Black & Granny - sisältää alekoodin

Mä oon aina vekslannut mun hiusten väriä ees taas, niin kauan kun muistan, varmaan siitä lähtien kun oon alkanut niitä värjäämään. Mut nainen saa muuttaa mieltään, eikö? Myös useasti ja suunnitelmat saa mennä sata kertaa uusiksi ennen seuraavaa kampaajaa?! Mähän leikkasin puolisen vuotta sitten hiukset lyhyeksi, sillä latvoja oli liukuvärjätty vaaleaksi moneen otteeseen ja ne oli kokenut niin kovia, etten meinannut saada niitä enää suihkun jäljiltä suoraksi. Tukka oli yhtä takkukasaa koko ajan ja venyi kuin purkka märkänä harjatessa. Päätin, että nyt ne on nips naps napsastava, kyllä ne takas kasvaa ja ikinä en enää värjää liukuvärjäystä tähän fledaan tai ainakaan latvoja ihan vaaleaks. Hiuksista lähti varmaan 30cm pituutta ja väri muuttui kokonaan tummaksi, melkeen mustaksi.

Parin kuukauden päästä mä aloin jo haikailla sitä liukuväriä takas. Pelkkä musta tuntui tylsältä ja halusin jotain muutakin siihen perustylsään lettiin. Mietin kuitenkin, että haluanko tosiaan TAAS sen venyvän purkkakasan takaisin. Eihän näissä mun ideoissa oo mitään järkeä. Kunnes mun luottokampaaja kertoi mulle tästä uudesta ihmeaineesta, olaplexistä. Ootteko te kuullet siitä? Olaplexin avulla voi siis huoletta värjätä ihan tummastakin vaaleaksi hiuksia ja käyttää kuinka vahvaa hapetetta tahansa, ilman että hiukset kärsisi. Nyt muutaman värjäyskerran jälkeen mun latvat oli tosi HYVÄKUNTOISET vaaleat, jotka tosin sävytettiin harmaaksi hetken mielijohteesta. Värjäykseen käytettiin Kc Professionalin värejä ja latvat sävytettiin luxima kiiltosävytteellä. Ensin värjättiin tyvi tummaksi ja vapaan käden tekniikalla balayanse vaalennusjauheella olaplexin kera. Pesupaikalla vielä sävytys latvaan ja se oli siinä. Värjäyksen lopputulokseen olen todella tyytyväinen. En oikeasti muista koska viimeksi olisin näin hymyssä suin lähtenyt kampaajalta ulos, kuin tän kerran jälkeen. Niistä tuli täydelliset, ihan täydelliset. Koska olin menossa suoraan häihin, tehtiin mulle myös kampaus. Mä voisin kertoa näiden kampausten, sekä erilaisten värjäystaktiikoiden olevan Jannin todellinen vahvuus. Kiitos siis parturi-kampaamo Turquoise ja Janni, sä oot todellinen taiteilija

Janni lupasi myös teille turun seudulla asustaville (miksei kauempaakin tulijoille) lukijoille jotain, sillä kun varaat ajan hänelle marraskuun aikana, saat kampaamokäyntisi loppusummasta -10% alennuksen. Alennuksen saat mainitsemalla blogini nimen aikaa varatessasi, tai jos teet nettivarauksen heidän nettisivuillaan, niin mainitse alennuksesta käyntisi yhteydessä. Oletko vailla täydellistä kampausta juhliin tai superhyperextraupeeta hiusväriä ihan vaikka perusarkeen? Ei muuta kuin luuri käteen ja aikaa varaamaan.

Parturi-Kampaamo Turquoise sijaitsee siis Turussa, Itäinen Pitkäkatu 23. Tunnistat liikkeen aivan varmasti jo ulkopuolelta, sillä se on ihanasti sisustettu nimensä mukaan täysin turkoosiksi. Ajanvarauksen Jannille voit tehdä joko puhelimitse 02-2330 821 tai nettiajanvarauksella.

Postaus toteutettu yhteistyössä Jannin kanssa Parturi-Kampaamo Turquoisesta, Turusta

Herkkusafkaa terveellisemmin!

Tekeekö välillä mieli herkutella vähän jollain mättösapuskalla, mutta morkkis iskee jo ensimmäisen haarukallisen jälkeen. Mitä skeidaa sitä tuli taas syötyä?! Me tykätään ihan hirveesti kananugeteista, mutta aina kun joku sattuu muistuttamaan mua, mitä kaikkea ne sisältää, ei taas vähään aikaan tee mieli niitä ostella. No mutta, löysin kuin löysinkin ihan älyttömän helpon ohjeen näiden toteuttamiseen itse. Testasin ja nyt näitä on meillä mussutettu jo moneen otteeseen. Aivan sikahyviä ja lapsetkin tykkäs tosi paljon. Terveellistä ja vielä hyvää, ihan parasta. Pakko siis jakaa tämä herkkuohje teillekkin.

1 pkt kanan rintafileitä

n.7dl corn flakeseja

1 kananmuna

loraus öljyä

ripaus mustapippuria ja suolaa

Leikkaa rintafileet sellaisiksi nugetinkokoisiksi paloiksi. Murskaa cornflakesit vähän hienommaksi ja laita ne syvään lautaseen, lisää joukkoon suola ja mustapippuri. Laita toiseen syvään lautaseen muna ja öljy. Pyörittele kanafileitä ensin muna-öljy seoksessa ja sen jälkeen cornflakes-seoksessa. Laita uunipellille ja paista uunissa 200c n.8min keskitasolla, riippuen uunin tehosta.

Nugettien kaveriksi tein ranskalaisia. Pilkoik n.20 perunaa tikuiksi, laitoin uunipellille ja sekoitin joukkoon lorauksen öljyä, suolaa ja grillimaustetta. Lopputuloksena täydellinen mättöruoka hieman terveellisemmin kuin kaupan pakastehyllystä, eikä aikaa valmistamiseenkaan mennyt oikeasti niin paljon kuin olisi voinut kuvitella. Kannattaa testata!

Syksyn kuulumiset!

Ähh, mistähän mä taas alottaisin. Long time no see, so why? Tässä alkaneen syksyn aikana on taas sattunut ja tapahtunut niin paljon, että on ollut ihan pakko ottaa vähän etäisyyttä täältä. Arki on ollut yhtä aikataulujen sovittamista ja kiireessä juoksemista. Töiden jälkeen on tehnyt mieli vain nauttia lapsista ja kun talo sammuu, on itsekkin vain lösähtänyt sänkyyn.

Aloitetaan nyt vaikka tosta meidän koirasta. Se on saanut ekoja kertoja vuos sitten sellasia epämääräisiä kipukohtauksia. Todettiin silloin, että lihakset on tosi jumissa, käykää hierojalla. No mehän käytiin. Hieronnoista huolimatta, kipukohtaukset palas, entistä voimakkaampina. Päätettiin, että nyt tää on selvitettävä, mikä sitä oikeasti vaivaa. Vietiin eläinlääkärille jossa tehtiin kaikki mahdolliset tutkimukset varjoaineröntgeneitä myöden. Alustavat tulokset oli ok ja lähdettiin taas lähete koirahierojalle kourassa kotiin. Parin viikon päästä ell soitti lopullisia tuloksia, jotka ei ollutkaan niin mieltäylentävät. Selkäydinkanavasta oli löytynyt jotain ylimääräistä massaa, josta ei ole tietoa mikä se on. Nyt odotellaan sitten neurologin tuomiota jatkon suunnittelusta.

äN sai myös alustavan diagnoosin yhdestä "pikku-vaivasta", josta olen viisaampi kun ollaan käyty neuvolalääkärin vastaanotolla. Ottivat 1,5 vuotis neuvolaan nyt tästä syystä vähän etuajassa.

Nämä nyt ei kuitenkaan ollut mitään sen rinnalla, että eräs todella läheinen sukulaisemme nukkui yllättäin pois pari viikkoa sitten. Elämä romahti hetkellisesti täysin ja laittoi taas miettimään kaikkea uudestaan. Mikään ei ole itsestäänselvää, etkä koskaan voi tietää mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Muistakaa tarpeeksi usein kertoa rakkaillenne ja läheisillenne kuinka paljon välitätte ja rakastatte ja nauttikaa päivistänne ja hetkistänne yhdessä täysillä. Elämä on liian lyhyt elettäväksi puolivaloilla. Täällä ollaan vain kerran, etkä kiikkustuolissa pääse enää takaisin menneisyyteen vaikka kuinka toivoisit, että voisit tehdä jonkun asian toisin. Opin tältä maailman sydämmellisimmältä ja kilteimmältä ihmiseltä paljon ja yksi niistä oli, että nauti elämästäsi viimeiseen asti.

Talvi tulee, oletko valmis?

Back in business, again. On tullut lomailtua taas vähän liikaa täältä blogin puolelta. Viimeinen kesälomaviikkokin on nyt lusittu, joten paluu normaaliin arkeen on nyt koittanut. Ehkäpä saan siis itseäni niskasta kiinni taas tänne, sillä loman halusin vaan olla, möllöttää, nukkua ja levätä, nauttia perheestä. Ja sitähän mä teinkin. <3 Soviteltiin poikien kanssa tänään vähän talvikledjuja. Tässä tulis siis osa tämänhetkisistä talvihankinnoista, meillä ollaan melkein jo valmiita talveen.

 

Haalari : Mini Rodini (äN 92cm ja äL 98cm)

Pipo: Gugguu (L koko)

Kengät: Kavat (äN 22 ja äL 25) / Crocs  (äN C7 ja äL C9)

 

Kengät sattuivat olemaan löyty Jollyroom.fi sivustolta. Molemmat kengät oli alessa ja vielä näin ennen talvea, mikäs sen mukavempaa. Kannattaa käydä kurkkimassa sivuja silloin tällöin, siellä kyseisessä verkkokaupassa muuttuu tarjoukset ihan päivittäin. Kavatit oli 55,90€ (norm.79,90€) ja Crocsin talvisaappaat 29,90€ (norm.54,50€) Musta on tullut ihan pakkomielteinen alehaukka. En raaski millään enää ostaa lapsille mitään normaalihintaisena, vaan odotan mahdollisia aleja viimeiseen asti. Ehkä kaiken viime vuonna täysihintaisena ostaneena, virheistä oppii? Nämä poikien Mini Rodinin toppapuvutkin on ostettu pienellä alella. Toinen kuin uutena käytettynä melkein puoleen hintaan ja toisen tilasin babyshopista reilulla alekoodilla. Gugguun pipot on viimevuotisia ja mustat nauhalliset ostin nyt uutena tänä vuonna, sillä nauhattomat viime vuotiset jousi myyntiin, pipon päästä repelyn vuoksi.

Onko siellä hankittu jo talvikamppeita?

(Tämä postaus ei ole mikään yhteistyöpostaus, vaan halusin vinkata teille näistä kivoista alemahdollisuuksista, jos jotkin talvikamppeet on vielä hommaamatta.)

 

Turvallisuus ennen kaikkea!

Mä kyllästyin. Nimittäin siirtelemään meidän turvaistuimia autoista edes takaisin. Sopimaan kumpi hakee pojat, jättämään istuimia sinne tänne, käydä vaihtamassa lennosta ne toiseen autoon jne. Tää rumba kävi raskaaksi, mutta silti kaihersi laittaa toiset 600€ toisiin istuimiin. Ehdotuksia sateli käyteityistä istuimista. Etsin monta kuukautta toreilta ja huutoneteistä samanlaisia istuimia kun meillä jo oli. 

Seurasi kysymys kun tuskailin asian kanssa. "Miksi et osta vaan jotain halpoja mitä tahansa kakkosistuimia teille toiseen autoon?" Siis täh? Miksi ostaisin? Lapset kulkee meidän molempien autoissa ihan yhtä paljon. Ei siis ole ns. mitään kakkosautoa vaan molemmat on ihan yhtä ykkösiä ja pojat kulkee molempien kyydissä ihan yhtä paljon. IsiHoo pääsääntöisesti vie hoitoon ja minä haen. Miksi ihmeessä mä tinkisin tälläisessä asiassa lasten turvallisuudesta? Ostaisin jotkut mitkätahansa istuimet vain koska haluaisin säästää. Vaikka halusinkin säästää rahaa, en halunnut säästää lasten turvallisuudesta. Siksi tilasinkin pojille samanlaiset Cybexin istuimet, jotka meillä jo olikin, suoraan kotiovelle Saksasta. Hintaa istuimille tuli melkein puolet vähemmän kuin jos olisin kävellyt täällä suoraan liikkeeseen ne ostamaan. Tämä postaus ei ole mikään yhteistyöpostaus vaan halusin vinkata teille muillekkin tästä mahtavasta mahdollisuudesta. Osoitteesta www.kikiwelt.de löydät lastentarvikkeita laidasta laitaan edullisin hinnoin. Maksat tuotteet paypalilla turvallisesti ja ne toimitetaan suoraan kotiovellesi viikon sisään. Kätevää, eikö?

Vaikka tää nyt vähän rahapussissa kirpaisikin ja tuntuu hassulta, et meillä on neljä turvaistuinta, niin olen tilanteeseen tyytyväinen. Saatiin yksi iso rasite pois muutenkin hektisestä arjesta. Miten te olette ratkaisset tälläisen kahden auton pulman?

Herkkuja 1-vuotiaalle?

En ole koskaan mitenkään tuputtanut meidän lapsille mitään karkkia, keksejä, pullaa yms. muita herkkuja. Esikoisen ollessa pieni, pidin tästä erityisen tiukkaa linjaa ja sain usein juhlissa ollessamme kuullakkin tästä, että eikö hän nyt mitään saa? Niin kauan kun ei lapsi niistä itse mitään ymmärrä, on mun mielestä parempi välttää kaikkea turhaa. Kyllä ne hampaat ehtii vielä joutua koetukselle. Miksi antaisin jotain ylimääräisiä herkkuja, jos toinen ei niitä itse vaadi? Ei herkkujen syönti mikään välttämätön tarve ole ja joskus mietin, että kumpa en itsekkään koskaan olisi mennyt niihin koskemaan. Ällöttävää riippuvuutta nuo viheliäät karkitkin voi välillä tuoda. Mitä kauemmin voi antaa herkkuina mm. viinirypäleitä, cashew-pähkinöitä, mansikoita, mustikoita, rusinoita jne. sen parempi.

äL taisi olla vasta riman alta kahden vuoden kun sai karkkia maistaa. Yksivuotiaana sai jo omaa synttärikakkuaan maistella, mutta ei kyllä tykännyt siitä yhtään ja itseasiassa ei kyllä tykkää sellaisista vieläkään. Toisen lapsen kanssa tätä onkin ollut paljon hankalampi pitää. Koska tuo isompi jo herkuttelee ja kaikkihan on saatava mitä isoveikkakin, niin kuunteleppa siinä sitten sitä huutoa. Enkä mä pelkästään sen huudon vuoksi, kokee tuo nuorempi silloin itsensä myös tasavertaiseksi. Oikeastaan muita herkkuja ei meidän yksivuotias ole vielä saanut maistaa kuin jäätelöä ja keksejä, lukuunottamatta jotain, mitä on vahingossa päässyt maistelemaan. Mm. Kerran yksillä synttäreillä mussutti kaikessa rauhassa korvapuustia lastenhuoneen lattialla. Lapset olivat menneet tarjoiltavien kanssa ympäri kämppää ja tämä pikkuherra oli sen jostakin napannut. On näitä jotain muitakin hauskoja tapauksia, mutta muista ollaan vielä ainakin yritetty pysytellä erossa. Nannapäivänä kun äL saa nanna-askin, saa äN rusina-askin. Tätä pienoista "huijausta" ei tuo pienimies ole vielä onneksi ymmärtänyt. Joka tapauksessa, paljon vaikeampaa on ollut pysyä erossa kaikesta toisen lapsen kanssa, kun se esikoinen niitä jo saa, eikä kaikkea pysty ihan salassakaan toteuttamaan.

Vanhempien valinnat on aina omia. En syyllistä ketään, joka antaa jo aiemmin herkkuja lapsilleen, enkä myöskään ihmettele niitä, jotka pitävät herkuttomina kouluikään asti. Annetaan jokaisen tehdä omat valinnat ja ollaan ylpeitä niistä ihan ihkaomista valinnoista. Vielä kun saataisiin ne isovanhemmatkin kunnioittamaan äidin ja isän mielipiteitä. Tämä taitaa olla se ainainen ongelma kaikilla. Millainenkohan mummo musta mahtaa tulla? Helppo se on tässä soperrella. :D

Mitä mieltä te olette taaperoiden herkuttelusta?

Miksi niitä pitäisi antaa, jos lapsi ei niitä osaa itse edes vaatia?

Miten meni lennot?

Mehän lennettiin tuossa muutama viikko takaperin Turkkiin pyörähtämään viikoksi nauttimaan auringosta ja uimisesta. Matkasta ei nyt toistaiseksi vielä sen enempää, mutta miten meni lennot? Meidän lento lähti aamulla kuuden jäljistä Suomen päästä kohti Turkkia. Pojat oli illalla mennyt normaalisti nukkumaan ja kun puoli kahden aikoihin lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä, siirrettiin heidät vaivihkaa autoon. Nukahtivat kyllä hienosti uudestaan autoon ja heräsivät vasta perillä Helsingissä. Jätettiin auto lentoparkkiin vähän kauemmas lentokentältä ja hypättin bussiin kohti kenttää. Pojat kerkesivät näiden pikku siirtojen aikana heräämään ihan kunnolla. Ajattelin noiden nukahtavan kentällä vielä syliin, mutta koska kaikki oli ihan liian jännää ja uutta niin siinähän nuo töllöttelivät hereillä sinne kuuteen asti. Kun päästiin sisälle koneeseen äN nukahti välittömästi ja nukkuikin koko nousun, eikä korvat vaivanneet yhtään, vaikkei mitään juonut/syönytkään siinä. äL mussutti purkkaa ja ihmetteli ikkunasta ulos katsoen, eikä valittanut korviaan myöskään.

äN nukkui koko matkan pätkissä. Heräili välillä ja nukahti taas uudestaan. Ne hereilläolohetket oli kyllä yhtä säätämistä, sillä tuo pikkuinen ei yhtään ymmärtänyt miksi hänen piti olla koko ajan paikoillaan. Olisi tohtinut lähteä tutkimaan paikkoja. Pääsääntöisesti lennot meni kyllä loistavasti, sillä enemmän tuo minimies nukkui kuin oli hereillä. Mites sitten meidän 2vee pikkuherra? Ei suostunut enää nukkumaan koneeseen päästessä vaan hillui hereillä koko lennon. Kun vihdoin oltiin perillä Turkissa, oli tuo pieni mies niin väsynyt, ettei passintarkastusjonossa enää meinannut pystyssä pysyä. Poika kainaloon ja jonottamaan. Edessä oli vielä 2 tunnin bussimatka kohteeseen. Vihdoin isompi nukahti bussiin ja minimieskin veti vielä tirsoja bussissa. Hyvä sauma siis Mamankin ottaa pienet tirsat rankan matkustamisen jälkeen. 

Pois lähtiessä Turkista, lentomme lähti siinä kymmenen jäjistä aamusta. Huone piti luovuttaa jo kuudelta ja taas oli edessä kahden tunnin bussimatka kentälle. Kotiin päin lentäminen tuntui ehkäpä tuskallisemmalta kuin sinne päin. Pojat oli ehkä vähän virkeämpiä ja nukkuivat vähemmän, tai sitten sitä oli itse vähien yöunien takia vaan tosi väsynyt. En silti sanoisi, ettenkö lähtisi uudestaan. Lasten kanssa matkustaminen nyt on aina pienenmoista säätämistä, teet sitten asiat niin tai näin.

Mitä mukaan lapsille lennolle;

- Naposteltavaa ja juotavaa

- Värityskirja ja kynät

- Mahdollisesti jotain lastenohjelmaa tabletilta

- Leluja

- Vaihtovaatteet

- Vaipat

- Puhdistuspyyhkeet

 Hyvän ruokahalun omaavalle taaperolle olin varannut reilusti naposteltavaa. Varmin tapa saada hiljaiseksi kiukutteleva lapsi. :D Meillä oli mm. rusinoita, maissinaksuja, smoothieita, laktoosittomia pillimaitoja, välipalakeksejä yms. Ilman i-padia, ei meidän isomman lennosta olisi tullut kyllä mitään. Varsinkaan kun tuo ei malttanut nukkua. Risto Räppääjä toimi siis erittäin hyvänä viihdyttäjänä lennolla. Mietin tässä viime kerran matkustamista kun lennot lähti ihan toisin päin, vasta illalla myöhään, että kumpi sitten oikeastaan oli parempi. Melkein mä sanoisin, että se iltaa vasten matkustaminen oli miellyttävämpää, vaikka kotona oltiinkin sitten takaisin vasta kuuden maissa aamulla. Loppupeleissä yhtä rankkaa se matkustaminen taitaa aina olla, on se sitten illalla tai aamulla.