Juhlaviikonloppu!

Kaikki alkaa olla valmista, ainakin melkeen! Sanotaanko vaikka niin, että viittä vaille valmiina?! Huomenna aamulla vielä imuri ja lattialuutut heilumaan ja leipomusten viimeistely, kuten cupcakien kuorrutus. Mua taas jännittää miten nää juhlat tulee sujumaan, sillä viime juhlat oli aika floppi sen suhteen, että jossain vaiheessa meillä oli porukkaa niin paljon, ettei ihmiset mahtuneet edes istumaan ja lapset meni pisin seiniä. Pyrin tällä kertaa kuitenkin välttäämään tätä tilannetta, joten jaoin ronskisti porukan kahdelle päivälle ja vielä jaksottaen eri aikoina. Toivotaan, että tää ratkasu tekisi juhlista miellyttävämmät.

Meidän viikonloppu sujuu siis juhlien meidän pientä miestä, joka täyttää ensi viikolla 2 vuotta. Ihanaa nähdä ja viettää aikaa kaikkien läheisimpien sukulaisten, tuttavien ja ystävien kanssa. Mä en malta odottaa äL:n ilmettä kun näkee meidän kimppalahjan, joka ostettiin yhdessä Mumman ja Vaarin kanssa. Vaarikaan ei taida malttaa, sillä painotti, ettemme saa antaa lahjaa ennen kuin hän on myös paikalla. Huomenna siis juhlitaan part 1, Jeij!

Ihanaa viikonloppua! ❤️

Uusi rakkaus nimeltä Gugguu!

Instagramissa meitä seuraavat ovat jo varmaan huomanneetkin mun uuden lastenvaaterakkauden nimeltä Gugguu! Täällä en oo kuitenkaan vielä yhtään sitä hehkuttanut ja olihan nyt jo aikakin kun kaapit alkaa pullottaa reilu kuukauden keräilyjen jälkeen näitä ihanuuksia. Meidän ihan ensimmäiset Gugguut mä tilasin Gugguun omasta verkkokaupasta kun alet alkoi ja hinnat oli -30%. Rakastuin niihin niin hirmuisesti, että pikkuhiljaa niitä on sitten kertynyt meille lisää alesta, sekä fb-kirppareilta. Olen myynyt vanhoja merkkivaatteita alta pois, joihin olen jo kyllästynyt ja ostanut uusia ihanuuksia tilalle. Kätevää, eikö?

Uskokaa tai älkää, mutta mä tuskailen oikeesti tosi usein lasten vaatekaapeilla mitä mä laittaisin heille päälle. Aina on jokin vika, värit ei vaan natsaa keskenään, tai kuosit ei sovi taikka mulla vaan ei oo yläosaan sopivaa alaosaa tai toisinpäin. Sen päivän jälkeen, kun meille on Gugguut muuttaneet, mä en oo tainnut kertaakaan tuskailla mitä mä yhdistelen. Nämä vaatteet ovat niin ihanan yksinkertaisia ja värikkäitä, että kaikki vaan sopii ihanasti keskenään, eikä ole vielä tullut mitään vastaan mitkä eivät mätsäisi. Lisäksi musta on ihanaa kun tuotteiden valmistaja on suomalainen ja ne on valmistettu laadusta tinkimättä.

Mun lemppareita on ehdottomasti massasta erottuvat kaksiväriset legginssit, hupparit, jumpsuitit ja unisex-paidat. Myös merinovilla tuotteet ovat ihan ylisöpöjä. Lemppariväriksi on muodostunut pistaasi. Ihan kohta julkaistaankin Gugguun uuden malliston drop 1 ja mitä niitä kuvia on tullut selailtua niin lemppareiksi on muodostuneet musta huppari mintulla vetskarilla, sekä mintun väriset gollegebaggyt. Nämä haluaisin ehdottomasti pojille tilata, mutta toistaiseksi olen vannonut odottavani edes jonkinmoista alea, ennen tilauksen tekemistä. Katotaan pystynkö oikeasti olemaan tilaamatta.

Mä vaan niin rakastan näiden vaatteiden erilaisuutta, yksinkertaisuutta ja värikkyyttä. Musta nää on ihan täydellisiä!

Onko Gugguu teille tuttu? Mitäs tykkäätte?

Ps. me käytiin äL:n kanssa tänään ensimmäistä kertaa parturissa ja äidin pienestä pojasta kasvoi isopieni poika. Mitäs tykkäätte? Kannattiko? Mä sain jo meinaan kokkareita, että miksi menin leikkaamaan äL:n ihanat pienet haituvakikkarat.

Herra Bee

Tätä postausta on toivottu monesti ja tää on jo pitkään lojunut luonnoksissa, en vaan oo saanut aikaiseksi tätä julkaisukelpoiseksi asti. Viime viikolla tämä karvainen herra täytti kolme vuotta ja sen kunniaksi päätin koittaa vihdoin saada tämän tekstin päätökseen. Tää oli oikeesti yllättävän vaikeeta kirjottaa koirasta, joten mennään nyt kuitenkin melko lyhyellä esittelyllä.

Kutsumanimi : Brutus, kavereiden kesken ihan Bee

Syntymäaika: 20.1.2012

Rotu: Staffordshirenbullterrieri eli "Staffi"

Väri: Punainen valkoisin merkein

Luonne: Äärimmäisen kiltti yli-innokas vipeltäjä, joka kyllä osaa myös olla äärimmäisen jästipää.

Harrastukset: Käydään välillä pyörähtämässä näyttelykehissä ja tokossa.

Pitää: mielettömän paljon herkuista ja ylipäätään ruuasta. Rapsutuksista ja lempparilelu on mikroautonrengas. Iskä taas on Been lempparikamu.

Rakastaa: Ihmisiä, ihmisiä ja ihmisiä, ja varsinkin omaa perhettä ja haluaa miellyttää keinolla millä hyvänsä.

Nää staffit on vaan sellasia ihania pusukoneita, uteliaita kun mitkäkin ja välillä se ehkä jopa ärsyttää kun pitää aina olla joka asiassa menossa mukana ja lahkeessa kiinni. Lapsiperheelle täydellinen rotuvalinta, kun eivät pienistä hätkähdä vaikka lapsi vetelisi korvista tai hyppelisi selän päällä. Ainut huono puoli on, ettei lasta voi lenkille laittaa näiden kanssa pitkään pitkään aikaan. Mutta muuten siis, ihan täydellinen valinta lasten kanssa. Niin ihmisrakkaita tapauksia nämä staffit. En mä vaan osaa sen tarkemmin tuosta karvapallosta kertoa. Sellainen iloinen hännänheiluttaja. Tää oli nyt oikeasti yllättävän vaikea rasti ja siksi tää pyynnöistä huolimatta tulee ulos vasta nyt ja vieläkin epäröin julkaise-napin painamista, mutta menköön....

Meillä nukutaan!

Mä oon niin fiiliksissä. Mun pieni vauva on antanut äidin nukkua jo kolme yötä putkeen ihan kokonaan ilman mitään heräilyjä. Puolen vuoden silmäpussit ja tummat silmän aluset ei oo silti vielä ihan kokonaan kaikonnut, mutta mä alan olla kyllä uudestaan syntynyt. Ihan mahtavaa! Täytyy varmaan koputtaa puuta äkkiä kun nyt näin paljon hehkutan tätä, ettei ens yönä käy köpelösti.

Niinkin pienellä muutoksella tää tapahtui, kuin että aloin antamaan poitsulle puuroa illalla niin paljon kuin napa vetää. Ja mun yllätykseksi se määrä oli kyllä aika hurja. 4dl puuroa jossa on joukossa 1 pieni purkki hedelmäsosetta. Mun mielestä tuo on todella paljon. Ihan aikuisen annos. Mut kaipa tuo liikkeellelähtö vaikuttaa vaan niin hurjasti, että tarvitsee nyt enemmän murua rinnan alle. Mä oon pihtaillut vähän tuon puuromäärän kanssa siksi, kun kitinää oli öisin ja selkeästi ilmaa mahassa, joten pelkäsin, ilmavaivojen johtuvan puurosta ja jos määrää lisäisin, niin sitten meillä ei ainakaan nukuttaisi. Mut väärässä olin, lisääminen sai vain päinvastaiset vaikutukset aikaan.

Än syö ihan tosi hurjia määriä ja hänen ruokahalunsa on kyllä tosi hyvä. Jo nähdessään ruokalautasen alkaa sen päivänen krätinä, että tänne sitä ruokaa ja vähän äkkiä. Yhtään ei malttaisi ylimääräistä odotella. Mä vaan en oo voinut kuvitellakkaan lapsen syövän oikeasti noin paljon ja varsinkin kun tuo esikoinen on ihan toista maata. Kranttu kuin mikä ja välillä syödään kuin hevoset ja välillä mennään viikkoja tyylin yhdellä leivällä päivässä.

Hoi te puolivuotiaiden äidit! Miten teillä nukutaan ja syödään?

Kierrättäminen kannattaa!!

Mä oon tehnyt vähän kaappeihin tilaa ja raivannut poikien vaatehuoneista kaikkia taas pieneksi jääneitä vaatteita, sekä sellaisia jotka vaan kertakaikkiaan lojuu kaapissa käyttämättömänä. Varasin saman kirppispaikan uudestaan mikä mulla oli nyt joulun alla ja huomenna pitäis viedä läjä vaatteita ja lastentarvikkeita sinne myyntiin. Täällä sitä on siis iltaisin hinnoiteltu urakalla vaatteita.

Suurimman osan merkkivaatteista yritän myydä fb-kirppiksillä, mutta nyt mä luovutin ja päätin viedä vähän niitä tuonne livekirppiksellekkin. Se postitusurakka on yllättävän uuvuttavaa hommaa.

Viime kirppisjaksosta myyntiä kertyi huimat 320€ ja nyt olisi menossa tavaraa aikalailla enemmän myyntiin ja ehkä paremmalla ajankohdalla, joten katsotaanpa millainen myynti tällä kertaa mahtaa tulla. Mä sattusin varaamaan vielä tuon paikan ihan nappi ajankohtaan, sillä kirppiksellä on lauantaina synttärit ja yökirppis ja yks mun kaveri kertoi kuulleensa jostakin, että myyjät ovat tuona päivänä aiemmin tehneet jopa viikon myyntejä. Wau!

Ostan itsekkin tosi paljon meidän lapsille käytettynä vaatteita. Toki uutenakin, mutta kyllä mä aika paljon yritän aina käytettynä ensin etsiä. Mulla on ollut ajatuksena viedä hyvissä ajoin aina poikien vaatteita myyntiin, jottei kaapit täyttyisi turhan täyteen. Ja onhan se kiva saada vähän pientä ylimääräistä taskurahaa aina aika-ajoin.

Kierrätetäänkö teillä?

Kortit matkaan.

Meidän pieni TiTi-fani täyttää muutaman viikon päästä jo kaksi vuotta. Jestas tää aika on mennyt ihan liian nopeaan. Aina mä päivittelen tätä samaa, mutta oikeesti, tuntuu että ennen lapsia aika vaan mateli ja nykyään se menee ihan siivillä. Tänään lähti synttäri kutsukortit matkaan. En tiedä oonko mä ihan aikataulussa vai taas jälleen kerran myöhässä näiden suhteen? Juhlat ovat siis kuun lopussa, tarkemmin ottaen ensi viikonloppuna.

Juhlien teemana on siis tänä vuonna TiTi-nalle, sillä tuo meidän minimies kirjaimellisesti rakastaa tuota kyseistä hahmoa. Joulupukki toi kaksi TiTi-pehmoa, TiTi-nallen ja TiRi-vauvan ja nämä kainalossa nukutaan joka yö. Telkkarista ei katottaisi mitään muuta kuin TiTiä ja fröbelin palikat on nyt pudonnut listalla kakkoseksi. Itseasiassa tää meidän TiTi villitys alkoi Baby Boom & Kidz messuilla, jossa äL näki TiTin ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen on TiTi ollut ihan ykkönen.

Nyt pitää alkaa tarkemmin suunnittelemaan tarjoiluja. Ainakin joku kiva sokerimassakakku pitää suunnitella ja netistä löysin TiTi-piparimuotit. Jospa jaksaisin väsätä piparit ja koristella ne pikeerillä. Jos teillä on jotain kivoja TiTi-aiheisia vinkkejä, niin saa vinkata, kiitos.

Paljonko ennen juhlia teillä lähtee kutsut matkaan?

Bye bye Elixia...

Sats ja Elixia laittoivat viime vuoden puolella hynttyyt yhteen. Tarkoituksena ilmeisesti lisätä keskuksia joissa jäsenet voivat käydä, sekä laajentaa ryhmäliikunnan tuntivalikoimaa. Nyt SatsElixia mm. lanseerasi uuden tunnin vuoden alusta Elixia Babyn tilalle, nimeltään Strong Mama. Me käytiin eilen äN:n kanssa testaamassa kyseinen tunti ja aattelinkin avata teille vähän mun fiiliksiä tästä.

Mä oon käynyt Elixia Babyssa jo äL:n kanssa ja jatkettiinkin sitä melko pitkään. Oliskohan äL ollut 1v2kk kun oltiin viimeisiä kertoja. Mä tykkäsin, että meillä oli vauvauinnin lisäksi joku muukin yhteinen harrastus. Lisäksi oli kivaa nähdä muita lapsia ja äitejä. Alettiin sitten myös äN:n syntyessä, hänenkin kanssa käydä tuossa kyseisessä jumpassa. Muutamasti olin siellä molempien poikienkin kanssa ja ohjaaja jumppasi toisen pojan kanssa ja minä toisen. Mä rakastin sitä kun pääsin oikeasti rääkkäämään itseäni lapsen kanssa, eikä se vauvakaan pahakseen laittanut, hauskaa hänelläkin siellä oli kun äiti nosteli kattoa kohden ja kyykkäsi vauhdilla alas.

Tää Strong Mama oli siis niin pettymysten pettymys, että mä päätin sanoa hyvästit Elixialle. Ainut jumppa mikä mut oli saanut siellä pysymään, oli muutettu niin radikaalisti sisällöltään, ettei mulle oo siellä enää mitään miksi jäädä. Halvemmalla pääsen treenaamaan muuallekkin salille. Tää kyseinen tunti oli siis jonkinnäköistä kuntopiiriä levypainoilla, käsipainoilla ja steppilaudalla. Ja mitä ne vauvat siellä teki? Osa nökötti kaukaloissaan ja osa lattialla katsomassa kun äiti treenaa. Ja voitte vaan kuvitella, että eihän ne siellä sitä tuntia viihdy yksinään. Eli mun mielestä koko vauvajumpan idea oli muuttunut ihan typeräksi. Ennen se vauva oli äidillä lisäpainona, nyt tilalle oli tullut käsi- ja levypainot ja se vauva vaan toljottaa paikallaan. Mä en kyllä hiffannut mikä järki siinä koko jumpassa oli? Tai mitä sitä vauvaa sitten ylipäätään ottaa mukaan koko jumppaan? Ihan tyhmää miten tää oli mennyt siis niiiiin paljon huonompaan suuntaan.

Nyt olis sitten salinvaihto edessä. Todennäköisesti tiedänkin jo mihin vaihdan. Vaikka Hoo kyllä ehdotti, että menisin paikalliselle salille. Pääsis nopeaan käymään, eikä tarttis ajella kauas. Ei sekään huono vaihtoehto, mutta jotenkin kyllä haluisin liittyä paikkaan jossa on lapsiparkkimahdollisuus, vaikkei sitä sitten käyttäisikään. Mä oisin kyllä niin halunnut käydä vielä jossain vauvajumpassa.

Hox Turun seudulla asuvat; tiedättekö jonkun muun paikan jossa olis vauvajumppaa tarjolla? Voisin ottaa vaikka 10 kerran kortin johonkin, niin paljon harmittaa luopua tästä harrastuksesta. Mutta minkäs teet.

Muilla kokemuksia tästä Strong Mamasta? Mitäs tykkäsitte?

IpanaHippailemaan pääsee...

äL arpoi IpanaHippojen perhelipun hetki sitten. Suoritettiin arvonta ihan perinteisellä tavalla. Kirjoitin siis jokaiselle osallistuneelle omat arpansa nimellään ja onnettarena toiminut pikkuherra äL nosti voittoarvan söpöstä muumikulhostaan.

Vähän sekoitellaan..

Voittoarpa nostettu..

IpanaHippailemaan perheensä kesken pääsee...

...Anna Ahvenlampi. Paljon Onnea! :) Kurkkaappas sähköpostiisi, sulle on postia. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille.

Äiti töihin?

Mua ahdistaa!! Mä en osaa päättää mitä mä haluaisin tehdä äitiysloman päätyttyä?! Mennäkkö töihin vai jäädäkkö muutamaksi kuukaudeksi kotiin? Toinen jalka on jo palaamassa työelämään intoa puhkuen, mutta toinen jalka vetää stoppia taakseppäin. Kun se äitin vauva on vielä niin kovin pieni. Ja niin kamalan paljon vielä äitin peräänkin. Ihan hirveen ristiriitaiset tunteet, enkä tiedä pitääkö mun vetää pitkää tikkua, jotta pääsen johonkin tulokseen?!

Jos töihin palaan heti äitiysloman päätyttyä, niin perhepäivähoitopaikan mä haluan lapsille ehdottomasti. En todellakaan halua laittaa päiväkotiin äN:nää vielä. Sitä en sitten tiedä, että paljonko perhepäiväpaikkoja täällä meidän paikkakunnalla on vapaana. Pakko niitä on alkaa varmuuden vuoksi jo kyselemään.

äL alkaa jo aikapaljon kaivatakkin ikäistänsä seuraa, että hänet mielellään hoitoon vienkin, sillä tiedän, että hän varmastikkin siitä nauttii. Mutta kuuluuko oikeasti alle vuoden ikäinen erottaa jo äidistään? Vaikka kyse onkin vain työpäivistä niin silti! Mä varmaan ottaisin tän paljon rennommin, jos ei tätä tarvis päättää jo näin aikasin (mun siis pitää jo ilmoittaa töihin jäänkö hoitovapaalle), jotta äN kerkisi vähän kasvaa, eikä tuntuis niin pikkuiselta ja avuttomalta enää.

Miten tää voikin olla niin vaikeaa? Jotenkin mä kaipaan jo sellaista omaa aikaa ja aikuista seuraa enemmän päiviin. Ja siis pelkkä työhönpaluu vaan innostaa ihan hirveästi. Mä oon niin täynnä motivaatiota, etten pysty sitä edes sanoin kuvailemaan. Mut sit mun takaraivoon palaa pikku äN:n kasvot. Äitin vauva! Wää!!

Minkä ikäisenä teidän lapset on menneet päivähoitoon?

Vertaistukea? Kannattaako lapsi laittaa heti äitiysloman loputtua hoitoon? Plussat ja miinukset?

Ps. Muistakaa osallistua IpanaHippojen perhelipun arvontaan, joka päättyy sunnuntaina!

Hampaita tulee, Hampaita menee...

äN on vihdoin ja viimein tehnyt ensimmäisen hampaansa läpi ikenen. Mikä tarkoittaa sitä, että hmmm. meillä ei oo taas nukuttu mitä mainioimmin. Päivisinkin kränttä-tänttä on iskenyt ihan yllättäin ja missään ei ole välillä hyvä olla. Ruokakaan ei oo ihan niin hyvin maistunut kuin ennen. Imetys on alkanut jännittää, sillä tänään mä sain oman osuuteni tuosta ihan minimini naskalinalusta, kun en yhtään keskittynyt ja poitsu alkoi leikkimään siinä rinnalla. Jännittää kyllä miten tän imetyksen kanssa tulee nyt käymään. Jaiks! Mutta vaikka hammas on jo läpi, niin poitsu ei silti vieläkään ole ihan täysin oma itsensä, mahtaakohan sieltä olla siis viereinenkin jo tulossa heti perään, vai tekeeköhän se silti vielä kipeetä vaikka läpi onkin?! Posket punottaa kyllä pikkuisella koko ajan siihen malliin, ettei varmaan kivalta tunnu tollasten naskaleiden puskeminen.

äN siis teki hampaan, mutta mitä teki samaoihin aikoihin äL? Mä olin tuon isomman kanssa uudenvuodenaaton iltana päivystyksessä, sillä poitsu päätti sitten kiivetä itsekseen syöttötuolille ja horjahti siitä suoraan naamalleen laminaatille. Mä tein selin puuroa äN:lle ja Hoo touhusi äN:n kanssa. Just se oli leikeissään ja jo se ehti kiipeemään syöttötuoliin ja tippumaan. Mä tiesin jo heti itkusta, että nyt sattui JA KOVAA. äL on tosi reipas eikä itke mistään pienistä, eikä edes äidin mielestä isoista jutuistakaan aina. Joten silloin kun itku on ihan hysteeristä, mä todella tiedän, että nyt ei oo kaikki hyvin. Otin pojan syliin ja lohdutin ja aloin tutkimaan paikkoja. äL:llä on tosi vahvasti hampaiden väliin kasvanut ienjänne, joka on katkennut ihan tosi monta kertaa kun on lyönyt naamansa johonkin ja tätä ollaankin oltu näyttämässä hammaslääkärissä kertaalleen. Hammaslääkäri kertoi, että näitä jänteitä joskus katkotaankin, että annetaan tilaa hampaille, jottei hampaiden väliin jäisi kovin suurta rakoa. Joten saattaa olla, että meillä tämä oli ns. onni onnettomuudessa, että jänne katkesi. Yleensä siis kun poitsulta on verta tullut suusta on se jänne jostain syystä taas ottanut siipeensä. Luulinkin nyt taas kun huomasin, että jälleen kerran tulee verta suusta, että jänne olisi taas saanut jonkun iskun ja veri tulee taas siitä. Tarkemmin tutkiessani huomasin veren tulevan molempien yläetuhampaiden juuresta ja kun liikuttelin hampaita ne heiluivat. Ensimmäisenä mä vaan mietin, että ei oo totta, nyt sillä meni sitten hampaat. Näin jälkikäteen ajateltuna, mä oon iloinen, ettei siinä oikeasti käynyt pahemmin, onhan ne kuitenkin vain hampaat.

Kipaistiin siis päivystyksessä näyttämässä poitsua, jossa tarkistivat, ettei ole saanut aivotärähdystä ja tutkivat korvat, suun ja kokeilivat hampaita. Päivystävä lääkäri konsultoi hammaslääkäriä ja sanoi, että ne on kuitenkin maitohampaat, joten lähtevät jos lähtevät ja normaalisti voimme antaa pojan olla ja syödä. Hammaslääkärillä tulisi hänet kuitenkin käyttää mahdollisimman pian pyhien jälkeen. Soitin heti perjantaina uudenvuodenpäivän jälkeen hammaslääkäriin ja pääsimmekin heti samana päivänä vastaanotolle. Lääkäri tarkisti hampaat varoen ja kertoi niiden enää heiluvan ihan minimaalisesti, joten nyt pitäisi ottaa rauhassa ja syödä pehmeää. Ihan eri tavoin, mitä päivystyksessä. Rivien välistä myös luimme, että hammaslääkäri vähän kritisoi päivystävän lääkärin tapaa toimia, ettei hampaita olisi saanut silloin heti tapahtuneen jälkeen mennä sen enempää heiluttelemaan. Nyt kuitenkin vaan odotellaan, että ien ottaa uudestaan vähän paremmin kiinni hampaisiin ja jännitetään tummentuuko hampaat. Jos veri on päässyt juuriin, niin hampaat saattavat tummentua.

Mä syytin itseäni ihan hirveästi tästä tapahtuneesta. Mietyttää vaan aina tapahtuneiden jälkeen, että olisko jotain voinut tehdä toisin, ettei sitä vahinkoa olis sattunut?! Sitä vaan väkisinkin pohtii, että mitä jos ja mitä jos?! Ja ehkä eniten mua harmittaa kun tuo lapsi on niin tapaturma-altis tapaus kun koohottaa menemään niin paljon, että hänelle aina sattuu ja tapahtuu, ja mun mielestä ihan liikaa. Pitäis osata olla ehkä hiukan armollisempi itelle, sillä mä en vaan millään pysty olemaan toisen vierellä koko ajan, kun on tuo pienempikin ja pakko mun on kotitöitäkin tehdä. Kyllä se vaan niin on, että niitä vahinkoja vaan sattuu ja tapahtuu näiden lasten kanssa. Ei sellaista superäitiä olekkaan, joka pystyisi kaikki vahingot estämään. Tai sitten pitäs elää jonkinmoisessa suojakuplassa.

Toivotaan kuitenkin, että hampaat ei tummenisi ja lakkaisivat heilumasta.