Isäneuvola

äN oli tällä viikolla iskän kanssa neuvolassa, sillä täälläpäin on tapana, että 5kk neuvolaan menee isä lapsen kanssa äidin sijaan. Tämän vuoksi, mulla ei oo paljon mitään sanottavaa kun se mitä isiHoo mulle kertoi, mut tiedättehän te miehet, kaikki oli hyvin ja lykkää neuvolakortin käteen. Ookoo. :D Ajattelinpa sitten kurkata vähän neuvolakortista, mitä se kertoo ja terkka olikin sit ylläri ylläri unohtanut kirjoittaa uusimmat mitat kokonaan. Koska mä olin utelias, niin soitin tietysti perään kyselläkseni mittoja.

Paino 8520g (+430g)

Pituus 69,5 cm (+2,5cm)

Pipo 45,6cm (+0,6cm)

Hyväkuntoinen, tyytyväinen poika.

 Kasvu tasainen. Kaunis iho.

 Ruokahalu hyvä.

Jalkoihinsa varaa akselilinjassa liikkuu. 

Oikeastaan ainut mitä IsiHoo kertoi neuvolasta, oli  miten terkka oli kehunut häntä, kuinka hyvin hän käsittelee vauvaa ja että hänestä näkee hyvin, että on paljon hoitanut lapsia. Oisitte nähneet sen ylpeyden miehen kasvoilla, voi toista! Miten pienestä kommentista sitä voikaan tulla noin iloiseksi, pitää itsekkin yrittää muistaa aina kehua kun kehuttavaa on. Mä meinaan olen tosi huono kehumisessa, monesti mietin pääni sisällä, mutten anna sitä ulos asti. Eikä tässä kukaan pysty toisten ajatuksia lukemaan, yritän siis parantaa tapani ja antaa myös sitä positiivista palautetta. Helposti vaan aina kärjistyy se negatiivisen palautteen antaminen.

Mitä uutta meille kuuluu?

äN on oppinut pärisyttämään suutaan ja sepä vasta on mukavaa kun tätä tapahtuu samaan aikaan kun yrität syöttää hänelle iltapuuroa. Ryömimään meillä vielä ei ole opittu, mutta sivuttain kääntyillään akselissa kun välillä huomaan, että poika on eri paikassa mihin hänet olen jättänyt. Yritys on kova kymppi enkä usko, että enää kauaa menee kun meillä mennään jo kovaa vauhtia. Pitää nauttia näistä liikkumattomista hetkistä vielä täysin rinnoin, niin kauan kun voi, kohta on tavarat vaarassa. Kaikkea viedään nyt jatkuvasti suuhun ja poju sylissä on vaikea esim. juoda kun pikkukäsi tarttuu lasiin nanosekunnissa kiinni. Naureskelee nykyään tosi kovaa isoveljen puuhia ja tykkää seurailla toisen touhuja. Pönkee jo kovaa istumaan, muttei vielä istu tuetta. On tosi kova hymyilemään ja nauramaan ja tästä kaikki huomautteleekin jatkuvasti, äidin pieni hurmuri hymypoika.

Onko teilläpäin Isäneuvolaa?

Ps. varmaan huomasittekin, että kuopus on nyt tästä lähtien äN ja esikoinen äL. Päätin, että hieman heidän yksityisyyttään kunnioittaen kutsun heitä tästä lähin noin ja toivonkin, ettette tekään enää kutsuisi täällä lapsia heidän oikeilla nimillään.