Nahkahääpäivä

Toinen postaus vielä tänään, sillä pakko tulla hehkuttamaan vielä. Tasan kolme vuotta sitten, seitsemän vuoden seurustelun jälkeen sanoimme toisillemme TAHDON. Tässä kolmessa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon, sillä meille on suotu kaksi ihanaa lasta ja olemme rakentaneet oman talon, meidän unelmien kodin. ❤️ Niin ja onhan tuo meidän karvainen lapsonenkin tullut elämäämme viihdyttämään tuona aikana.

Yli kymmenen vuotta yhteiseloa takana ja monta vielä edessä. Onni on vaan kasvanut kaiken tapahtuneen myötä. Meillä on kaikki mitä tarvitsemme ja meillä on myös toisemme. Rakastan, rakastan, rakastan ja minusta on tehty onnellinen vaimo. ❤️

Sitä saattaa pitää joskus toista niin itsestäänselvyytenä, mutta ei se niin vaan ole. Muistakaa kertoa puolisoillenne paljonko välitätte toisistanne ja muistelkaa yhteisiä muistojanne ja rakastakaa toisianne niin kuin silloin ensimmäisinä päivinä perhoset mahassa. Jo pelkästään näillä eväillä saatte onnen pysymään yllä suhteessanne. ❤️

Nyt mä käperryn tuon aviomiehen kainaloon, Hyvää yötä. :)

❤️annieweliina

Asiaa tuplista!

Lucaksen odotusaikana mun isä osti meille vaunut joita olin aina haaveillut. Emmaljungan mondial duo combit white leatherette kankaalla. Kiitos vielä Vaari! ❤️

Mä en näitä myynyt pois Juniorin odotusaikana vaikka tuplat tarvitsinkin, sillä jos jompi kumpi meistä kulkee jossain pelkästään Lucaksen kanssa vaihdamme vain ratasosan tilalle ja menoksi ja sitten taas Juniorin kanssa toisin päin. Lisäksi pojat nukkuu näissä yksinään päikkäreitä ulkona ja jos he nukkuvat samaan aikaan niin toinen taas tuplissa, sillä eihän heitä tupliin voi laittaa ainakaan samaan aikaan vaan toisen pitää jo nukkua kun laittaa toisenkin sinne. :) Niin ja onhan näillä siis tunnearvoakin ihan hulluna, joten pystyyköhän näistä ihanuuksista koskaan luopumaan? ;)

Koska mulla oli uutena ostetut kalliit Emmaljungan vaunut, en raaskinut ostaa toisia kalliita vaunuja uusina. Ostin siis käytettynä puisto- ja kotikäyttöön Emmaljungan Twin City Crossit pojille. Nämä kyseiset vaunut ovat vaan niin leveät, että matkakäytössä esim. laivareissuilla yms. ei nämä oikeen luonnista. Tuskin niillä mahtuu edes hyttikäytävillä kulkemaan, saatikka hytin ovesta sisään. Samoten ovat myös todella hankalat kauppakeskuksissa kulkea pikkukaupoissa tai ylipäätään vaatekauppojen pikkukäytävillä.

( Kuva lainattu www.lastentarvike.fi )

Myin sitten mun Britaxin B-agile merkkiset matkarattaat pois ja ajattelin ostaa jotkut tuplat tilalle. Käytiin Hoon kanssa tuplamatkarattaita vähän Lastentarvike-liikkeessä jo tsiigailemassa ja Gracon Trekko Duo rattaat vaikuttivat jotenkin kätsyimmiltä. Rattaista ei tarvitse irrottaa mitään osia kokoon laitettaessa, muuta kun renkaita tarvittaessa, jos haluaa rattaat pienempään tilaan takaluukkuun. Lisäksi nää oli suht edulliset, sillä en edelleenkään haluis laittaa monia satoja moniin rattaisiin kiinni. Ainut mitä mä pohdin näissä, että onko kolmipyöräiset jotenkin hankalat? Oon kuullut, että niitä pitää osata työntää oikealla tavalla, etteivät kippaa?! Tiedä sitten.

Mitä tuplamatkarattaita suosittelisitte?

Kokemuksia näistä Gracon Trekko Duoista, kannattaako ostaa?

❤️annieweliina

Sellainen on Puuhamaa!

Tässä tulis kunnon kuvapläjäys viime perjantailta, kun me tehtiin ystäväperheen kanssa päiväretki Puuhamaahan. Empisin meidän lähtöä sinne aluksi ennen kuin pyydettiin edes matkaseuralaisia, sillä mä pohdin, että onko meidän 1v5kk poitsulle siellä oikeen mitään. Mutta täytyy sanoa näin jälkikäteen, että oon ilonen et lähdettiin, sillä ei tuota meidän hurjapäätä mikään estele. :D Ei siis todellakaan mennyt rahat hukkaan.

Lucas on tällä hetkellä äärimmäisen innoissaan kaikista moottoriajoneuvoista ja tuolla niitä olikin sitten kaikennäköisiä. Aluksi mä vähän petyin, sillä jokaisessa luki pituusraja 140cm, mutta aikuisen seurassa saikin sitten pienemmätkin muutamiin laitteisiin mennä. H kävi sitten Lucaksen kanssa ajamassa formula-autoa, Golf-autoa ja sellaista ufo-härpäkettä. :) L kävi myös hyppelemässä trampoliinilla ja pomppulinnassa ja laskemassa erilaisia liukumäkiä, hurjapää siis oli oikeen vauhdissa ja elementissään. :D

Molemmat pojat nukahti sopivasti päiväunille samaan aikaan ja me saatiin Hoon kanssa vähän hengähtää ja rauhassa grillailla makkarat ja syödä itse ennen kuin Lucas herää. Toivottavasti näitä päikkäreitä samaan aikaan pojilta liikenee jatkossakin, sillä tää oli ihan luksusta. :D Meillä oli siis omat eväät mukana ja siellä oli hyvät puitteet grillaamisille ja ylipäätään evästauoille, suosittelen lämpimästi ottamaan omat eväät mukaan, sillä paikanpäällä syöminen on aika kallista touhua. Pelkkä pehmiskin kustansi 3,50€. Olisko sitä ennenvanhaan maksanut yhdestä pehmiksestä 20 markkaa? :D

Valittiin aika kuuma päivä lähdölle ja oli ihan mahtavaa, että yhteydessä on myös vesipuisto, sillä tällä 30asteen helteellä teki ihan gutaa käydä virkistäytymässä. Valitettavasti äippä joutui kyllä katselemaan vaan vierestä, sillä synnytyksestä on vielä niin vähän aikaa, etten tulehdusriskin vuoksi voinut pulahdella. H sitten kävi L kanssa monessa eri vesiliukumäessä ja vieressä sijaitsevassa järvessäkin pulahtamassa.

Ennen lähtöä kotiin päin käytiin vielä ajelemassa polkujoutsenilla ja pyörähtämässä myymälässä. Muistoksi kivasta päivästä L sai valita myymälästä mieleisensä tavaran ja mikäs muukaan sieltä kotiutui kuin itse Puuhanalle. Lucas halaili nallea melkeen koko kotimatkan vielä autossakin, söpöä en voi muuta sanoa. :)

Alle 3-vuotiaat pääsevät puuhastelemaan veloituksetta, joten vielä ensi kesänäkin päästään vähän halvemmalla kun ei tarvii kustantaa kun äitin ja isin liput. ;) Mä siis suosittelen lämpimästi Puuhamaahan lähtöä ihan taaperonkin kanssa, jos kyseessä on vähänkään rohkeampi tapaus, sillä meidän päivä oli ainakin erittäin onnistunut ja monipuolinen.

Meidän olis tarkotus mennä vielä ainakin muumimaailmaan tänä kesänä ja ehkä jonnekkin muuallekkin. Korkeasaartakin on pohdittu.

Oliskos teillä suositella jotakin paikkaa hurjapään taaperon kanssa? :D

❤️annieweliina

Kidspot!

Mukana ollaan ja tää on ihan innoissaan! :D

Mikä Kidspot?

"KidSpot on erikoistunut markkinointiin sosialisen median ja perheblogien kautta. Esittelemme, yhteistyössä suomalaisten yritysten kanssa blogien ja sosialisen median kautta, perheille mielenkiintoisia aiheita, uusia yrityksiä, tuotteita ja tarjouksia."

"KidSpot kerää nyt mukaansa erilaisia perheblogeja ja tarjoaa yhteistyöblogeillensa mahdollisuuden ensimmäisenä kuulla uusista houkuttelevista yhteistyökuvioista ja uutuuksista lastenmarkkinoilla sekä testata mielnkiintoisia tuotteita."

Ja teille ihanille lukijoille tätä kautta luvassa mm. mahtavia alennuskoodeja!!! :) käykäähän kurkkaamassa Kidspotin nettisivut ja mukana olevat blogit, jos vaikka lukulistalle löytyis jotakin uutta. :)

❤️annieweliina

Libero vai Pampers vai....?

Synnytyssairaaloissahan on tarjolla ainoastaan Liberon vaipat ja mukaasi saat myös Libero-kassin joka sisältää Liberon näytteitä. Esikoisella mä käytin alussa Liberoa, mutta kun joka päivä oli ainakin yhdet pissat kyljellä, mä päätin vaihtaa pampersiin ja Pampers hänellä on edelleenkin käytössä. Jostakin oon kuullut, että pampersit on kehitetty erityisesti poikavauvoille, tiedä sitten pitääkö paikkaansa?

Nyt mä oon käyttänyt vähän molempia, sillä oon saanut lahjaksi sekä Liberoa , että Pamperssia. Jotakin oli vaippakakussa, jotakin sain paketillisen babyshowereilla ja jotakin nyt vauvan syntymän jälkeen survival kitissä.

Yks päivä mä huomasin, että Juniorin pylly vähän punoittaa ja oon laittanut siihen bebanthenia rauhoittamaan. Ongelmana on vaan sellainen, etten tiedä kumpi vaippa on ärsyttänyt pienen pyllyä, joten nyt otin käyttöön nyt pelkästään Liberot ja katson kumpaan suuntaan menee. Toinen ongelma on se, että myöskään Junnulla ei Liberot pidä yhtään niin hyvin kuin Pamperssit ja vähän väliä on peet pitkin selkää tai pissat pitkin kylkeä. Eli mä toivon, että Pampers ei ole se vaippa joka tuota pientä pyllyä punoittaa vaan nimenomaan tuo Libero. Jotenkin mä en oo osannut lapsille edes kokeilla muuta kuin näitä kahta suosituinta merkkiä. Jos nyt kuitenkin käy niin, että Pampers saa aikaan vaippaihottumaa ja Libero ei meidän poitsulla pidä, niin...

Mitä vaippamerkkiä suosittelisitte? Mitä teillä käytetään?

❤️annieweliina

Mustasukkaisuutta?

Juniorin syntymän jälkeen, meillä ei ole varsinaisesti ilmennyt mustasukkaisuutta, mutta nyt lähipäivinä mä olen huomannut, että Lucas loukkaantuu todella helposti. Esimerkiksi tänään raapaisin häntä vahingossa vaippaa vaihtaessa. En siis edes mitenkään lujaa vaan ihan tosi huomaamattomasti. Hän ei koskaan oo moksiskaan mistään pikkunaarmuista, kaatumisista tai ylipäätään mistään pikku haavereista. Nyt Pikkumiehellä alkoi kuitenkin alaleuka väpättämään ja hirveät krokotiilinkyyneleet valua ja hän alkoi oikein rutistaen halaamaan äitiä. Mulla tuli tästä tosi paha mieli ja mä mietin, että ilmeneekö se mustasukkaisuus sitten näin? Sillä hän on niin pieni, ettei varmaankaan osaa sitä näyttää ihan sillä "oikealla tavalla".

No mutta mitenkä meillä on muuten mennyt veljesten kanssa? Lucas ei oikeen tainnut ymmärtää, että mikä pikkukaveri tänne yhtäkkiä tupsahti ja ensimmäiset päivät meni vahtiessa, ettei hän käy läpsimässä, vääntämässä nenästä tai kiskomassa vauvaa jalasta tai kädestä. Nyt viimepäivinä tälläinen käyttäytyminen on mun mielestä jo jonkin verran vähentynyt. Kun imetän, Lucas tulee nätisti viereen istumaan ja katselemaan, eikä oo heti keksimässä mitään konnankoukkuja. Ehkäpä hän on siis jo tottunut pikkuhiljaa ajatukseen, että pikkuveli on tullut jäädäkseen ja hänen pitää olla kiltti toista kohtaan. Myös haleja ja pusuja on jaeltu. ❤️

Päivä päivältä siis tuntuu menevän paremmin ja Lucaksen ymmärtävän olevansa varovaisempi pikkuveljen käsittelyssä. Olen myös yrittänyt välttää koko ajan kieltämästä Lucasta joka asiasta, ettei hänelle tule sellainen olo, että häntä koko ajan tölmittäisiin ja että hänet olisi nyt jätetty kokonaan taka-alalle. Lisäksi nyt kun H on isyyslomalla ja pitää vielä kesälomat siihen päälle niin ollaan Hoon kanssa vuoroteltu lapsia vähän väliä. Ettei tilanne ajaudu siihen, että tämän loman aikana toinen hoitais vaan toista ja toinen toista eli mä oon siis välillä myös Lucaksen kanssa, enkä koko ajan hoida pelkästään vauvaa. :)

Huomenna me ilahdutetaan Lucas retkellä seikkailupuistoon Turkuun, jotta hän tietää, että hänen kanssaan vietetään edelleen aikaa ja hän on ihan yhtä tärkeä. ❤️

Miksi mä siis poden huonoa omaatuntoa näistä "mustasukkaisuus-kohtauksista"?!!?

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille. Nauttikaa auringosta. :)

❤️annieweliina

Synnytyskertomus

Mulla oli varattu keskiviikoksi 9.7.2014 aika 8.30 Tyksiin käynnistyskontrolliin. Jo aikaa varatessa puhelimitse, hoitsu pyysi minua ottamaan sairaalakassin siltä varalta mukaan, että jäisin sisälle. No niinhän siinä sitten kävi, että tutkimusten jälkeen mulle päätettiin laittaa ballongi (katetri kohdunsuulle joka ruiskutetaan täyteen vettä) kypsyttämään kohdunsuuta. Jäin osastolle makoilemaan ja odottelimme, että jotakin tapahtuisi. Yhdellä vessareissulla ballongi sitten lumpsahti vessanpyttyyn, mutta supistuksia ei mulle sen koommin tullut.

Lääkäri päätti jatkaa käynnistystä vielä cytotecilla, joita kerkeisin vielä keskiviikon aikana saamaan kaksi kappaletta. Ensimmäinen cytotec aiheutti pieniä epäsäännöllisiä supistuksia, toisen sain 23.00 illalla ja sen jälkeen ei enää mitään ja nukuin korvatulpat päässä kuumassa hiostavassa sairaalassa suht hyvin koko yön.

Aamulla mut siirrettiin saliin diskiisiolle, eli kalvot puhkaistiin heti siinä yhdeksän maissa. Odoteltiin taas josko jotain tapahtuisi, eli toisin sanottuna alkaisi supistelemaan. Taas jotakin pieniä epäsäännöllisiä tuli, mutta nihkeältä se taas tuntui. 12.00 mulle sitten laitettiin oksitosiini-tippa jonka annostusta tultiin lisäämään vielä kahteen otteeseen. Ja kas kummaa, taas se ihmeaine sai ihan järjettömät supistukset aikaan melko välittömästi laiton jälkeen.

Siinä sitten kärvisteltiin niiden supistusten kanssa. Käyrällä maatessa mä en tiennyt miten päin mä oisin ollut, että kipu ois helpottanut, mutta muuten mä käytin taas samaa taktiikkaa kun esikoisen synnytyksessä. Mä kävelin ympäri synnäriä ja joka supistuksella nojasin seinään ja tamppasin jalkoja hirveellä vauhdilla lattiaa vasten. Tällä kertaa mä en vaan millään meinannut pystyä hallitsemaan niitä. Seuraavan kerran kun mä jouduin taas käyrälle, mä otin avuksi ilokaasun. Mä olin päättänyt, että tällä kertaa mä en vedä sitä paljoa, sillä esikoisesta mä taisin olla sillon vähän nuppi sekasin, sillä en muista jotakin juttuja lainkaan mitä sitten H on mulle jälkikäteen höpötellyt.

supistukset alkoi kuitenkin tehdä niin kipeetä, että mä en pärjännyt enää ilman kivunlievityksiä. Soitin kelloa ja vinguin epiduraalia, jonka kätilö sitten lupasi. Epiduraalin laiton jälkeen supistuskivut loppuivat alavatsalta, mutta jokaisella supistuksella mä tunsin jäätävän pakottavaa tarvetta takamuksessa, se oli ihan hirveää. Esikoisen synnytyksessä mä en epiduraalin jälkeen tuntenut mitään, vasta kun piti alkaa ponnistelemaan, niin aloin tuntemaan paineen tunnetta takamuksessa, mutta en mä supistusten aikana mitään tuntenut. No eniveis, ne sähkösokit takamukseen suppareiden aikana tuntui niin jäätäviltä, että mä huusin lisää epiduraalia ja kun en sitä saanut niin pyysin sisätutkimusta ja moneen otteeseen.

Sitten se tuli, muutaman sisätutkimuksen jälkeen, lupa ponnistaa. 10 minuutin ponnistelujen, kirosanojen ja hirveän huudon (siis äidin huudon ;D) saattelemana syntyi torstaina 10.7.2014 4720g ja 55cm poika maailmaan klo.17.06.

Ensin antoi odotuttaa itseään pitkään ja kun synnytys saatiin käyntiin, oli Juniori maailmassa 5h20min jälkeen. Kyllä siinä vaan kaiken sen kivun unohtaa kun sen pienen nyytin saa siihen rinnan päälle, on se niin mahtava tunne. ❤️

Toivottavasti kukaan ei saa mitään traumoja mun synnytyskertomuksesta. :D

❤️annieweliina

Oma koti kullan kallis, part 2

Päätin jatkaa taas pienen tauon jälkeen  meidän uuden kodin esittelyä. Tällä kertaa kohteena meidän "edustusvessa", joka sijaitsee heti eteisen ja keittiön/olohuoneen läheisyydessä. Edustusvessa siis siksi, koska tätä vessaa todennäköisemmin vieraat käyttävät. ;) Koska mä haluan esitellä huoneet valmiina, niin tää saattaa kestää pitkään, että saan koko talon teille esiteltyä. :D viimeksihän mä esittelin teille Saunan ja sen postauksen löydätte täältä.

Tässä wc nyt ensin ovelta kuvattuna. Lattialaatta on tummanharmaata laattaa ja seinälaattana meillä on osalla seinää tummanharmaata ja osalla valkoista laattaa.

Kalusteet on tummanharmaat vetolaatikot ja halusin niihin vähän jotain näyttävyyttä, joten valitsimme tuollaiset vähän bling blingimmät vetimet. Kalusteiden päällä on ihan perus valkoinen kiiltävä laminaattitaso ja sen päällä valkoinen Marmorin allas oraksen hanalla.

Wc-pöntöt halusimme ehdottomasti seinämallisina ja tuollaisena kulhona ilman mitään uria puhtaanapidon helpottamiseksi. Painikkeet ovat kromia ja  itse wc-pönttö on Idon.

Iso musta Svedbergsin peili me valittiin tuomaan vessaan hieman näyttävyyttä. Peilistä näkyy myös tuo vastakkainen seinä joka on valkoista laattaa

Ihan koko talossa me ollaan menty värimaailmalla musta-harmaa-valkoinen, tästä ei ole poikettu missään muualla kun lastenhuoneissa. :) Tähän vessaan olen kuitenkin tuonut hieman väriä ikean pinkillä matolla ja ystäväni maalaamalla upealla taululla, joka on päässyt koristamaan meidän hieman tyhjää wc:n takaseinää.

Tälläiseltä siis näyttää meidän "edustusvessamme". Lastenhuoneiden läheisyydessä sijaitsee vielä meidän toinen pienempi vessa, jonka voisinkin seuraavaksi teille esitellä. Näiden pienten tilojen kuvaaminen vaan on yllättävän hankalaa, mutta toivottavasti näistä kuvista nyt saa jotakin selkoa. Saa nähdä miten multa onnistuu tuo pikkuvessan kuvausoperaatio. :D

Noh, Mitäs tykkäätte meidän edustusvessasta? :)

❤️annieweliina

Pitkän odotuksen tulos ❤️

10.7.2014 klo.17.06 perheemme kasvoi yhdellä pikkumiehellä tehden Lucaksesta isoveljen. Juniorilla oli painoa huimat 4720g ja pituutta 55cm. Sf-mitta yläkäyrillä ei siis sittenkään tainnut johtua pelkästä suuresta määrästä lapsivettä. :D

Nyt harjoitellaan arjen pyörittämistä taaperon ja vastasyntyneen kanssa ja Synnytyskertomusta olisi siis luvassa pian, joten pysykäähän kuulolla. ;)

❤️annieweliina

Arvet raskauden

Esikoista odottaessa mä säästyin raskausarvilta. Ei siis kertakaikkiaan arven arpea mihinkään koko odotusaikana, vaikka en rasvannut yhtään. Vasta synnytyksen jälkeen huomasin saunassa, että yks haalean vaalea arpi oli tullut mahaan. Kuulinkin sitten jälkeenpäin, että niitä voi tulla vielä nopeasta vatsan palautumisestakin ja rasvata pitäisi myös silloin.

Nyt tätä kakkosta odottaessa mulla ilmestyi alavatsaan raskausarpia. Aloin heti rasvaamaan huomattuani ne ja ne on pysyneet aika lailla aisoissa sen jälkeen. Pari hassua uutta tainnut ilmestyä. Nyt onnekseni tiedän jatkaa vatsan rasvausta myös synnytyksen jälkeenkin.

Esikoisen odotuksesta mulla tuli myös suonikohjuja vasempaan jalkaan. Raskauksien välissä ne hieman laski, eivätkä olleet niin mahdottoman häiritseviä, mutta näkyi kuitenkin. No kakkosta kun aloin odottamaan, niin eiköhän ne ilmestyneet taasen ja vielä korkojen kera, eli myös oikeaan jalkaan. Mulla on 10kg ollut nyt vähemmän painoa kun esikoista odottaessa ja siis silti, SILTI mun jalat on särkenyt enemmän ja suonikohjuja on enemmän. Ihan käsittämätöntä?

Suoraan sanottuna mua jännittää miltä mun kroppa näyttää synnytyksen jälkeen. Kehtaako sitä koskaan enää mennä bikineissä uimarannalle tai -halliin? Kehtaanko mä enää käyttää minishortseja kesäsin? Nyt kun siihen on ollut selkeä syy, niin on kehdannut uimahallissa näyttäytyä. Mutta sen jälkeen kun masu on poissa, kehtaanko mä enää?

Oon lukenut niistä suonikohjujen vaahdotuksista ja oonkin pohtinut, että jos niitä paljon jää, mä harkitsen sitä toden teolla. Onkohan raskausarpien haalentamiseen jotakin kikkoja?

Onneksi se palkinto näistä arvista on kuitenkin mittaamattoman arvokas. ❤️

Onko muita joilla raskausarpia ilmestynyt vasta toista odottaessa?

Kokemuksia suonikohjujen vaahdotuksista?

Huomenna poksuu rv 42 ja jännä päivä tiedossa. ;) Hyvää yötä ihanaiset lukijat! ❤️

❤️annieweliina

Ps. Tajusin just et pitkästä aikaa postaus ilman kuvia. :D

Juhlahumua

Eilen vietettiin mun pikkusiskon rippijuhlia. Millon siitä pikkutytöstä kasvoikaan noin kaunis nuori neiti? Ei pysty ymmärtämään. Vasta se oli tommonen pieni taapero kun mun oma esikoiseni nyt. :D niin se aika vaan menee.. Siksi pitäisikin osata nauttia joka hetkestä täysillä (varsinkin nyt omien lasten kanssa), sillä valitettavasti ajassa ei pääse taaksepäin.

Uskokaa tai älkää, mutta meidän 1v5kk poika istui kirkonpenkillä 1,5 tuntia niin nätisti, että yllätti jopa äidin. No okei, olihan mulla kirjoja, rusinoita ja herneenpalkoja pikkumiehelle mukana, mutta silti. Konfirmaation jälkeen Lucas antoi tädille kukkasen onnitteluiksi. ❤️

Äidin ja pojan juhlalook. ;) Mä oon aina ollut tosi surkea laittamaan hiuksia. Mun kärsivällisyys ei vaan kertakaikkiaan riitä kampausten tekemiseen. Nyt testasin kuitenkin yhtä netistä löytämääni kampausohjetta ja se oli kertakaikkiaan niin helppo ja nopea, että yllätyin. Ehkä pitääkin alkaa vaan enemmän etsiskeleen tälläsiä ohjeita, eikä yrittää omasta päästä väkertää mitään.

 

 

 

Lahjaksi mä ostin perinteisen yksinkertaisen papuketjun, ilman mitään erityisiä koristeita, sillä halusin pikkusiskolle antaa jonkun muiston isosiskolta. <3 Lahja oli erittäin mieluinen ja pääsikin heti rannetta koristamaan, jes kerrankin siis nappivalinta. Näille "teineille" kun on niin äärimmäisen vaikea aina ostaa mitään lahjoja.

 

 

Mun luotto-kakuntekijä Leipuri Diiva oli loihtinut taas niin mahtavan näköisen ja makuisen kakun että. Vaaleanpunainen hempeillä valkoisilla perhosilla ja sisällä suklaapohjat ja mansikkarahkaa, nam. Suosittelen lämpimästi kaikille näitä Leipuri Diivan mahtavia tuotoksia.

 

 

Mä räpsisin myös vähän valokuvaaja-amatöörinä kuvia pikkusiskosta mun Nikonin järkkärillä. Tässä yksi mun räpsimistä kuvista. En viitsi enempää näitä täällä julkaista kun jokin kuvista pääsee kiitoskorttia komistamaan, joten ei paljasteta ennen kuin on sen aika. ;)

 

Eilisistä koko päivän kestävistä "rankoista" juhlista huolimatta Juniori on sitkeästi masussa ja tänään rv 41+5. Niin siinä taitaa käydä, että käynnistykseen menee tämä mamma taasen.

 

Mukavaa alkanutta viikkoa! :)

 

<3 annieweliina

 

 

 



Vauvauinnin vesipeto

Aloitettiin vauvauinti Lucaksen ollessa noin puolen vuoden. Hän on aina pitänyt vedestä ihan hirmuisesti, eikä ole koskaan sen enempää säikkynyt. Sukellukset ja kaikki on alusta asti mennyt aivan loistavasti, eikä häntä ole koskaan tarvinnut sen enempää houkutella veteen. Vaikka pari kertaa on vettä vedetty väärään kurkkuun ja kupsahdettu lautan päältä veteen tarkoituksetta, niin silti hän on aina luottavaisin mielin jatkanut uipottelua. Vanhemman pitää osata pysyä myös rauhallisena vahingon sattuessa, sillä turha hysteerointi aiheuttaa lapselle pelkoa.

Kuva: Matti Savoila - Sameiden vesien sukeltajat

Harjoittelimme muutaman kuukauden ajan Lucaksen kanssa pötköllä uintia. Edistystä tapahtui niin huimasti, että hänen ollessa 1v3kk ui hän jo yksinään pötkön avulla ilman kenenkään avustusta. Nyt hän siis on parin kuukauden ajan polskutellut uimahallissa yksinään menemään ja aiheuttanut aina suurta hämmennystä kanssauiskentelijoissa. Ihmiset kyselee, kuinka vanha hän on ja että uiko hän tosiaan tuolla pelkällä pötköllä eikä hänellä ole mitään muuta apuvälinettä?! Ja äiti vastaa ylpeänä, KYLLÄ! ❤️ "Noin pieni ja noin hienosti." Näin on! :)

Kuva: Matti Savoila - Sameiden vesien sukeltajat

Mä oon siis vahvasti sitä mieltä, että vauvauinnista on oikeasti todella paljon hyötyä lapsen uimaan oppimiselle. Monesti oon kuullut puhuttavan, että siellä vaan totutellaan veteen ja leikitään, ihan lapsellista. Mutta kyllä mä väitän, että meidän poika on siellä kerta kerralta oppinut uimaan paremmin. Ja kun me tarpeeksi kauan tätä jatketaan, niin kohta me uidaan jo ilman mitään apuvälineitä ja todellakin alle kouluikäisenä. :) suosittelen siis oikeasti kaikille vauvauintia. Älkää uskoko huhupuheita korvatulehduskierteistä yms. meidän pojalla ei ainakaan ole ollut yhtäkään korvatulehdusta vaikka ollaan kerran viikossa vauvauinnissa käytykin.

Nyt kun tuo aurinko taas alkoi näyttäytymään täällä meilläkin päin, on L päässyt joka päivä polskuttelemaan pihalla myös altaassa. Vesipeto on aina vesipeto. ;) Hyppyjä altaaseen ja veden roiskimista aurinkoa ottavan äidin päälle. Kunhan lapsella on hauskaa. :) Tänään oltiin koko päivä Mumman ja Vaarin luona touhuamassa mun pikkusiskon huomisia rippijuhlia. Tai no mä ja Lucas nyt ei kauheasti pystytty mihinkään osallistumaan, joten täytettiin Mumman pikkuallas vedellä ja mentiin polskimaan ja äippä ottamaan arskaa. Sellainen rento aurinkoinen päivä meillä siis tänään. Juniorikin pysyy edelleen sitkeästi masussa, ehkä nyt kun aurinkokin paistaa haluaa hänkin jo pois sieltä, who knows? :)

Meidän vauvauintiohjaajan sopimusta ei jostakin syystä jatkettu ja se vaihtuu nyt kesän jälkeen uuteen. Meidän pitäisi jokatapauksessa vaihtaa ryhmää Juniorin syntyessä nyt sitten sellaiseen perheryhmään. Nyt oon alkanut miettimään, että onkohan kaikki ryhmät kuitenkin samanlaisia. Tai ohjaajat? Voiko hyväksi uimariksi pienenä oppiminen olla kuitenkin siitä ohjaajasta kiinni? Harmittaa kun soppari päättyy, sillä mulla ei ainakaan oo mitään pahaa sanottavaa meidän ohjaajasta.

Millaisia kokemuksia teillä on vauvauinnista?

Onko jollain suositella hyvää vauvauintipaikkaa Turun seudulta?

❤️annieweliina

Äiti mä osasin!

Pikkumuru oli äidin vessakäynnin aikana tuhtannut itsellensä saappaat jalkaan. Mutta mitenkäs muutenkaan kun vääriin jalkoihin? :D Mietittiin tässä, että mikä siinä on, että ne lapset ei saa niitä vahingossakaan oikeeseen jalkaan? On se vaan niin hassua! :)

Mut voi sitä riemua lapsen kasvoilla kun mä tuun vessasta ja kysyn ihmetyksissäni pikkumieheltä, että "laitoitko sä tosiaan saappaat jalkaan noin hienosti ihan itse?" Se ilme, kato mä osasin! Niin ihana! ❤️ No voitte vaan arvata mikä on tämän jälkeen ollut 'lempileikki', saappaiden jalkaan vetäminen tietysti. :)

H kertoi tänään, että Lucas oli taas ollut vetämässä saappaita jalkaansa kun puhuttiin, että lähdetään kauppaan. Hän oli hiffannut, että jos menee seinän viereen nojaamaan käsi seinää vasten niin ne saakin helpommin jalkaan ja kävellyt seinän viereen ja nojannut, mutta hupskeikkaa missä saapas? Sehän jäikin keskelle eteisen lattiaa. No käveli saappaan luo ja taas takaisin seinän viereen ja nosteli jalkaansa ylös mut taas se saapas jäi. Voi hassu!

Miten hän voikaan kasvaa näin silmissä? En kestä, äidin iso poika! ❤️

❤️annieweliina

Saa tulla Juniori! ❤️

Vihdoinkin meillä on kaikki valmista vauvaa varten, sillä sain tänään Hoon patistettua kokoamaan vauvan pinnasängyn valmiiksi. Ei oo tässä hänellä kiirettä pitänyt sen suhteen vaikka huomenna rv 41. :D Miesten logiikalla senhän voi koota silläkin aikaa kun me ollaan vauvan kanssa sairaalassa. :D

Mä en tähän suostunut, että jotakin on vielä tekemättä siinä vaiheessa kun synnäri kutsuu. Hormoonihirviö sai siis tahtonsa läpi ja sänky koottiin. ;) Nyt voin huokaista helpotuksesta ja hyvillä mielin lähteä synnyttämään kun on pikkuisella petikin paketissa. ❤️ Sillä mä myöskin haluan nukuttaa vauvan alusta asti omassa sängyssään, että tottuu siihen heti.

Meidän perheessä on ollut tapana laittaa vastasyntynyt äitiyspakkaukseen ensimmäisiksi kuukausiksi nukkumaan. Itseasiassa toi äitiyspakkauksen reunalakana on mun nuorempien sisarusten vanha. ;) Lucas taisi ensimmäiset kaksi kuukautta nukkua äippäpakkauksessa, kunnes nappasin sen laatikon pois ja laitoin hänet pelkkään pinnikseen. Koska meillä ei nukuta perhepedissä niin tuo pieni laatikko tuo sen sijaan vauvalle turvallisuudentunnetta kun on tottunut masussakin olemaan ahtaassa tilassa. Oon kuullut tän jakavan hiukan mielipiteitä, sillä toiset on sitä mieltä, että laittaa nyt vauva pahvilaatikkoon nukkumaan? :D mutta sitähän varten se patja siellä äitiyspakkauksen pohjalla on, eikö? ;)

Miten teillä nukutaan ensimmäiset kuukaudet?

Huomenna on tosiaan rv 41 ja mulla on viimeinen neuvola josta saan lähetteen käynnistykseen. Toivotaan kuitenkin, että pikkuinen päättää tulla maailmaan ennen käynnistystä. Torstai olis hyvä päivä syntyä, niin olis molemmat pojat syntyneet 3 päivä, toinen helmikuussa ja toinen heinäkuussa. :)

❤️annieweliina