NukkuMatti kyläilee

Siirrettiin Niclas omaan huoneeseen nukkumaan tuossa pari viikkoa sitten. Eka yö meni ihan reisille ja Hoo oli jo sitä mieltä, että sänky siirretään seuraavana päivänä takaisin meidän huoneeseen. Sanoin, että katotaan nyt vielä pari yötä, tää on kuitenkin hänelle taas melkoinen muutos ja ei voida yhden yön perusteella sanoa vielä mitään. Toisena yönä poika nukkui jo kolmen tunnin pätkiä ja kolmantena yönä jopa viiden tunnin pätkiä. Näiden öiden jälkeen väliin on mahtunut muutama huonosti nukuttu yö, mutta pääsääntöisesti yöt menevät nykyään hyvin. Lähtötilanteeseen verrattuna jopa kolmen tunnin pätkissä nukkuminen sopii tälle äidille vallan mainiosti. Tulihan sitä tuossa jo muutama kuukausi nukuttua todella vähän ja tablattua sellasilla silmäpusseilla, että niihin ois saattanu jopa kompastua. Voitte vaan kuvitella kun lapsi herää tunnin välein kitisemään, että siinä ei paljon aamulla hymyilytä kun juuri kun olet edellisestä heräämisestä saanut unen päästä kiinni, niin taas jo kitistään.

 

Ihan ekanahan me yritettiin poika saada syömään vellejä. Testasin kaikkia mahdollisia, eikä mikään kelvannut. Eihän niitä sitten väkisinkään voi toiselle tyrkyttää. Seuraavaksi unien parantamiseen mä päätin testata unipussia. Auttoi se ehkä vähän, mutta ei siitä sellaista  mun toivomaa hyötyä kyllä ollut. Tuntui, että eka yö siinä meni ihan kivasti, mutta seuraavat oli taas ihan toista. Samanlaista kähnäämistä kuin edellisetkin yöt. Tästä syystä mä päätin kokeilla sitä omaan huoneeseen siirtoa. Tuntui, ettei mitään muuta vaihtoehtoa enää ollut. Mä olen siis todella tyytyväinen, että me tehtiin tämä siirto. Vaikka alussa mua hirvittikin, että poika nukkuu musta niin kaukana ja ärsytti kävellä yöllä toiseen päähän taloa syöttämään, niin hei mun ei tarvii enää yöllä herätä kuin kaksi kertaa. Jei! Viime yönä Niclas nukkui jopa 6 tuntia putkeen ja söi vain kerran yöllä. Ihan mahtavaa! Nää onnistumisen tunteet on niitä ihan parhaimpia ja eiköhän me puolenvuoden iässä yritetä jo alkaa nukkua täysiä öitä, vaikka tääkin tilanne sopii mulle kyllä ihan vallan mainiosti taas hetkeksi.

Lucas on tähän asti nukkunut myös pinnasängyssä, sillä päätin, että otan toisen laidan pois vasta kun hän päättää kiivetä ylitse ensimmäisen kerran. No tämäpä tapahtui reilu viikko sitten ja toinen sängynlaita lähti varaston perukoille. Ensimmäinen ilta meillä vedettiin melkein kaks tuntia sellasta rallia välillä Lucaksen huone - Olohuone, että oksat pois. Aina kun poika tuli pois huoneesta, tautettiin poika kädestä pitäen takaisin sänkyyn sen enempää huomioimatta. Tosiaan puolentoistatunnin jälkeen luovutti. Tätä jatkui sellainen nelisen päivää enemmän ja vähemmän. Nyt pari päivää on tullut enää muutaman kerran ovelle kurkkimaan, jonka jälkeen luovuttanut ja antanut NukkuMatille vallan. Voiton puolella aletaan olla siis tässäkin. Välillä öisin kyllä sipsuttaa pikkuiset jalat kohti äidin ja isin sänkyä, mutta ei oo kielletty tulemasta viereen, sillä nukahtaa kuitenkin jo melko hyvin omaan sänkyynsä, eikä tätä tapahdu kuitenkaan joka yö. Sen verran mä oon lässy-mutsi, että en pysty kieltämään öistä viereen tuloa. Mun mielestä se on tosi söpöä ja ihanaa, että mun pieni poikani käpertyy yöllä mun kainaloon. Unitutti on pojalla vielä käytössä, mutta tämä on päätetty nyt myös heivata tonttujen matkaan tässä ihan näinä päivinä. Kyllä mä hetken mietin, että kannattaako tähän samaan syssyyn nyt ottaa vielä esikoiseltakin laita pois, mutta en kyllä näin jälkikäteen yhtään kadu sitä päätöstä.

Miten teillä nukutaan?