Uusi arki koittaa

Niin ne päivät hupeni ja huomenna tämä äiti pakkaa laukkuunsa vain omat tavaransa ja vaipat ynnä muut hoitovehkeet löytävät paikkansa omista hoitorepuista. Koittaa siis ensimmäinen työpäivä pitkään aikaan. Tunteet ovat edelleen ristiriitaiset. Olo on haikea ja jännittynyt. Samalla olen myös innostunut ja täynnä motivaatiota. Lasten kiukutellessa mietin, että ah, kohta mä pääsen töihin, viettämään mm. rauhallisia lounashetkiä ja ihan vaan hääräämään rauhassa ilman ylimääräistä hälinää. Niinä hyvinä hetkinä mä taas ahdistun. Olen yrittänyt miettiä hyviä puolia enemmän kuin niitä huonoja. Lapset saavat seuraa kehittyäkseen paremmin ja minä taas virtaa jaksaa lasten kanssa paremmin. Kyllä mä myöskin väitän pääseväni töissä sata kertaa helpommalla, mutta en kuitenkaan sanoisi sen takia töihin palaavani. Ehkä nyt meidän perheellä on enemmän mistä unelmoida, kun molemmat ovat työelämässä. Mutta sen kyllä sanon, ettei minusta moneksi vuodeksi kotiäidiksikään olisi ollut. Jos totta puhutaan, niin ehkä kesän olisin vielä kotona voinut olla, mutta pilkottaa se kesäloma onneksi siellä muutaman kuukauden päässä. Ehkä sen voimilla jaksan tämän työnaloittamisen ja olla päivät ilman lapsia. Muutaman kuukauden päästä taas lomaillaan ja ollaan kaikki päivät taas YHDESSÄ. <3

Mikä niin ahdistaa?

Ei enää kiireettömiä aamuja lasten kanssa,
Hassuttelua ja leikkejä kesken päivän,
Pusuja ja haleja alituimaan,
Jotkut uudet kehitysvaiheet saattaa nähdä joku muu ennen mua,
Yleensäkin se, etten ole koko ajan läsnä lasteni arjessa. Se ahdistaa varmaan eniten.

Alku on kait se hankalin. Sekä mulle, että lapsille. Itku on aivan varmasti herkässä molemmilla. Mutta tämän alun ikävän ja haikeuden yli kun me selvitään, niin se mitä tämä meille antaa, on varmasti paljon parempaa. Mutta miksi äitiysloma on niin lyhyt? Kai tämä sitten on juuri se aika minkä on katsottu olevan lapselle hyväksi olla äidin kanssa ja nyt on vaan aika vähän höllätä napanuoraa. Suurin haikeus on siis nuorimmaisen vuoksi, onhan hän vielä äidin pieni vauva. Sillä tiedän, että äL sopeutuu tilanteeseen parhaiten, koska kaipaa jo ikänsä vuoksi jotain muutakin kun päivittäistä äidin seuraa. Tämä uusi arki tuo myös uusia haasteita Isille. Mun vuorot alkaa melko aikaisin, joten Isin pitäisi hoitaa lapset hoitoon joka päivä. Saattaa mennä siis tovi, että alkaa homma pyörimään rutiinilla. Ehkä tämä kuitenkin tästä, päivä kerrallaan ja kohta me ei edes enää muisteta millaista meidän vanha arki oli. Yhteispelillä me saadaan tämä homma rulaamaan aivan varmasti ja uskon tämän kuitenkin tekevän ihan hyvää jokaiselle perheemme jäsenelle.

Mikä sitten on se oikea ikä laittaa lapsi hoitoon? Tää aloitus tuntuu varmasti aina yhtä pahalta äidistä. On se lapsi sitten 12- tai 1-vuotias.