kun nimi alkoi ahdistaa...

Olen monta kuukautta jo kärsinyt hirveästä ahdistuksesta blogin nimen suhteen. En ole vaan koskaan päässyt sinuiksi koko nimen kanssa, tai ylipäätään kokenut sitä yhtään mun näköiseksi tai kuuloiseksi. Niin kuin postauksien määrästä olette huomanneet, ei ole täällä paljon tullut aikaa vietettyä. Monesti asia on harmittanut, sillä tykkään tästä niin kovasti. Ahdistus on vaan kuitenkin vienyt aina voiton. Olen paininut tän ongelman kanssa nyt niin pitkään, että sille oli vedettävä stoppi. Blogin nimi siis tulee tästä päivästä lähtien olemaan Poikien lailla. Viikon päästä vaihtuu myös blogin osoitteeksi poikienlailla.blogspot.fi, mutta siihen asti pääsette tänne kurkkimaan meitä vielä vanhalla osoitteella blogit.kaksplus.fi/blogi/aidinsuusta tai aidinsuusta.blogspot.fi.

Nyt kun tämä blogin nimiahdistus on selätetty, niin ehkä tämä kirjoittamisen hulluuskin palaa takaisin. Töihin paluusta lähtien, olen kokenut jonkin sortin kirjoitusmasista ja en ole vaan kertakaikkiaan saanut mitään aikaiseksi tänne. Monesti olen tullut tänne ruudun taa, alkanut kirjoittaa ja soperrusten jälkeen tallentanut postauksen luonnoksiin, enkä koskaan julkaissut koko tekstiä, koska mielestäni olen kuulostanut typerältä. Ehkä tämä blogin nimiahdistus on vaan vellonut niin paljon siellä taustalla, että on saanut mun pääni ihan sekaisin. Joka tapauksessa, nyt kun lomat on lusittu ja nimi vaihdettu, mä tulen ottamaan itseäni niskasta kiinni ja tulen viettämään aikaani enemmän täällä. Mä oon nyt jo ihan fiilareissa täällä tästä uudesta suunnasta, Jes!

Ihanaa loppuviikkoa, pus!

Taaperon sapuskat: vaihtoehto puurolle?

Tökkiikö puuro? Meillä ainakin tökkii, ellei välillä tarjoa jotakin muuta. Kuka oikeasti jaksaa syödä samaa aamupalaa tai iltapalaa joka halvatun aamu ja ilta? Ei kukaan tai en ainakaan minä. Koska itsekkin kaipaan vaihtelua, niin miksen tarjoisi sitä myös lapsilleni. Pistetäänpä siis hyvä kiertoon ja vinkkaan teille yhden älyttömän hyvän vaihtoehdon puuron rinnalle. Nämä valmistuvat ihan silmänräpäyksessä, joten meillä näitä on tehty myös hetken mielijohteesta vasta aamupalaa alkaessa väsäämään. Ja koska nämä ovat maukkaimpia tuoreina, kannattaa satsi tehdäkkin juuri ennen poskeen pistelyä.

Kaurarieskaset

4 dl maustamatonta jogurttia

6 dl kaurahiutaleita

1/2 dl sulatettua voita

1 dl juustoraastetta tai porkkanaraastetta

1 tl ruokasoodaa

Sekoita kaikki aineet keskenään ja tee lusikan avulla pellille ensin nokareita, jotka muotoilet sitten pyöreiksi rieskoiksi. Jogurtin voit korvata piimällä, rahkalla tai appelsiinimehulla. Paista uunin keskitasolla 225c n.15 min tai kunnes ovat kauniin kullanruskeita.

Nauti lämpiminä voin ja juuston kanssa. Omnomnom! Voin luvata, että takuuvarmasti uppoaa lapselle kuin lapselle. Ei muuta kun testaamaan!

Paskamutsiko?

Lomat on lusittu ja koittaa taas arki. Olo pitäisi olla rentoutunut ja yleisestikin ottaen täynnä tarmoa taas painaa töissä tukka putkella. Näin vaan ei ole. Mua ahdistaa, mua masentaa ja niskat ja selkäkin koittaa sanoa sopimustaan irti. Viis päivää putkeen mulla särki pää noiden niska- ja selkäkipujen takia. Buranalla mä selätin päänsäryn, mutta jumit jäi. Ja jumien lisäksi se ahdistus ja masis. Ahdistus ja masis siitä, että joudun laittamaan taas lapset hoitoon. Mä totuin jo tähän kotona oloon noiden pienten ilopillerien kanssa, enkä millään haluis taas olla heistä erossa edes sitä työpäivää. äL on puhunut, ettei halua hoitoon vaan haluaa olla kotona. Itkenyt joka kerta kun olen kertonut, että tiistaina äiti menee töihin ja te pojat menette hoitoon. Huomenna itkee varmasti äiti kun kaarran auton pois hoitopaikan pihasta. Voi kunpa mä voisin olla kotona, edes osittain, edes hetken enemmän kuin näillä tämänhetkisillä työpäivillä...

Loma oli ihana ja onnistunut, meillä oli hauskoja ja onnellisia hetkiä yhdessä. Tehtiin paljon ja koettiin paljon, mutta vaikka kuinka koitan miettiä niitä ihania hetkiä ja meidän täydellistä lomaa, se ei vie pois tätä tämän hetken fiilistä. Koen olevani paska mutsi, koska en pysty antamaan lapsilleni aikaa enempää. Aikaa olla kotona kaikki päivät. YHDESSÄ. Olen jo miettinytkin, että koska tämä hoito/työ ahdistus mulle totaalisesti iskee ja nyt ollaan siinä pisteessä. Muutamia kertoja on tullut hetkellisiä masiksia kun olen selaillut kuvia kännykästä äippäloman ajoilta. Ne on kuitenkin mennyt ohi, mutta nyt vollotan tätä yhtenään. Jos tämä mun kolmen viikon lomailu otti takapakkia taas hoitoon lähtöön, niin otti kyllä tällä Mamallakin töihin lähtöön. Pitää koittaa ajatella positiivisesti, kuinka hyvää tämä tekee meille kaikille. Ei vaan auta, Ei...

Adios!

Istun yksin pimeässä olohuoneessa. äL nukkuu sohvalla mun vieressä ja iskä ja äN omissa sängyissään. Mietin päätäni puhki onko meillä varmasti kaikki mukana? Oon päässäni kelannut listaa jo sata kertaa mitä mä tarvitsisin? Onko se mukana? Ja kaivellut laukkuja moneen otteeseen, laitoinko mä jo sen, entä tuon? Kuulostaako rentouttavalta lomalle lähdöltä. :D ehkä tämä tunnelma tästä rentoutuu koneessa tai viimeistään biksut päällä biitsillä. Puolen tunnin päästä startataan auto kohti helsinkiä ja aamuyöstä lähtee lento kohti turkkia. Oon innoissani, mutta samalla jännittää miten menee lennot yms. lasten kanssa. Avoimin mielin lähdetään kuitenkin reissuun. Se on menoa kohta, instagram päivittyy varmasti lomankin aikana! Adios, me koitetaan tuoda aurinko mukanamme kun kotiudutaan!

1-vuotias

Kuopuksen 1wee kemuja juhlittiin viikko sitten ja on aika vilauttaa vähän parhaita paloja. Lauantai aamu ei todellakaan alkanut missään stressaamattomissa merkeissä. Koska meillä molemmilla on iso suku ja vieraita oli tulossa yli 50 henkeä, kutsuttiin ekat 11.00 ja siitä muutaman tunnin välein osissa. Herättiin IsiHoon kanssa aamulla seitsemän maissa siihen, kun äL tuli meidän sängyn viereen ja Hoo huomasi pojun suunpielissä jotain ja kysyi poitsulta "mitä sä oot syönyt?" Poika vastas tyytyväisenä; "nää ate-ammas kakkuu söi". Oikeesti siinä hetkessä mä oisin halunnut herätä uudestaan ja toivonut sen olevan unta. Kauhusta kankeana kävelin kuitenkin jääkaapille ja suoraan sanottuna en ois halunnut avata silmiä. Kun näin mitä oli tapahtunut, mä putosin polvilleni ja purskahdin itkemään. Okei, se on vaan kakku ja jälkeenpäin tää vaan naurattaa, mutta sillä hetkellä se vaan tuntui jotenkin maailmanlopulta. Poika oli irrottanut kakusta late-lampaan korvat irti ja pureskellut niihin kivoja hampaanjälkiä, sekä repinyt tutin rinkulan kokonaan irti ja ilmeisesti syönyt sen. Mua myös harmittaa, etten ottanut kuvaa kakusta sillä hetkellä vaan hätäpäissäni aloin vain korjata kakkua. Korvat piti leikellä ja muotoilla uudestaan ja tutista ottaa koko rinkula irti ja avot, se oli taas melkein yhtä täydellinen. Vaikka saatiinkin aamun järjestelyihin vähä lisää ylimääräistä ohjelmaa, oli kaikki kuitenkin valmista kun ensimmäiset vieraat saapui. Huh! :D

Alun kommervenkkien jälkeen päivä sujui kuitenkin kovin mallikkaasti. äN nukkui päikkärit puolessa välin päivää ja jaksoi upeasti juhlia iltaan asti. Edellisistä juhlista oppineena, tämä järjestely oli nyt tähän mennessä parhain. Juhliminen kahtena peräkkäisenä päivänäkin on melko rankkaa, joten jatkossa meidän juhlat järjestetään tällä tavoin juhlien aamusta iltaan ja pieni porukka kerrallaan. Ehtii keskittyä paljon paremmin vieraisiin, eikä kerry liian isoa porukkaa sisälle. Tarjottavat riitti hyvin, vaikka tällä kertaa tilasinkin puolet pienemmän kakun kuin aiemmilla kerroilla, syystä että siyä on aina jäänyt. Herkkuina meillä oli kinkkupiirakkaa, graavilohi-ruisnappeja, karjalanpiirakkaa munavoilla, cupcakeseja, korvapuusteja, kakkua ja karkki/sipsi/poppari/keksi-buffet. Koristeet kelta-mustaan teemaan tilasin juhlakauppa.comista, poislukien mustan diy tekstibannerin dekoro.fistä ja 1 foliopallon hain confetista. Onko teillä juhlia lähiaikoina tiedossa? Juhlakauppa.com tarjoaa teille -15% alennusta tilauksestanne 31.7.2015 asti. Alennuksen saat syöttämällä koodin ÄIDINSUUSTA ostoskorisivulla kohtaan "aktivoi lahjakortti tai kampanja". Tuolta löytyy vaikka mitä kivoja juttuja, käykäähän ihmeessä kurkkaamassa.

Suuret kiitokset vielä kaikille meidän 1-vuotiasta muistaneille ja juhliin osallistuneille. Teitte pienen miehen päivästä unohtumattoman.

Kemujen alla!

Korvapuustit paistuu uunissa. Pyykkikone rullaa vielä huomisia kuvausvaatteita, sillä päättämisen tuska päällepantavien suhteen on valtava. Ihastelen juhlakauppa.com ista saapunutta pakettia. Kello on jo kohta puolen yön ja herätyskello herättää aamulla töihin ennen viittä. Stressiä pukkaa miten mä ehdin tehdä kaiken. Ehkä ei ollutkaan niin hyvä idea kutsua ensimmäisiä vieraita jo puoliltapäivin lauantaina kun perjantai on kuitenkin työpäivä. Täällä siis järjestetään kovaa vauhtia minimiehen 1v kekkereitä.

Tapamme mukaan mennään tasan 1v päivänä kuvalle, joka siis on huomenna. Taas mä hämmästelen tätä ajan kulua. Onko siitä tosiaan huomenna jo vuosi kun mun pieni vauva syntyi? Ja mä en osaa päättää mitä laittaisin pojille päälle. Mitäköhän kuvaaja tykkäis jos otan kolme vaatekertaa ja vaihdeltais vähän välillä? :D

Oon ihan fiiliksissä näistä eilen saapuneista rekvisiitoista. Nää on vielä kivempia kuin mitä ajattelin. En malta odottaa, että pääsen koristelemaan. Mitä muuten varmaan teen koko seuraavan yön, sillä vaikka mä aina päätän tehdä kaiken ajoissa, niin taas mä oon siinä pisteessä et aika on ihan kortilla. Eiköhän kaikki mee kuitenkin ihan jees. 

Osaattekos muuten yhtään arvata juhlien väriteemaa?

Ihanaa viikonloppua!

Kuulumisia!

Kesäkuu oli ja meni. Täällä on eletty niin hektisiä hetkiä, että blogi on väistämättäkin joutunut jäämään pienelle tauolle. Mun neljän aamuherätykset suurin piirtein joka toinen viikko ja äL:n valvomiset tutin poisoton jälkeen sinne ilta yhteentoista asti on vaan ollut ihan liikaa. Tää Mama on vaan lyssähtänyt sänkyyn illalla kun talo on hiljennyt. Mä oon toisin sanottuna vetänyt päivät pää kolmantena jalkana ja joka viikonloppu meillä on ollut jotain menoa ja vilskettä johonkin suuntaan. Alkaa olla jo sellainen olo, että joku tuleva viikonloppu ois ihana olla vaan kotona tekemättä yhtään mitään.

Koko juhannus me tehtiin meidän pihaa. Vihdoin, vihdoin meillä alkaa olla piha jossa lapsienkin kanssa voi olla turvallisin mielin ja saadaan laitettua hiekkalaatikkoa, keinua ja sen sellaista. Neljä päivää Hoo painoi kavereineen pihalla hiekan, mullan ja hakkeen keskellä. Mä toimin lapsenvahtina ja hellan ääressä touhuamassa talkoopojille sapuskaa. Nyt se alkaa pikkuhiljaa olla jo valmis pieniä viilauksia lukuunottamatta. Lupaan vilauttaa teille ennen ja jälkeen kuvia ihan näinä päivinä.

Pojat on viihtyneet hoidossa ja äN:kin on alkanut jäämään jo hoitoon hymyssä suin. Minä hölmö luulin pääseväni töissä helpommalla kuin kotona lasten kanssa, mut nyt parin kuukauden painamisen jälkeen mun on pakko sanoa, että siellä ei todellakaan pääse helpommalla. On ollut aika hektistä kun lomat pyörii ja mä todellakin odotan jo omaani, joka muuten todennäköisesti siirtyykin nyt jo heinäkuulle. Mut ei haittaa mua, oon jo ihan sen tarpeessa ja toivotaan vaan, että Hoo saa siirrettyä omansa nyt siihen samaan syssyyn. Pikku-äN täyttää perjantaina 1vee ja me juhlitaan minimiestä lauantaina.

Hengissä siis ollaan ja nyt kun äL alkaa olla luovuttanut tutin suhteen, mä saan taas ehkä enemmän aikaa tälle rakkaalle harrastukselleni. Ainakin mä toivon niin kovasti. Muistattehan, että voitte seurata meidän jokapäiväistä menoa Instagramissa @annieweliina.

Aurinkoisia päiviä, Pus!