tiistai 22. heinäkuuta 2014

Mustasukkaisuutta?

Juniorin syntymän jälkeen, meillä ei ole varsinaisesti ilmennyt mustasukkaisuutta, mutta nyt lähipäivinä mä olen huomannut, että Lucas loukkaantuu todella helposti. Esimerkiksi tänään raapaisin häntä vahingossa vaippaa vaihtaessa. En siis edes mitenkään lujaa vaan ihan tosi huomaamattomasti. Hän ei koskaan oo moksiskaan mistään pikkunaarmuista, kaatumisista tai ylipäätään mistään pikku haavereista. Nyt Pikkumiehellä alkoi kuitenkin alaleuka väpättämään ja hirveät krokotiilinkyyneleet valua ja hän alkoi oikein rutistaen halaamaan äitiä. Mulla tuli tästä tosi paha mieli ja mä mietin, että ilmeneekö se mustasukkaisuus sitten näin? Sillä hän on niin pieni, ettei varmaankaan osaa sitä näyttää ihan sillä "oikealla tavalla".


No mutta mitenkä meillä on muuten mennyt veljesten kanssa? Lucas ei oikeen tainnut ymmärtää, että mikä pikkukaveri tänne yhtäkkiä tupsahti ja ensimmäiset päivät meni vahtiessa, ettei hän käy läpsimässä, vääntämässä nenästä tai kiskomassa vauvaa jalasta tai kädestä. Nyt viimepäivinä tälläinen käyttäytyminen on mun mielestä jo jonkin verran vähentynyt. Kun imetän, Lucas tulee nätisti viereen istumaan ja katselemaan, eikä oo heti keksimässä mitään konnankoukkuja. Ehkäpä hän on siis jo tottunut pikkuhiljaa ajatukseen, että pikkuveli on tullut jäädäkseen ja hänen pitää olla kiltti toista kohtaan. Myös haleja ja pusuja on jaeltu. ❤️


Päivä päivältä siis tuntuu menevän paremmin ja Lucaksen ymmärtävän olevansa varovaisempi pikkuveljen käsittelyssä. Olen myös yrittänyt välttää koko ajan kieltämästä Lucasta joka asiasta, ettei hänelle tule sellainen olo, että häntä koko ajan tölmittäisiin ja että hänet olisi nyt jätetty kokonaan taka-alalle. Lisäksi nyt kun H on isyyslomalla ja pitää vielä kesälomat siihen päälle niin ollaan Hoon kanssa vuoroteltu lapsia vähän väliä. Ettei tilanne ajaudu siihen, että tämän loman aikana toinen hoitais vaan toista ja toinen toista eli mä oon siis välillä myös Lucaksen kanssa, enkä koko ajan hoida pelkästään vauvaa. :)

Huomenna me ilahdutetaan Lucas retkellä seikkailupuistoon Turkuun, jotta hän tietää, että hänen kanssaan vietetään edelleen aikaa ja hän on ihan yhtä tärkeä. ❤️

Miksi mä siis poden huonoa omaatuntoa näistä "mustasukkaisuus-kohtauksista"?!!?

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille. Nauttikaa auringosta. :)

❤️annieweliina

4 kommenttia:

  1. Mua hirvityttää jo nyt, että mitäs sitten kun lapsia on enemmän! Kun toinen on tottunut olemaan se ainoa ja tuntuuko mikään miltään kun on kokenut asiat jo esikoisen kanssa. Ja lapsia on se yksi, eikä vielä olla vastaanottamassa toista :)

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä nää imetyshormoonit tekee kans tehtävänsä mut äiti on aika herkillä kans ku huomaa et toinen pahottaa mielensä jostain ihan olemattomistakin. Kyl muakin hirvitti jo etukäteen ja mä uskon, että tää tästä tasottuu kun aikaa kuluu. :) kiitti tsempeistä! ❤️

      Poista
  2. Mielenkiintoinen teksti ja pian meilläkin ajankohtaista.. Esikoispoika 1/2013 ja toisen pojan la 9/2014. Löysin blogisi ihan vasta ja jään seuraamaan kyllä mielenkiinnolla, että miten teillä menee. Juuri tuota imetystä miettinyt, että miten esikoinen suhtautuu, kun vauvaa imetetään.
    Nukkuuko teillä isompi jo omassa huoneessa? Minä suunnitellut, että kokeillaan kaikki nukkua samassa huoneessa, vauva äitiyspakkauslaatikossa ja isompi pinnasängyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meillä isoveli nukkuu jo omassa huoneessaan. Muuton yhteydessä reilu kuukausi sitten siirrettiin hänet suoraan omaan huoneeseen nukkumaan. Ja helposti se meni silloin. Jo toisena yönä meni tosi hyvin kitisemättä nukkumaan. Saa isoveli nukkua rauhassa jos pikkuveljeä jokin yöllä harmittaa. :)

      Tervetuloa seurailemaan meidän menoa ja tsemppiä loppuraskauteen. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ❤️