Lapsen Yksityisyydensuoja

Tää on pyörinyt lähiaikoina mun mielessä. Onko reilua levittää omasta lapsesta kuvia netissä julkisesti, kun toinen ei sitä vielä ymmärrä ja pysty siihen vaikuttamaan? Blogia perustaessani päätin, että en lapsistani tule blogiin lisäämään kasvokuvia lainkaan. Jossakin vaiheessa kuitenkin aloin miettimään vaikuttaako blogini jotenkin tylsältä kuvien kuvauskulman vuoksi?! Olisiko blogini mielenkiintoisempi jos julkaisen ihan reilusti vaan meidän pärstäkuvat?! Pohtiessani tätä juttelin asiasta myös Hoon kanssa ja hän oli asiasta sitä mieltä, että kunhan en lapsista jaa mitään noloja kuvia niin hänestä se on ihan fine. Päätimme siis yhdessä, että pärstämme jaetaan kuitenkin kuvat tarkkaan harkiten mitä julkaistaan. Nyt kuitenkin jälkikäteen tää asia on taas mietityttänyt.

Oltiin viime viikolla Lucaksen kanssa Mehukatti-areenalla mun vanhan työkaverin ja hänen poikansa kanssa. Lucaksella oli taas niin paljon virtaa, että mä en kameralla meinannut perässä pysyä ja kaikki kuvat onkin melkeen sellasia, että niissä ei paljoa pärstää näy. Ajattelinkin nyt kun tää asia mun mielessä on pyörinyt niin julkaista nää kuvat ja kysyä teidän mielipidettä asiasta.

Mitä mieltä olette lasten naamakuvien julkaisemisesta blogissa? 

Tekeekö tämänkaltaiset kuvat blogista tylsän?

Mietinkö mä nyt vaan ihan liikaa ja turhaa tätä asiaa?

Joo paljon kysymyksiä, mut toivottavasti saan ainakin yhtä paljon vastauksia, sillä tää ei jätä mua nyt hetkeksikään rauhaan.

Mitä siis tuumaatte?

❤️annieweliina

Minä itse uhmaan!

Kun taapero päättää tehdä kaiken itse, sellaisenkin mitä ei välttämättä osaa, on välillä äidin vaikea purra vain hammasta yhteen. Meillä on tämä 'minä itse -vaihe' menossa pahimmillaan ensimmäistä kertaa. Olet antamassa välipalaksi sellaista puristettavaa smoothieta taaperolle. Lykkäät sitä taaperon suuhun, että hörppää ja sitten saat sen omaan käteesi. Taapero ei ole asiasta samaa mieltä, vaan suuttuu ja päättää napata sen käteensä ja itkupotkuraivareiltaan heiluttaa smoothiepurkkia kädessään ja tuloksena smoothiet pisin seiniä. Tai annat taaperon syödä jogurttia pienestä jogurttipurkista itse lusikalla ja pohjalle jää sentin verran jogurttia kun lusikointi ei vielä ole ihan kunnolla hallussa. Sanot, että "anna kun äiti auttaa" ja otat taaperolta lusikan kädestä auttaaksesi ne viimeiset lusikalliset lusikkaan kuitenkin antaen hänen laittaa ne itse suuhunsa. Lopputuloksena raivarit ja jogurttipurkki lattialla tai pöydällä leviänä. Nice!

Tai sitten kauppakeskuksen parkkihallissa kun halutaan kävellä itse. Okei, saat kävellä jos pidät äitiä kädestä kiinni, deal? Aina tämä ei vaan käy, vaan halutaan itse juoksennella ympäri ämpäri ja taas se tyhmä mutsi tulee ja pilaa mun leikit ja kantaa mut istumaan ostoskärryihin.

Kauanko tämä ensimmäinen 'minä itse -vaihe' kestää?

Tämän 'minä itse -vaiheen' lisäksi, meille on samalla muuttanut uhmakas pikku-mies joka ei tottele äitiä välillä yhtään. Joinakin päivinä kun yli kymmenettä kertaa kiellät taaperoa kiipeämästä televisiotasolle seisomaan ja heiluttamaan telkkaria, sitä miettii, että mitä mä teen väärin? Vaikka kuinka kiellät ja kommennat ja yrität toiselle selittää, että ei saa, tulee pipi jne. Niin tuntuu, että mini-mies ei korviaan letkauta ja juoksee pois ja kiipeääkin tällä kertaa baarijakkaralle. Pienen miehen on välillä vaan niin vaikea ymmärtää miksi ei saa joitain asioita tehdä juuri niin kuin itse haluaa. Ja vaikka kuinka kurjalta joskus tuntuu, sitä on vaan vietävä asiat loppuun ja oltava se "tyhmä-mutsi". Eihän sitä pikku-ihminen muuten opi mikä on oikein ja mikä väärin.

Mutta koska se taapero oppii väärän ja oikean eron?

Onneksi kuitenkin suurimmaksi osaksi meillä asustaa iloinen pieni hymypoika, joka auttaa äitiä kestämään nämä pienet oikuttelut ja puremaan sitä hammasta yhteen. :D

❤️annieweliina

Kipuja siellä, kipuja täällä...

Jostain raskauden puolivälistä asti mulla on oikea kankku tehnyt välillä tepposiaan ja varsinkin autoon meneminen on tehnyt kipeetä. Välillä siis vihlasee kankusta niin kovaa, että meinaa toinen jalka lähteä alta. Luulin, että se olis iskias joka vaivaa, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että kipuilu on väärässä kohtaa verrattuna iskiakseen. Tää Lekuri totesi vaan, että raskaana kun alkaa paikat venymään ja paukkumaan ja vauva tekee tilaa lantioon, niin johtuis kuulemma siitä, että lihaskiinnikkeetkin venyy.

No jokatapauksessa tänään mulla on kipuillut toinen nilkka. Mielestäni en sitä oo mihinkään telonut ja ihmetytti miten astuminen jalalla vois tehä niin kipeetä. Oon kuitenkin koittanut kävellä sillä ihan normaalisti koko päivän mutta L kans iltapesuille mennessä alkoi nilkka kipuilla sen verran, että mun oli pakko alkaa varomaan sitä. Tää kipeä nilkka on siis myös tietysti oikea nilkka ja varominen aiheutti sitten sen, että kankkukin alko vetää itseään pois pelistä. Toisin sanottuna mulla siis on tällä hetkellä aika pitkälti toinen jalka pois pelistä kokonaan ja huominen päivä on siis erittäin mielenkiintoinen jos tää kipuilu jatkuu edelleen. Googlettelin aihetta vähän ja mietinkin, että voisko tää nyt olla jotain loppuraskauden nivelsärkyä? Jotenkin se kipu heijastaa tohon jalkapöytään nilkasta ja pyöritellessä nilkkaa tekee siis tosi ilkeetä.

Onko muilla ollut tällästä yhtäkkistä nivelsärkyä loppuraskaudessa?

Jatkuiko pitkään?

Kertokaa mulle pliis, et tää on ohimenevää ja huomenna herään ilman kipuja...

❤️annieweliina

LeipuriHiiva innostui

Mä oon ollut niin väsynyt, etten kertakaikkiaan oo jaksanut postata. Tuntuu, että näin omakotitalon omistajana ei hommat lopu ikinä ja aikaa ei riitä mihinkään muuhun. ;) No eilen oli kuitenkin Hoon synttärit ja päätettiin ilahduttaa isi mutakakulla, joka on ihan sen lempparia.

Tää on aivan sairaan helppo tehä ja ohjeen oon saanut mun ihanalta tädiltäni Pikku-Marialta, kiitos muru tää oli niiiiiin herkkua ja mä onnistuin, jes! ❤️ Tää on meinaan aika vaikee saada onnistumaan sillä jos on liian kauan uunissa menee kuivaksi ja jos taas liian vähän aikaa, niin on liian löysää ja joutuu lusikoimaan. Viime kerralla kun tein tätä ekaa kertaa niin se jäi liian löysäksi mut nyt mulla kävi tuuri ja onnistuin! :)

Mutakakku

200g tummaa leivontasuklaata

200g voita

2 dl sokeria

4 munaa

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

- Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

- Sekoita joukkoon jauhot ja leivinjauhe sekä sulatettu voi ja suklaa -> kääntele varovasti.

- Kaada taikinaseos voideltuun + korppujauhotettuun vuokaan.

- Paista uunin alatasolla 200c n.15 min.

Me ei siis oltu kutsuttu ketään kylään ja innostuin sitten leipomaan vähän enemmänkin ja tein myös suolaisia pikkupizzoja. Kakun kanssa oli lisäksi myös vaniljajäätelöä ja mansikkapyrettä. Siitä huolimatta, ettei ketään oltu erikseen kutsuttu, niin kävihän meillä sukulaisia ja ystäviä nauttimassa pöydän antimista ja onnittelemassa Hoota.

Lucas on nykyään meidän perheessä se joka juhlissa antaa paketit päivänsankarille. Hän on tästä kunniasta aina ihan innoissaan ja olisittepa nähneet pikkumiehen ilmeen nyt kun hän sai antaa isille paketit. Mä oon itse luonteeltani sellainen, että tykkään ilahduttaa muita. Taitaa siis pikkumies tulla äitiinsä. ;)

Ostettiin isille uusi löylykauha ja takkasetti. Vanha löylykauha oli nähnyt jo niin paljon elämää, että lensi muutossa roskiin ja takkasettiä kun ei entuudestaan ollut ja sille on nyt uudessa kodissa tarvetta. Miehille on aina ihan hirveän vaikea ostaa lahjoja, mut nyt tarvelistalla on niin paljon kaikkea, että mulla ei hetkeen oo varmasti ongelmaa pähkäillä näitä isin lahjoja. :)

Tuottaako miesten lahjat teille päänvaivaa?

Olin muuten eilen neuvolassa ja kun katottiin uutta aikaa ens viikolle, mä tajusin että mun laskettu aika on jo ens viikolla. Juniori voi siis tulla minä hetkenä hyvänsä ja pinnasänkykin on viel kokoamatta, hups! No tietääpähän isi ainakin mitä tekee kotona Lucaksen kanssa kun äippä on vauvan kanssa laitoksella. ;) Juhannuskin se siellä jo häämöttää, eikä me olla suunniteltu jostain sattuneesta syystä sitä yhtään. Kotona siis ollaan (jos ollaan) ja grillataan ja saunotaan ja chillaillaan. ❤️

Ulkona on ihan järkky myrsky ja hrrrrrr siel on kylmä. Toivotaan et saadaan kuitenkin jussiksi suht lämpimät ilmat, joten aurinkoisempaa loppuviikkoa! ❤️

❤️annieweliina

Kotiintulovaatteet vauvalle

Sairaalakassi on vielä pakkaamatta, mutta vauvan kotiintulovaatteet on nyt valittu. Pakkohan se toinenkin pikkumies on niissä miikkarin pöllöhaalareissa kotiin tuoda, joissa isovelikin on sairaalasta kotiin tullut. ❤️ Body vaan on eri, sillä haalareihin kuuluvaa pöllöbodya mulla ei vielä Lucakselle ollut ja se on nyt hankittu Junioria varten.

En vaan millään osannut valita kaikkien niiden vaatteiden väliltä ja näillä haalareilla on niin paljon tunnearvoa, että pakkohan niiden tunnearvoa on vielä lisätä. ;) Muistojen laatikkoon jää nämä aarteet ehdottomasti, haalari Lucakselle ja Body Juniorille. ❤️

Kameran akun sain myös tänään aikaiseksi laitettua lataukseen tulevaa koitosta odottelemaan. Ehkä mun pitäisi vaan se sairaalakassikin pikkuhiljaa pakkaamaan jottei tarvii kiireessä alkaa tavaroita etsimään.

Oltiin tänään tyksissä painoarvioultrassa sen mun ison sf-mitan vuoksi ja huh helpotus, lapsivettähän siellä sitten oli reilusti, joka selittää yläkäyrän yläpuolella paukkuvan sf-mitan. Vauvan painoarvio oli nyt 3780g ja syntyessään rv40 reilu 4000g. Tää sai mut kyllä huokaisemaan helpotuksesta vaikka arvioita nää onkin, eikä aina täysin paikkaansa pitäviä. Lucaksestakin arvioitiin sillon yliaikaiskontrollissa n.4000g syntyväksi ja 4020g olikin hänen syntymäpainonsa. Saas nähdä kuin hyvin lääkäri on tällä kertaa arvioinut. Lääkäri ei siis nähnyt syytä synnytyksen käynnistämiselle, sillä ei kuitenkaan tuon isompia mittoja saanut. Haluaisin kuitenkin kokea myös sen ns. luonnollisen synnytyksen, joten en pistänyt yhtään pahakseni etteivät mua sen tippaletkun päähän taas laittaneet. ;) Tosin eihän sitä silti koskaan tiedä miten tässä vielä käy, peukut pystyssä kuitenkin, että luonnollisesti lähtis käyntiin.

Aurinkoista loppuviikkoa!

❤️annieweliina

Yläkäyrillä paukkuu

Kukkuluuruu pitkästä aikaa! Paikkakunta vaihtui siis viikko sitten ja olinkin heti viime viikolla täällä uudessa neuvolassa rv 36+6 ja sf-mitta oli 38, eli yläkäyrän yläpuolella paukkuu menemään..auts! Puhuttiin terkan kanssa, et jos pääsisin ylimääräiseen ultraan vauvan koon tarkistamiseksi ja yleensä kuulemma lääkärit tekevät nämä lähetteet, joten hän lupasi selvittää asian lääkäriltä ja palata asiaan. Kävin sitten eilen neuvolassa antamassa streptokokki-näytteen (tämä kuulemma otetaan vuoden alusta lähtien kaikilta raskaanaolevilta) ja terkka sanoi, että mulle pitäisi tulla lähete tyksiin ultraan ihan näinä päivinä. Ihan kivaa päästä ylimääräiseen ultraan ja nähä vauva, mut hippasen kyllä jännittää minkä kokoinen poitsu siellä sit oikeen lymyilee.

Mua on alkanut ihan mielettömästi jännittämään tuleva synnytys. Lucaksen synnytystä en jännittänyt etukäteen yhtään, vasta salissa purskahdin yhtäkkiä itkuun kun kaikki tapahtuikin niin yllättäin ja nopeasti. Oon nähnyt painajaisia, etten jaksa synnyttää ja että mua sattuu ihan mielettömästi, enkä pysty. En tiedä johtuuko tää jännitys nyt siitä, että tietää mitä odottaa vai onko tuo vauvan koon arvuuttelu vaan saanut mut raiteiltaan. Just kun mä pomppisin ilosta, että juniori on oikein päin masussa, niin nyt sitten alettiinkin jännäämään uutta asiaa. No, eiköhän tää tästä kun saan nyt varmuuden onko vauva tosiaan iso vai ihan normikokoinen.

Mua on alkanut iltasin supistelemaan aika lujaa ja juniori melskaa aika lailla, niin et koko masu menee ees taas. Liikkeet tuntuu jo melko teräviltä ja kylkiluut on kyl aika koetuksella välillä. Musta mun maha on myös laskenut jo jonkin verran, sillä rinnan alle on ilmestynyt sellanen hassu kolo. En tiedä kuvittelenko vaan, mut kyl Hoo sanos tossa yks päivä myös, et onks se vähän valahtanu?! Oiskohan siis synnytys jo pikkuhiljaa lähellä? Jotenkin mulla on tästä ollut sellainen olo, ettei hän viihdy siellä ihan loppuun asti. Hoon kanssa juteltiin aiheesta yks ilta ja hän totes vaan että 'niin varmaan, katotaan vaan niin ollaan siellä käynnistyksessä taas rv 42...' Toivottavasti ei kuitenkaan! :)

Onks toi maha teistä ihan jätti tai onks se yhtään laskenu?

Onks kohtalotovereita isosta sf-mitasta? -Minkä kokoinen vauva syntyi?

❤️annieweliina

Snack-Trap napostelijan voittaja on.....

Tulinpa vaan tämän muuttohässäkän keskeltä pikaisesti kertomaan, että Snack-Trap napostelija on nyt arvottu random.org sivuston avulla ja arvonnan voittaja on....

Otan sinuun yhteyttä sähköpostitse. :)

Kiitos kaikille osallistujoille!

Uudessa kodissa siis ollaan ja tavarat on suurin piirtein löytäneet paikoilleen. Kohta voi siis olla luvassa postauksia huone kerrallaan, joten pysykäähän kuulolla. ;)

Mistä huoneesta haluaisitte, että aloitan meidän uuden kodin esittelyn? :)

❤️annieweliina