Haaste : Minkälainen äiti olen?

Sain Äiti ja Melykylän lapset -blogin Terhiltä Millainen äiti olen -haasteen. Olen todella huono näiden haasteiden toteutuksessa ja tämäkin tulee taas tapansa mukaan vähän jälkijunassa. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan...
Haasteessa tulee vastata rehellisesti kysymyksiin ja haastaa mukaan muita äitibloggaajia!

Minkälainen äiti olet?

Olen äärimmäisen tiukka ja aika huonosti periksiantava, mutta samalla myös lepsu. Riippuu siis aika pitkälti mistä on kyse. Ruokapöydässä ei pelleillä, mutta kauppareissulla en pysty olemaan ostamatta saippuakuplia jos toinen niitä haluaa. Tykkään tehdä lasten kanssa paljon kaikkea yhdessä ja olen todella huono antamaan heitä mihinkään hoitoon. Rakastan myös järkkäillä heille kaikkea erikoista. mm. Juhlissa ja juhlapyhinä on aina oltava jotain erikoista, pidän siis lasteni hemmottelusta yli kaiken.  Pyrin myös kohtelemaan heitä tasapuolisesti, enkä osaa olla ostamatta mitään vain toiselle vaikkei toinen tarvitsisikaan. Haluan antaa lapsilleni vain parasta. Rakastan lapsiani yli kaiken, joten haleilta ja pusuilta sekä rakastan sua -sanoilta he eivät tule välttymään yhtenäkään päivänä.

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?

Ei oikeastaan. Olen aika johdonmukainen, joten sanoisin olevani aika pitkälti juuri sellainen kuin olin ajatellutkin. Joitain pikkujuttuja ehkä lukuunottamatta, mutten laskisi niitä nyt tähän ollenkaan.

Mitä luulet, että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?

Vaikka olenkin tiukka, niin kaikesta ylimääräisestä en jaksa ottaa mitään turhaa stressiä. En siis mene aina kaikkeen väliin lasten häärätessä omiaan. Jos menisin, saisin jatkuvasti olla juoksemassa heidän perässään. Tällä siis en nyt tarkoita, että jos lapsi hakkaa toista lapiolla päähän, katson vain vierestä, ei. Mutta siis kotona annan heidän leikkiä kattiloilla jos haluavat jne. Tämän piirteen itsessäni luulen ihmetyttävän joitain. Jotkut ovat myös ihailleet kekseliäisyyttäni lasteni kanssa toimiessa, kun hässäkkä iskee, keksin keinon sivuuttaa tilanteen. En ole koskaan osannut ihailla tätä kykyä itsessäni, mutta tarkemmin ajateltuna tämä on aika hyvä taito.

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?

Joskus voisin kyllä laskea kymmeneen ennen kuin annan palautetta jostakin asiasta ja miettiä, että oliko se nyt niin vakavaa, ihan oikeasti.

Mitä teet mielestäsi oikein?

Koska olen edelleenkin todella johdonmukainen saan joissakin perusrutiineissa olla ylpeä tästä. Lapset ovat mm. alusta asti nukkuneet omissa sängyissään ja nukuvat siis edelleenkin ja myös omissa huoneissaan. Vaikka välillä on ollut rankkoja hetkiä joidenkin tapojen opettelussa, on johdonmukaisuuteni aina palkittu. Näissä perusjutuissa en siis lepsu. Ja vaikka kuinka pahalta on tuntunut huudattaa lasta sängyssään, on todella palkitsevaa kun lapsi myöhemmin nukahtaa itse uneen, eikä häntä tarvitse montaa tuntia uneen nukuttaa. Tässä siis nyt yksi esimerkki.

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.

 En tosiaankaan. Niin kuin aiemmin jo kerroin, tässä asiassa olen joidenkin mielestä ehkä liaankin luottavainen lapsiin. Mutten halua opettaa lapsiani ylivarovaisiksi hysteerikoiksi omalla toiminnallani, vaan, että oppivat tekemällä mihin pystyvät.

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?

Jos kauniisti jotain asiaa pyydetään, annan yleensä periksi. Yleensä jos kieltäydyn, niin ainakin vanhempi ei ala ruinaamaan vaan tyytyy kohtaloonsa. Jos näin kävisi, yrittäisin keskustella aiheesta ja jos se ei auttaisi, antaisin lapsen käydä läpi oman tunnepurkauksensa yksinään välittämättä siitä. Minua ei myöskään kiinnosta mitä muut ympärilläni ajattelee vaikka tietysti yritän kunnioittaa muiden kauppareissuja, mutta eiköhän tähän maailmaan ääntä mahdu?!

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin?
(Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)

äL ei ole kauaa vielä edes saanut herkkuja syödäkseen. Jossakin vaiheessa touhu lähti kuitenkin hiukan lapasesta ja meille syntyi herkkupäivä, joka on siis yleensä lauantaisin. Roskaruokaa syödään ehkä kerran kuussa ja jäätelöä nyt saattaa kesällä mennä vähän enemmän. Limuja ei meillä lapset ole vielä juoneet, enkä näe 2 vuotiaalle tarvetta limsanjuonnille.

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.
 Pääsääntöisesti kyllä. Ruokarytmit saattavat välillä vaihdella vähän suuntaan tai toiseen riippuen vähän menoista. Mutta nukkumaan meillä mennään joka ilta klo. 20.00. Tarkat rytmit vaan on mielestäni kaiken a ja o. En kuitenkaan halua alkaa stressaamaan niiden takia voinko mennä johonkin tai tehdä jotain toisin välillä. Ei lapsi yhteen muutokseen kerran kahdessa kuukaudessa kuole.

Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi?
 Toivon, että he ymmärtävät miksi olen kasvattanut heidät niin kuin kasvatin ja ovat kiitollisia siitä.


Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?
Sanoisinko, että isältäni juurikin sen johdonmukaisuuden.

Ulkoiletteko päivittäin?
 Pyrimme ulkoilemaan päivittäin, ellei taivaalta tule vanhoja akkoja. Toisinaan myös kysyn esikoiselta mitä haluaisi, että tehdään eikä vastaus aina ole tuo ulkoilu.

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
äN nyt on niin pieni, ettei oikeastaan yhtään, mutta äL:llä on yleensä muutama hetki päivässä kun saa katsoa toisena dvd:ltä TiTi-nallea ja toisena käyttää tablettia yleensä pelaten pikku kakkosen nuottiniittyä tai katsoen youtubesta ohjelmia. Maksimissaan kuitenkin kaksi tuntia.


Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
Korotan kyllä helposti ääntäni tarpeen vaatiessa, mutta tunnemyrskyn jälkeen myös selitän miksi äiti hermostui. Tykkään myös näyttää lapsilleni kuinka paljon heistä välitän joten pusuja ja haleja satelee välillä montakin kertaa päivässä. äL ei aina näistä niin välitä, mutta äN rakastaa kun häntä pusutellaan ja rutistellaan. Iltaisin kuitenkin annetaan aina halit ja pusut ja sanotaan "rakastan sua!" toisillemme.
 


Haaste lähtee seuraaville äideille:

Ulmai , Anette , Selina , Mira-Marie ja Rouva Y.