit tänne tulla.
Tulin pitkin Turun tietä, 
hämäläisten härkätietä.

Mistäs tunsit meidän portin?
näin teidän uuden portin.
Haka alla pyörä päällä,
karhuntalja pyörän päällä.


Tuu tuu tupakkarulla, 
mistäs tiesit tänne tulla.
Tulin pitkin Turun tietä, 
hämäläisten härkätietä.


Tämän jälkeen halit ja pusut, hyvänyöntoivotukset ja poju jää omaan huoneeseen, omaan sänkyyn ja alkaa nukkua, ilmaan minkään sortin showta. Alkaa myös äidin ja isin oma aika. Mielelläni siis teen nämä nukutusrutiinit ja käytän niihin joka ilta 10minuuttia, ennen kuin otan sen 2 tuntia kestävän show:n vastaan. Itsellänikin meni hetki tajuta mistä hetkittäiset iltashowt johtuu, kunnes ymmärsin yhdistää sen näihin nukutusrutiinien puutteeseen. Aina ei vaan jaksais kertoa tätä litanjaa läpi ja niinä kertoina tää iltashow oli ollut aina pystyssä täällä. Mielelläni siis teen tämän joka ilta, sillä se on lapselleni yksi päivän kohokohdista.


Jos teillä siis pyörii nämä iltashowt, niin suosittelen todella ottamaan jokailtaiset täysin samanlaiset "nukutusrutiinit". Kyllä se lapsi kaipaa siihen vähän enemmän kuin pelkän hyvää yötä ja ovi kiinni, ala nukkumaan.



9 kommenttia:

  1. Mä mielenkiinnolla odotan tuleeko nämä meidän nykyiset iltarutiinit pysymään. Typy on nyt 1v3kk ja joka ilta hänelle laulan sininen uni-laulun ja pienitytön tylleröinen jonka jälkeen hän tyytyväisenä nukahtaa omaan sänkyyn ♡ vielä ainakin toimii ja toivon, että jatkossakin pysyy ainakin joku ihana iltarutiini.

    Kiva kuulla, että muillakin on vähän samalla tavalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun lapsi tottuu johonkin, saattaa siitä olla vaikea päästää irti. Uskonkin siis, että varmasti teillä tullaan siihen vaiheeseen, että sitä pyydetään nukkumaan mentäessä, eikä suostuta nukkumaan ilman. ❤️

      Poista
  2. Meillä luetaan iltasatu sängyssä yölampun valossa. Vähän monipuolisempaa äidille, kun satua voi vaihdella, joskin se kolme pientä porsasta on kestosuosikki :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kirjasta lukeminen olis kyllä tosi paljon monipuolisempaa, mut kun ei mikään vedä vertoja oravanpoikaselle. :D mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekis. ❤️

      Poista
  3. Kuulostaa hyvältä! Olen ajatellut, että jotain tarvii kehttää tohon nukahtamiseen. Poika 1v6kk ja tulee sängystä samaa tahtia pois kun minä poistun huoneesta. Jos jään "vahtimaan" ja tarvittaessa vähän kommennan takaisin, niin pysyy sängyssään. Mutta tunti (joskus 2) menee melkein aina, ennen kuin saa nukahtaan ja ei millään jaksaisi joka ilta päivystää siinä niin kauaa. Mies ei jaksa tota iltahulinaa ollenkaan ja se jää useimmiten mun vastuulle. Kyllä hänkin jos pyydän, mutta hänen hermo ei kestä nukuttamista senkään vertaa ja on parempi, että minä hoidan sen. Meidän poika on siis todella vilkas! Hyppii sängyllä yms ja ei meinaa millään rauhoittua. Ostin nyt joululahjaksi sen uuden Kani-kirjan, jos se auttaisi ;) Nukkuu kyllä hyvin yön eikä heräile yleensä ikinä ennen aamua. Ja nukkuu pitkään 8-10. Mutta illalla riittää virtaa! Jos poika saisi päättää, niin meillä ei kukaan nukkuisi ennen puolta yötä.. Meillä syntyy parin kk päästä toinen ja olisi hyvä saada tää nukahtaminen esikoisen osalta jotenkin ratkaistua ennen sitä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä! Nää ilta- ja unizombailut on kyllä välillä sellasta, et saa hermot kireäksi. Vaiheittain aina tulee jotain uutta iän myötä kehiin. Sit saattaa olla hetki taas rauhallista, kunnes vedetään taas koko homma lenkkeriksi. Kokeile ottaa joku tarina/satu jokailtaiseksi iltasaduksi. Lapsi yleensä rauhottuu ja väsyy siitä jonkun verran, niin uskon että helpottaisi tuota nukutusshowta. Unikouluiltukin meillä on hyvällä menestyksellä, silläkin saa ihmeitä aikaseks, ainakin hetkeksi. :D

      Poista
    2. Niin mä oon miettinyt sitä unikoulua, mutta en ole mistään löytänyt mitään järkeviä ohjeita 1,5v. Neuvolastakin sanottiin vaan, että kärsivällisyyttä ja ajan myötä oppii. Kaikki unikoulut on ollut vaan vauvoille mitä oon bongannut..

      Poista
  4. Tämä olikin hyvä aihe minkä anonyymi oli ottanut esille, meillä tismalleen sama tilanne ja ottaa kyllä koville! :(
    Välillä nukahtaa kun on vieressä mutta välillä vaan villiintyy leikkimään, mutta jos lähtee huoneesta pois niin tulee kamala huuto ja joutuu palauttaan lapsen omaan sänkyyn niin monta kertaa ettei enää jaksa taistella :/ :D
    Hankala vaihe & vähän neuvoton olo :( Ennen nukuttiin huippu unet pinnasängyssä :/

    VastaaPoista
  5. Tämä olikin hyvä aihe minkä anonyymi oli ottanut esille, meillä tismalleen sama tilanne ja ottaa kyllä koville! :(
    Välillä nukahtaa kun on vieressä mutta välillä vaan villiintyy leikkimään, mutta jos lähtee huoneesta pois niin tulee kamala huuto ja joutuu palauttaan lapsen omaan sänkyyn niin monta kertaa ettei enää jaksa taistella :/ :D
    Hankala vaihe & vähän neuvoton olo :( Ennen nukuttiin huippu unet pinnasängyssä :/

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ❤️