Miten meni lennot?

Mehän lennettiin tuossa muutama viikko takaperin Turkkiin pyörähtämään viikoksi nauttimaan auringosta ja uimisesta. Matkasta ei nyt toistaiseksi vielä sen enempää, mutta miten meni lennot? Meidän lento lähti aamulla kuuden jäljistä Suomen päästä kohti Turkkia. Pojat oli illalla mennyt normaalisti nukkumaan ja kun puoli kahden aikoihin lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä, siirrettiin heidät vaivihkaa autoon. Nukahtivat kyllä hienosti uudestaan autoon ja heräsivät vasta perillä Helsingissä. Jätettiin auto lentoparkkiin vähän kauemmas lentokentältä ja hypättin bussiin kohti kenttää. Pojat kerkesivät näiden pikku siirtojen aikana heräämään ihan kunnolla. Ajattelin noiden nukahtavan kentällä vielä syliin, mutta koska kaikki oli ihan liian jännää ja uutta niin siinähän nuo töllöttelivät hereillä sinne kuuteen asti. Kun päästiin sisälle koneeseen äN nukahti välittömästi ja nukkuikin koko nousun, eikä korvat vaivanneet yhtään, vaikkei mitään juonut/syönytkään siinä. äL mussutti purkkaa ja ihmetteli ikkunasta ulos katsoen, eikä valittanut korviaan myöskään.

äN nukkui koko matkan pätkissä. Heräili välillä ja nukahti taas uudestaan. Ne hereilläolohetket oli kyllä yhtä säätämistä, sillä tuo pikkuinen ei yhtään ymmärtänyt miksi hänen piti olla koko ajan paikoillaan. Olisi tohtinut lähteä tutkimaan paikkoja. Pääsääntöisesti lennot meni kyllä loistavasti, sillä enemmän tuo minimies nukkui kuin oli hereillä. Mites sitten meidän 2vee pikkuherra? Ei suostunut enää nukkumaan koneeseen päästessä vaan hillui hereillä koko lennon. Kun vihdoin oltiin perillä Turkissa, oli tuo pieni mies niin väsynyt, ettei passintarkastusjonossa enää meinannut pystyssä pysyä. Poika kainaloon ja jonottamaan. Edessä oli vielä 2 tunnin bussimatka kohteeseen. Vihdoin isompi nukahti bussiin ja minimieskin veti vielä tirsoja bussissa. Hyvä sauma siis Mamankin ottaa pienet tirsat rankan matkustamisen jälkeen. 

Pois lähtiessä Turkista, lentomme lähti siinä kymmenen jäjistä aamusta. Huone piti luovuttaa jo kuudelta ja taas oli edessä kahden tunnin bussimatka kentälle. Kotiin päin lentäminen tuntui ehkäpä tuskallisemmalta kuin sinne päin. Pojat oli ehkä vähän virkeämpiä ja nukkuivat vähemmän, tai sitten sitä oli itse vähien yöunien takia vaan tosi väsynyt. En silti sanoisi, ettenkö lähtisi uudestaan. Lasten kanssa matkustaminen nyt on aina pienenmoista säätämistä, teet sitten asiat niin tai näin.

Mitä mukaan lapsille lennolle;

- Naposteltavaa ja juotavaa

- Värityskirja ja kynät

- Mahdollisesti jotain lastenohjelmaa tabletilta

- Leluja

- Vaihtovaatteet

- Vaipat

- Puhdistuspyyhkeet

 Hyvän ruokahalun omaavalle taaperolle olin varannut reilusti naposteltavaa. Varmin tapa saada hiljaiseksi kiukutteleva lapsi. :D Meillä oli mm. rusinoita, maissinaksuja, smoothieita, laktoosittomia pillimaitoja, välipalakeksejä yms. Ilman i-padia, ei meidän isomman lennosta olisi tullut kyllä mitään. Varsinkaan kun tuo ei malttanut nukkua. Risto Räppääjä toimi siis erittäin hyvänä viihdyttäjänä lennolla. Mietin tässä viime kerran matkustamista kun lennot lähti ihan toisin päin, vasta illalla myöhään, että kumpi sitten oikeastaan oli parempi. Melkein mä sanoisin, että se iltaa vasten matkustaminen oli miellyttävämpää, vaikka kotona oltiinkin sitten takaisin vasta kuuden maissa aamulla. Loppupeleissä yhtä rankkaa se matkustaminen taitaa aina olla, on se sitten illalla tai aamulla.

 

Opeta taapero kuivaksi kuukaudessa!

Joku kuukausi takaperin oltiin kaverin kanssa jälkikasvuinemme seikkailupuistossa viihdyttämässä lapsia. Ystäväni poika on aloittamassa päivähoidon, josta oli kehoitettu yrittämään saada poika vaipattomaksi ennen kuin hoito alkaa. Olivat olleet sitten viikon päivät ilman vaippaa ja hienosti oli mennyt. Siinä hetken asiasta höpöteltyämme, ehdotti hän minuakin kokeilemaan. En miettinyt asiaa sen tarkemmin vaan ehkä ohimennen vaan tokaisin, että kaipa sitä voisi. Muutaman päivän päästä aloin kuitenkin pohtia asiaa todenteolla. Olin juuri aloittanut kesälomani joka kestäisi kolme viikkoa. Mikäs olisikaan sen parempi aika hoitaa poika kuivaksi kuin kesä, jolloin ollaan vähissä vaatteissa muutenkin ja loma kun pystyn itse olemaan täysillä mukana projektissa. Seuraava yhtä pitkä pätkä olisi taas vuoden päästä, jolloin poika olisi jo 3,5 vuotta. Päätin siis ryhtyä toimeen.

Viikko 1

Jätämme päivävaipan pois kokonaan heti ja aloitamme harjoittelut kalsareilla. Vaippaa ei laiteta edes automatkojen ajoiksi ja lasta pyritään pissattamaan jatkuvasti. Pidetään mukana varahousuja mahdollisia vahinkoja varten. Myös hätää kysytään alituimaan. Ensimmäisinä päivinä sattuu muutamia vahinkoja mm. parturin jälkeen pienet jännityspissat, muttemme lannistu. Käy paljon potalla. Yövaippa on kuitenkin vielä käytössä.

Viikko 2

Lähdetään lomalle. Reissussa ollaan muutenkin suurinosa ajasta uikkareissa, joten homma sujui loistavasti. Osataan jo hädän tullessa kertoa, että nyt on mentävä. Sattuu muutama vahinko malttamattomuuden vuoksi, mutta toimii jo ulkona oma-aloitteisestikin hädän iskiessä. Yövaippa on edelleen käytössä, mutta päivisin emme halua käyttää enää yhtää, ettemme vain ota takapakkia.

Viikko 3

Saavutaan kotiin reissusta. Koska viimeaikoina on yövaippa ollut ihan kuiva aamulla, jätetään yövaippa pois. Kuivat yöt jatkuu, kunnes äiti tekee amatöörimäisen mokan ja unohtaa laittaa illalla pojan pissalle. Sattuu vahinko, joka menee ihan täysin äidin piikkiin ja lisäksi sattuu lapsen oma malttamattomuus-vahinko. Muuten voimme todeta tämän viikon menneen todella mallikkaasti.

Viikko 4

Vahinkoja ei satu enää yhtään päivällä, eikä yölläkään. Lapsi menee jo itse vessaan ja kertoo tarpeistaan aina hädän iskiessä. Voimme todeta pojan kuivaksi ja tämä kaikki tapahtui vain yhdessä kuukaudessa. Mahtavaa! Eihän ne vahingot varmastikkaan kaikki ole takana päin, mutta yksi loistavasti sujunut viikko takana ja oon ihan älyttömän ylpeä. Vielä kuukausi sitten, en olisi todellakaan osannut kuvitella tän olevan näin helppoa.

5 vinkkiä onnistumiseen;

- Toteuta harjoittelu kesällä
- Kysy hätää alkuun jatkuvasti
- Ota mahdollisesti jokin tsemppari mukaan harjoitteluun (kuten purkka, pastilli), jonka lapsi saa potalla käynnin jälkeen
- Pidä lapsi kotona alkuun pelkissä alushousuissa, kannustaa paremmin itse pottailuun, kun vaatteet on helppo riisua
- Aloita harjoittelu vasta kun lapsi on siihen itse varmasti valmis (liian aikaisin aloitettu harkkailu ei välttämättä tuota kuin harmaita hiuksia)

Lapsen pitää olla varmasti itse valmis jättämään vaippatouhut, eikä aikuinen voi sitä vaan itse päättää. Yritin kerran aiemmin jo n. puolisen vuotta sitten harkkailla kotona kalsareilla, mutta tällöin poika ei itse ollut vielä yhtään valmis. Koska sen sitten tietää onko valmis vai ei? Ei varmaan koskaan millään muulla kuin kokeilemalla. Meillä poika ei ollut tähän mennessä käynyt oikeastaan yhtään potalla vaan tehnyt kaikki asiansa vaippaan ja näin nopeasti ja pienellä vaivalla, me olemme jo jopa yökuivia. Älä siis pelkää kokeilla vaikkei lapsi paljoa potalla kävisi vaipan ohella, sillä saatat päästä yllättymään pahemman kerran niin kuin kävi itse allekirjoittaneelle. Meidän osoitteesta ei siis löydy enää kuin yksi vaippapeppu.

ps. nyt blogin osoite on muuttunut poikienlailla.blogspot.fi, eikä vanha osoite aidinsuusta.blogspot.fi enää toimi!!

Luota lääkäriin, älä googleen!

Pienen lapsen sairastaminen on aina yhtä kurjaa. Jos lapsi on niin pieni, ettei vielä puhu on vanhempien vaikea löytää syytä oireilulle, koska lapsi ei itse osaa kertoa mikä vaivaa. Tälläiselle stressi-erkille mamalle, tämä tilanne tuottaa välillä suurtakin päänvaivaa. Toisen lapsen jälkeen olen osannut ottaa ehkä hiukan iisimmin, mutta kyllä mä aika hysteerinen olen edelleen. Näissä tilanteissa mä tosi usein lähden googlettelemaan kaikkea, mikä ei oikeasti aina ole järkevä ratkaisu. Harmi vaan, että se saattaa muutamaan vaivaan antaa aika montakin eri diagnoosia. Mm. lapsen yökasteluun, jatkuvaan juomiseen ja huonoon ruokahaluun google antaa kaksikin eri diagnoosi-vaihtoehtoa; diabetes ja virtsatieinfektio. Kaikki kai tietänee tuon jälkimmäisen olevan aika paljon harmittomampi kuin tuon ensimmäisen vaihtoehdon. Jos siis lapsesi sairastaa ja haluat oikean diagnoosin vaivalle, älä vaivaudu avaamaan sitä googlea. Näin vältyt turhilta murehtimisilta ja märehtimisiltä.

Meillä on nyt täällä sellainen tilanne, että pikku-äN on potenut vatsavaivoja koko viikonlopun ajan, joka äityi tänään todella pahaksi. Toisin sanottuna kaikki mitä hän syö ja juo tulee suoraan läpi. Lisäksi pikkumies on melko itkuinen ja kaipaa paljon läheisyyttä mutta mitään muuta normaalista poikkeavaa ei kuitenkaan ole. Tästä syystä käytimme pikkumiestä tänään lääkärissä, jossa otettiin tulehdusarvot, jotka näytti nollaa ja ulostenäyte, jonka vastaukset valitettavasti saapuvat vasta loppuviikosta. Olen todella malttamaton ihminen. Kaikki pitäisi tietää ja saada aina heti, joten tälläkään kertaa mä en ole osannut olla avaamatta sitä googlea. Tyhmä minä! Diagnoosi-mielikuvitus on siis taas päässyt laukkaamaan kuin musta ori vihreällä niityllä konsanaan. Listalle on tällä kertaa mahtunut mm. a-hepatiitti, salmonella ja maitoallergia. Koska palasimme vasta hiljattain ulkomaan matkalta, ei nämä kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa ole mikään mahdottomuus. Maitoallergiaa taas aloin pohtia, kun hoksasin yhtäkkiä juottaneeni äN:lle tavallista maitoa koko viime viikon. Tähän asti äN on siis juonut luomumaitoa, joten voisiko tuo ns. prosessoitu sonta voinut laittaa suolen toiminnan täysin sekaisin? Pohtiessani tätä maitoallergian mahdollisuutta, syleilin samalla tuota pientä miestä. Löysin hänen korvan takaa ns. finnimäisiä näppylöitä ja jaloissa ja vatsanseudulla on pienenpientä näppyä. Liittyisiköhän nämä jotenkin tähän vai kuvittelenko vaan. Toisaalta onhan tuo luomumaito paljon puhtaampaa, mutta luulisi senkin aiheuttavan jotakin oiretta lapselle jos maitoallergiaa tosiaan olisi. Tiedä näistä sitten, tää on taas yhtä arvuuttelua koko homma siihen asti kunnes saadaan tähän jokin selvyys.

Voi kun me vanhemmat saataisiinkin kokea lapsista vain se onni ja ilo, ilman pienintäkään huolta ja murhetta. Valitettavasti se vaan kuuluu tähän elämään ja ehkä päivä päivältä mä kasvan vahvemmaksi äidiksi ja osaan olla ajattelematta ensimmäiseksi sitä kaikkein pahinta. Loppuviikosta ollaan kuitenkin ehkä viisaampia ja siihen asti mä lupaan laittaa googlen kiinni. Nyt keskityn hoitamaan vaan tuota pikkumiestä. Onneksi ruoka- ja juomahalut on kuitenkin pysyneet tallella ja lääkkeetkin ollaan saatu alas melko hyvin. Vielä kun saataisiin tuo vaippa-alueen todella paha ihottuma kuntoon. Toivotaan, että huomenna on jo vähän parempi päivä. <3

Ps. Muistattehan, että tämän viikonlopussa blogin osoite muuttuu poikienlailla.blogspot.fi. Jos siis olet lisännyt blogini lukulistallesi, käythän muokkaamassa osoitteen oikeaksi.

Tuttipullo josta on moneksi!

Löysin ehkä vähän liian myöhään nämä Life Factoryn tuttipullot, sillä varsinaisena tuttipullona meillä ei tätä niinkään paljon ole käytetty ja käytön myötä tykästyin näihin ihan hulluna. Toisaalta olihan äN vasta 10kk luopuessaan tissistä, eli eipä tässä kauaa niitä olla vielä tarvittukkaan. Enää meillä ei varsinaisesti tuttipulloa juoda, muuta kuin satunnaisesti lohdukkeena, mutta onneksi tästä pullosta on moneen muuhunkin. Nokkakorkeilla pullosta saa muutettua nokkamukin ja ihan tavallisilla pyöreillä korkeilla pulloa voi myöhemmin käyttää ihan tavallisena vesipullona yms.

Olen joutunut äN:n nirsoilun vuoksit testailemaan erilaisia tuttipulloja sekä nokkamukeja. Minimies on ollut niin kovin ronkeli näiden suhteen. Kiinnostuin näistä pulloista lasisen ominaisuutensa vuoksi. Tiedättekö sen maidonlemun joka jää muovisiin tuttipulloihin kun niitä on tarpeeksi kauan käyttänyt, vaikka kuinka hyvin yrittäisit pestä? Mua on ällöttänyt se aina ja olenkin vippaillut niitä menemään vähän liiankin tiuhaan tahtiin. Tämäpä ei lemua vieläkään vaikka on saapumisensa jälkeen ollut todella kovassa käytössä. Vaikka pullon hinta on aika paljon enemmän kuin perus kaupan muovipullot, niin näitäpä ei tarvitse olla koko ajan ostamassa. Pullon käyttöikä on ehdottomasti pidempi kuin muovipullojen. Pakko myöntää, että pelkäsin sitä, kun ekan kerran äN päättää vipata tämän lattialle, että se on tuhannen päreinä, mutta kovistakin viskaamisista huolimatta, on pullo kumisen suojansa vuoksi edelleen ehjä. Kumisen suojan vuoksi on lapsen  helppo käsitellä pulloa myös nokkamukina, vaikkei kahvoja pullossa olekkaan. Jos pullo kuumenee maitoa lämmittäessä, ei lapsi satuta itseään suojakumin ansiosta. Meillä tämä pullo on saapumisensa jälkeen ollut jatkuvassa käytössä. Nokkamukina kaikilla aterioilla, reissussa mukana vesipullona ja satunnaisesti myös tuttipullona. Tämä 3in1 tuttipullo-nokkamuki-pullo, on ollut ehdottomasti eniten meidän pulloronkelin mieleen. Kannatti testata!

Kiinnostuitko sinäkin näistä täydellisistä (tutti)pulloista? TiiperoTaapero tarjoaa teillekkin nyt mahdollisuuden tutustua näihin ja mikä parasta -10% alennuksella. Syötä alekoodi aidinsuusta ostoskorissa ja saat ostoksesi loppusummasta -10% alennuksen 6.9.2015 asti.

Yhteistyössä TiiperoTaapero.

Pullo ja nokkakorkit saatu yhteistyönä.

kun nimi alkoi ahdistaa...

Olen monta kuukautta jo kärsinyt hirveästä ahdistuksesta blogin nimen suhteen. En ole vaan koskaan päässyt sinuiksi koko nimen kanssa, tai ylipäätään kokenut sitä yhtään mun näköiseksi tai kuuloiseksi. Niin kuin postauksien määrästä olette huomanneet, ei ole täällä paljon tullut aikaa vietettyä. Monesti asia on harmittanut, sillä tykkään tästä niin kovasti. Ahdistus on vaan kuitenkin vienyt aina voiton. Olen paininut tän ongelman kanssa nyt niin pitkään, että sille oli vedettävä stoppi. Blogin nimi siis tulee tästä päivästä lähtien olemaan Poikien lailla. Viikon päästä vaihtuu myös blogin osoitteeksi poikienlailla.blogspot.fi, mutta siihen asti pääsette tänne kurkkimaan meitä vielä vanhalla osoitteella blogit.kaksplus.fi/blogi/aidinsuusta tai aidinsuusta.blogspot.fi.

Nyt kun tämä blogin nimiahdistus on selätetty, niin ehkä tämä kirjoittamisen hulluuskin palaa takaisin. Töihin paluusta lähtien, olen kokenut jonkin sortin kirjoitusmasista ja en ole vaan kertakaikkiaan saanut mitään aikaiseksi tänne. Monesti olen tullut tänne ruudun taa, alkanut kirjoittaa ja soperrusten jälkeen tallentanut postauksen luonnoksiin, enkä koskaan julkaissut koko tekstiä, koska mielestäni olen kuulostanut typerältä. Ehkä tämä blogin nimiahdistus on vaan vellonut niin paljon siellä taustalla, että on saanut mun pääni ihan sekaisin. Joka tapauksessa, nyt kun lomat on lusittu ja nimi vaihdettu, mä tulen ottamaan itseäni niskasta kiinni ja tulen viettämään aikaani enemmän täällä. Mä oon nyt jo ihan fiilareissa täällä tästä uudesta suunnasta, Jes!

Ihanaa loppuviikkoa, pus!

Taaperon sapuskat: vaihtoehto puurolle?

Tökkiikö puuro? Meillä ainakin tökkii, ellei välillä tarjoa jotakin muuta. Kuka oikeasti jaksaa syödä samaa aamupalaa tai iltapalaa joka halvatun aamu ja ilta? Ei kukaan tai en ainakaan minä. Koska itsekkin kaipaan vaihtelua, niin miksen tarjoisi sitä myös lapsilleni. Pistetäänpä siis hyvä kiertoon ja vinkkaan teille yhden älyttömän hyvän vaihtoehdon puuron rinnalle. Nämä valmistuvat ihan silmänräpäyksessä, joten meillä näitä on tehty myös hetken mielijohteesta vasta aamupalaa alkaessa väsäämään. Ja koska nämä ovat maukkaimpia tuoreina, kannattaa satsi tehdäkkin juuri ennen poskeen pistelyä.

Kaurarieskaset

4 dl maustamatonta jogurttia

6 dl kaurahiutaleita

1/2 dl sulatettua voita

1 dl juustoraastetta tai porkkanaraastetta

1 tl ruokasoodaa

Sekoita kaikki aineet keskenään ja tee lusikan avulla pellille ensin nokareita, jotka muotoilet sitten pyöreiksi rieskoiksi. Jogurtin voit korvata piimällä, rahkalla tai appelsiinimehulla. Paista uunin keskitasolla 225c n.15 min tai kunnes ovat kauniin kullanruskeita.

Nauti lämpiminä voin ja juuston kanssa. Omnomnom! Voin luvata, että takuuvarmasti uppoaa lapselle kuin lapselle. Ei muuta kun testaamaan!

Paskamutsiko?

Lomat on lusittu ja koittaa taas arki. Olo pitäisi olla rentoutunut ja yleisestikin ottaen täynnä tarmoa taas painaa töissä tukka putkella. Näin vaan ei ole. Mua ahdistaa, mua masentaa ja niskat ja selkäkin koittaa sanoa sopimustaan irti. Viis päivää putkeen mulla särki pää noiden niska- ja selkäkipujen takia. Buranalla mä selätin päänsäryn, mutta jumit jäi. Ja jumien lisäksi se ahdistus ja masis. Ahdistus ja masis siitä, että joudun laittamaan taas lapset hoitoon. Mä totuin jo tähän kotona oloon noiden pienten ilopillerien kanssa, enkä millään haluis taas olla heistä erossa edes sitä työpäivää. äL on puhunut, ettei halua hoitoon vaan haluaa olla kotona. Itkenyt joka kerta kun olen kertonut, että tiistaina äiti menee töihin ja te pojat menette hoitoon. Huomenna itkee varmasti äiti kun kaarran auton pois hoitopaikan pihasta. Voi kunpa mä voisin olla kotona, edes osittain, edes hetken enemmän kuin näillä tämänhetkisillä työpäivillä...

Loma oli ihana ja onnistunut, meillä oli hauskoja ja onnellisia hetkiä yhdessä. Tehtiin paljon ja koettiin paljon, mutta vaikka kuinka koitan miettiä niitä ihania hetkiä ja meidän täydellistä lomaa, se ei vie pois tätä tämän hetken fiilistä. Koen olevani paska mutsi, koska en pysty antamaan lapsilleni aikaa enempää. Aikaa olla kotona kaikki päivät. YHDESSÄ. Olen jo miettinytkin, että koska tämä hoito/työ ahdistus mulle totaalisesti iskee ja nyt ollaan siinä pisteessä. Muutamia kertoja on tullut hetkellisiä masiksia kun olen selaillut kuvia kännykästä äippäloman ajoilta. Ne on kuitenkin mennyt ohi, mutta nyt vollotan tätä yhtenään. Jos tämä mun kolmen viikon lomailu otti takapakkia taas hoitoon lähtöön, niin otti kyllä tällä Mamallakin töihin lähtöön. Pitää koittaa ajatella positiivisesti, kuinka hyvää tämä tekee meille kaikille. Ei vaan auta, Ei...