No se päiväkodin negatiivinen!

Olin niin fiiliksissä viimeksi kirjoittaessani koko päiväkodista, etten saanut suustani ulos yhtään negatiivista puolta. Kohtalo tais puuttua peliin ja heti postauksen julkaistuani, päätti näyttää mulle karun totuuden. Eli kyllä se negatiivinen puoli siellä päiväkodissa on ne PÖPÖT. Meillä on siis YRJÖ ollut kylässä kaksi päivää, ensin junnu ja nyt viime yönä aloitti isompi. Kun aloitettiin päikky, muistan hoitajan sanoneen, että "alussa kyllä lapsi saattaa olla enemmän kotona, kuin hoidossa, menee aikaa ennen kuin vastustuskyky tottuu näihin päiväkodin pöpöihin." Tää pitää kyllä varmasti melko hyvin paikkaansa. On meillä sairastettu selkeästi enemmän kuin ennen päikkyä, vaikka mielestäni ollaan silti kyllä melko vähällä päästy.

Huvittavin tapaus näihin pöpöihin liittyen on ollut lappu päikyn ovessa; 

"huomenta! 

tänään tarjolla:

-flunssaa

-vatsatautia

-kihomatoja"

Kieltämättä siinä kohtaa tuli vähän sellainen olo, että käännynpä ympäri ja ajan takaisin kotiin. Mutta mitäpä muutakaan siinä voi kun jättää lapsen hoitoon ja toivoa parasta. Ei taida työnantajalle olla tarpeeksi hyvä selitys poissaoloon.

Ymmärrettävästi siis mitä enemmän lapsia, sitä enemmän pöpöjä. Vaikka kuinka pesisi käsiä ja lutraisi käsidesillä, ei niiltä pysty kokonaan välttymään, thats life. En ole mikään neuroottinen mutsi, joka kauppakeskuksessa alkais desinfioimaan niitä kolikolla toimivia härveleitä ennen lapsen siihen menoa. Enkä läästi lapsia puhdistuspyyhkeillä sieltä täältä julkisilla paikoilla. Perus käsihygieniasta meillä tietysti pidetään huoli, vastustuskyky luonnollisesti kasvaa, kun ei hysteerisoi kaikesta ja valele lasta käsidesissä jatkuvasti.

Varmasti siis perhepäivähoidossa pöpöjen määrä on huomattavasti pienempi, mutta kyllä me silti liputetaan päiväkodille!

Miksi päiväkoti?

Pojat siirtyi reilu kuukausi sitten päiväkotiin ja meillä oli taas uuden arjen opettelua. Hoitoon vieminen oli taas yhtä itkua ja hakiessa itkettiin helpotuksesta. Vaikka lomailtiin vikko melkein heti aloituksen jälkeen, niin voisin pikkuhiljaa huokaista helpotuksesta ja sanoa, että pojat viihtyvät. Aiemmin äN roikkui iltapäivisin aina portinpielessä odottamassa koska tuttu auto ajaa pihaan, nykyään hän leikkii muiden lasten kanssa iloisena pihassa. Muutama aamu on myös mennyt jo niin, ettei jäädessä ole tullut itkuakaan. Alkaa siis olla kaikille helpompaa tämä päiväkotielämä kun lapset jo luottavat, että kyllä se äiti aina pois hakee?

Miksi päiväkoti?

Meillä positiivisia puolia on ollut kyllä niin paljon, etten tähän hätään keksi edes mitään negatiivista. äL on niin aktiivinen, että kaipasi jo jotain muuta. Ison ryhmän ympärilleen, paljon kavereita ja virikkeitä. Ei kaikkia lapsia ole luotu perhepäivähoitoon ja pieneen ryhmään. Meillä ehdottomasti päiväkoti on number one. Nirppanokka äL on alkanut syömään paremmin ja oppinut maistamaan kaikkea, eikä ennakkoluulot enää sanele ehtoja. Otetaan muista lapsista kovasti mallia, " koska toisetkin syö, niin minäkin" - periaatteella. Pojat ovat eri ryhmissä ja tämäkin näkyi heti kotona. Enää ei riidellä niin paljoa ja selkeästi ollaan päivä ikävöity toista vaikka pihalla tietysti näkevätkin. On opittu niin paljon uusia asioita, tekoja, sanoja.

Olen ollut tosi huono ottamaan itselleni aikaa. Haen lapset aina suoraan töistä kotiin, vaikka työpäiväni loppuisi aiemmin. Saatan kiukutella väsymystäni isihoolle, joka ihmettelee ajatusmaailmaani? Pääset töistä ennen kuin lapset on syönyt välipalaa, säntäät suunapäänä hakemaan heitä ja tulet kiireessä kotiin hääräämään ja pojat roikkuvat nilkoissa kiinni kun kaipaavat huomiota. Koska päikky on ihan kivenheiton päässä kotoa, otin opikseni ja muutin hieman tappjani. Tulin kotiin, tein rauhassa kotityöt ja ruuan, kuuntelin musiikkia ja kävelin päiväkotiin hakemaan lapset. Huomasin heti ensimmäisen päivän jälkeen, miten paljon paremmin jaksoin olla lasten kanssa illan, kun sain vain nauttia heistä, ilman ylimääräisiä kiukkuja ja kiireitä. Tajusin miten tärkeää se on meidän kaikkien kannalta, saada työpäivän jälkeen edes hetki hengähtää ja kuunnella omia ajatuksia.

Muistakaa siis ottaa myös aikaa itsellenne! ❤️

Ps. Meidän päiviä voi aktiivisimmin seurata instagramissa @annieweliina ja snapchatissa anni-eweliina. ✌🏻️

Kerrankin kunnon talvi!

Taas on mennyt monta viikkoa, kun oon ehtinyt tänne. Oon pyöritellyt mielessä, että laitanko tän hetkeksi kokonaan tauolle, koska en vaan yksinkertaisesti saa itsestäni niin usein enää mitään ulos täällä. Jotenkin harmittaa, sillä tää on ollut mulle tosi rakas harrastus. Vielä en ole päättänyt kokonaan lopettaa, mut vaakalaudalla ollaan. Instagramisss meitä voi edelleen seurailla ihan päivittäin. No joka tapauksessa. Tammikuu vaihtui helmikuuhun ja sitäkin on jo tovi tallailtu. 

Mitä meille kuuluu?

äL täytti 3-vuotta ja meillä alkoi taas uudenlainen arki elämässä. Pojat nimittäin vaihtoivat hoitopaikkaa ja alottivat päiväkodin. Ensimmäinen viikko on takana ja pojat otti vaihdon suht rankasti. Kyyneleiltä ei ole siis vältytty, ei pojat, eikä äitikään. Ihan negatiivisesti tää aloitus nyt ei kuitenkaan ole vaikuttanut, sillä kyllä mä voin sanoa jo viikon jälkeen, miten positiivisesti tää on muuttanut meidän poikia. Isossa ryhmässä toimiminen on niin erilaista. äL varsinkin on jotenkin kasvanut selkeästi "isommaksi pojaksi", auttaa ja tottelee äitiä ja opastaa pikkuveljeä jotenkin erilailla. Kyllä mä siis olen nyt aika fiiliksissä tästä. Projekti Mama kesäkuntoon rullaa aikataulussaan ja kiloja tähän mennessä on karistettu -9,6kg. Eiköhän tavoite tule kesäkuussa otettua mittariin. Sellaista lyhykäisyydessän tänne kuuluu.

Mä nyt vähän katosin alkuperäisen kirjoituksen tieltä. Piti siis höpöttää siitä, miten tänä vuonna on kerrankin ollut talvi. Vaikka lumi on välillä sulanut pois, sitä on tullut aina uudestaan ja uudestaan. Ei talvi ole mitään ilman lunta ja vaikka kevättä kohti ollaankin menossa, niin mua ei haittaa tää lumi tällä hetkellä kyllä yhtään. Lapset nauttii ulkoilusta lumella paljon enemmän kuin sateessa/vetisessä säässä. Nautitaan tästä lumesta nyt hetki vielä ennen kuin se sulaa kokonaan. Parin  viikon päästä me käydään vielä kurkkaamasta miltä siellä Lapissa näyttää tällä hetkellä.

Koska tää mun kirjottaminen tökkii nyt ihan valtavasti, niin kysynkin mitä te haluaisitte kuulla?

Rukkaset talveen...

Mä alan olla pikkuhiljaa neuvoton. Isomman pojan sormet palelee kelillä kun kelillä ja hanskoissa kuin hanskoissa. Pikkupakkasillakkin lapsi alkaa valittaa, että tahtoo sisälle, sormet palelee. Pienemmän sormet on kuitenkin samoissa hanskoissa suht ookoot, en nyt voi sanoa, että täysin lämpimät, muttei kuitenkaan sellaiset kalikat kun isoveljellä. äL on ollut aikamoinen vilukissa aina. Nyt siis kaipaisin vinkkejä lämpimäksi todetuista hanskoista? Ennen kuin tuhlaan taas yhden 30€ joihinkin hanskoihin, niin vinkit ois aika jees. Elsa Pitkäsiä kehutaan yhtä paljon kuin haukutaan, onko ne siis hyvät vai ei? Jos löytäisin nyt jotkut ihmehanskat jostain, mitkä pitäisi tuon pojan sormet lämpiminä niin olisin very happy. Ulkoilut on yhtä tuskaa, kun vartin jälkeen jo valitetaan kylmiä sormia. Toinen kun muuten tykkäisi tuolla lumessa ulkoilla, mutta kun ne tylsät hanskat. Oonko mä siis vaan tehnyt vääriä valintoja, vai onko tuo vaan vilukissa jonka sormet aina jäätyy?

Help Me!

Talven 'must have' takki!

Tän talven 'must have' takki oli ehdottomasti mini rodinin mustikansininen pingviinitakki. Aika hätäiseen myytiin koot loppuun ja hyvin vähän tätä mihinkään aleihin enää jäi, ainakaan kovin suurilla prosenteilla. Olen hieman hitaasti syttyvää sorttia ja tämä pätee myös näiden lastenvaatteiden kohdalla. Siinä vaiheessa kun nettikaupoissa on koot huvenneet, löydän itseni googlettelemasta ulkomaisilta sivustoilta, josko jostain vielä löytyisi, koska "pakko saada". Näin siis kävi tämän takinkin kohdalla. En tykännyt ensin väristä yhtään ja koin sen tyttömäisenä. Sitten kuitenkin tykästyin ihan totaalisesti, tuli pakkomielle ja alkoi etsintä kissojen ja koirien kanssa.

Muutaman viikon jälkeen, ne on kuitenkin täällä. Vaikka etsintä ei todella ollut helppo ja "verta ja hikeä" niiden eteen sai vuodattaa, niin oli se kaikki sen arvoista. Toinen löytyi ruotsista ja toinen tanskasta ja molemmat vielä mun onnekseni -30% alennuksella. Täydellistä! Ei oo helppoa olla nainen ja muuttaa mieltään tuhannesti pienen ajan sisällä. ;) Tällä kertaa lopputulos oli kuitenkin bueno! Ehkä mun pitää oppia ennustamaan itseäni paremmin, niin pääsis aika lailla helpommalla....

Käykö teille koskaan näin?

Miten meni eka viikko?

Dieetillä on nyt kiristelty reilu viikon verran, joten palataanpa kuluneeseen ensimmäiseen viikkoon. Miten meni noin niinku omasta mielestä? Pitkän tauon jälkeen eka treeni maistui puulta. Ei kulkenut sitten yhtään ja paikat oli ihan tukossa. Se koko tunti oli kyllä kaukana kivasta, enkä nauttinut kyllä pätkääkään. Ekat päivät uudella ruokavaliolla meni aika äksyillen. Kaloreiden tiputtaminen sai pinnan kireälle ja se tuotti tietysti kotona isännän kanssa vähän mykkäkouluja. Ekat neljä päivää mun teki myös ihan hulluna mieli sokeria. Ihan mitä vaan, kuhan nyt jotain makeeta edes sais. Alkoi todella ällöttää millaista riippuvuutta se aiheuttaa ihmisille. 

Nyt kun takana on jo reilu viikko, enkä ole mitään herkkuja suustani alas laittanut, on olo jo paljon parempi. Mielitekoja tulee paljon paljon harvemmin ja kun niitä tulee, korvaan herkut joko skyrillä tai pepsi maxilla, ajaa asiansa, todellakin. Treeni on alkanut kulkea paljon paremmin ja vedenjuontikaan ei aiheuta enää sen suurempia kommervenkkejä. 3 litraa menee jo vähintään päivässä ihan heittämällä alas. Olo on parempi ja mieli virkeämpi. Nyt mennään seuraavat puoli vuotta täysillä, eikä lannistuta. -20kg on tavoitteena ja siihen on päästävä. Nyt todella mennään eikä meinata.

Ekan viikon tulokset mittauksissa:

-4,7kg

Reisistä -2cm

Vatsanseutu -2cm

Tällä viikolla pitää muistaa ottaa mitat myös käsistä.

Aikamoinen muutos vaa'alla jo heti ekana viikkona, muttei varmasti tule jatkumaan. Paljon jouluturvotusta ja nestettä lähtenyt ja jatko tulee olemaan varmasti tasaisempaa. Ei siis innostuta liikaa tästä ekan viikon lukemasta, vaan pitää osata ajatella realistisesti.

Pääsääntöisesti olen nyt noudattanut tälläistä ruokavaliota:

Aamupala; puuro, raejuusto ja mehukeitto

Lounas; salaattia kanalla tai jauhelihalla

Välipala; rahka

Päivälllinen; salaattia kanalla tai jauhelihalla

Iltapala; munakas ripauksella kinkkurouhetta ja juustoraastetta

Tällä mennään vielä toistaiseksi ja katotaan jos pitää jommalle kummalle lämpimälle ruualle lisätä vielä vähän hiilareita, mutta toistaiseksi en näe sille tarvetta. Näyttäisi toimivan näinkin. Jotta mielenkiinto pysyy yllä, en siis ala kyttäämään joka purkin kylkeä paljonko missäkin on mitäkin, vaan maalaisjärjellä vähennetään kaloreita ja vältetään turhia sokereita. Lopahtais varmasti samantien jos touhu menis liian tarkaksi.

Olisiko teillä jotain hyviä vähäkalorisia herkunkorvaajia antaa vinkkinä tännepäin? Koska olen sellainen ihminen, etten voi kieltää itseltäni kaikkea, on nyös herkutteluun keksittävä vaihtoehtoja. Olisin tosi kiitollinen hyväksi todetuista ohjeista vinkkinä. ;)

Uus vuos, uudet kujeet.

Niin se vuosi taas vaihtui ja mitä tuli luvattua? Kuntokuuri, sokerit ja viljat minimiin, sekä muutenkiin terveellisempää elämää. Sykkeellä mennään ainakin seuraavat puol vuotta täysillä, jonka jälkeen on lupa vähän höllätä, muttei kuitenkaan vetää taas koko hommaa kirjaimellisesti läskiksi. Tällä hetkellä peilikuva taas ahdistaa niin paljon, että aikaa liikunnalle on vaan jostain löydyttävä. Tekosyitä ei keksitä vasn nyt mennään sata lasissa. Motivaatio on toistaiseksi ihan huipussaan, mutta lopahtaa yleensä aika nopeasti. Tästä syystä alan pitää kirjaa myös painonpudotuksen lisäksi mitoista. Ehkä tulokset pitävät motivaation paremmin yllä ja kun se puntari ei aina kerro totuutta, niin hommaan on lisättävä mittanauha.

Takana on vasta ensimmäinen päivä, sillä en halunnut aloittaa dieettiäni kyläilyreissulla ja totaalikieltäytyä kaikesta. Jokatapauksessa, mua ällöttää miten koukuttavaa sokeri on. Oikeesti eka päivä menossa ja mä koluan kaappeja vartin välein ja mietin epätoivoisesti mitä herkkua voisin syödä. Ällöttävää! Miks mä teen näin? Lopeta se, älä ajattele, juo vettä ja ota purkka suuhus. Tee jotain muuta, mieti jotain muuta. Näitä mä hoen itselleni samalla kun kouluan kaappeja ja kävelen edestakaisin keittiössä. Vähintäänkin tämän takia, tähän on vedettävä stoppi. Karkit on nyt kielletty, thats it!

Motivaation ylläpitämiseksi, olen jo vähän katsellut uusivani hieman myös reseptikokoelmaani. Dieetillä alkaa usein tökkiä se, että ruokalistalla on aina ne samat sapuskat. Pakko saada uusia reseptejä, sekä terveellisiä vaihtoehtoja herkuille. Muuten tää ei onnistu ja homma alkaa maistua kuukauden jälkeen puurolle. Nyt on vaan otettava kaikki keinot käyttöön. Vedenjuontia on lisättävä entisestään ja tää koituu mulle ongelmaksi varsinkin työpäivinä. En mukamas kerkeä edes vesipulloa täyttämään välillä -> tekosyy, pakko saada se pari sekunttia vaan revittyä jostain siihen.

Lukemat ja mitat on otettu talteen tänään. Nyt se alkaa. Mä haluan pystyä tähän, todella. Nyt se nähdään, mihin musta on, vai onko mihinkään? Näissä fiiliksissä aloitetaan tämä vuosi!

Teittekö te jotain lupauksia?