Alennusmyyntibongari!

Oltiin tänään mun tädin ja hänen lastensa kanssa alennusmyyntejä koluamassa läheisessä kauppakeskuksessa. Mä bongasin taas vaikka ja mitä Lucakselle ja vielä suurin osa -70%, mitä löytöjä!! :D Kuvasin tänään kaikki Lucaksen päällä, vaikka pikkumies ei kyllä mun kanssa ollut asiasta ihan samaa mieltä. Oli ihan hippasen vaikeaa saada hänet pysymään paikoillaan, niin kuin osasta kuvia varmaan näkyykin. ;)

 

Neule 86cm -70% Lindex 5,98€ ja Farkut 86cm KappAhl 5,33€.

 

Shortsit 86cm -70% Lindex 5,98€.

Paita 86cm -70% Lindex 2,98€ ja Farkut 86cm KappAhl 5,33€.

 

Pusakka 86cm -70% Lindex 5,98€.

 

T-paita 86cm -70% Lindex 2,38€ ja Farkut 86cm KappAhl 5,33€.

Yöpuku 86cm -50% Lindex 7,48€.

Laskin, että normaalihintaisina nää vaatteet ois tullut maksamaan 146,55€ ja nyt alennusten jälkeen mä maksoin näistä vain 46,78€, eli melkein 100€ alea eli toisin sanoen halpaa kuin saippua. :) Juniorillekkin olis ollut vaikka ja mitä ihanaa tarjolla, mut mä en vaan kertakaikkiaan viitsi tuota vaatekaappia enää enempää tursuttaa. Mulla on pelkästään Lucaksen vanhoja vaatteita jo niin paljon ja niitäkin osaa käytetty vaan muutamaan otteeseen. Sitten ne mitä tuli äippäpakkauksesta, mitä ostanut Juniorille ja mitä saanut lahjaksi, joten voitte vaan kuvitella sen vaatemäärän. :D Aattelin, että katson sitten pikkuhiljaa vauvan syntyessä mitä multa oikeesti puuttuu vai puuttuuko mitään?! Lucaksella kun on tosi paljon jäänyt taas vaatetta pieneksi, niin ihan mahtavaa, että löytyi näin paljon kaikkea ja näin halvalla.

Mitäs tykkäätte meidän alelöydöistä? :)

<3annieweliina

Prrr, prrr....nööön, nööön....

...kuuluu meillä joka päivä aika moneenkin otteeseen pikkumiehen suusta. Omassa huoneessa leikitään mopolla ja prrrrrr, nöööön, nöööön... Välillä tullaan mopon kanssa äitin jalallekkin reittejä ajelemaan. :D Vaunulenkeillä kun mopoja tai moottoripyöriä menee ohi, ei pikkumies meinaa pysyä pöksyissään.. Sekä Vaarilla, että Papparaisella on moottoripyörät. Heidän tullessa mopedeilla kylään, Lucas päristää innoissaan, mutta kyytiin istumaan ei mielellän mene, varsinkaan jos pyörä on käynnissä.

Iskällä taas on oma motocrosspyörä ja Lucas on muutamaan otteeseen päässyt radan varrelle katselemaan. Sielläkin päristellään innoissaan, mutta kyytiin (paikoillaan tietysti) ei olla vielä uskallettu muuta kuin kaverin pikkumotocrosspyörän selkään. Lisäksi häntä jännittää hirveästi kun isi lähtee ajelemaan, ihan kuin häntä pelottaisi isin puolesta. Reppana. ❤️

Hoo on nyt muutamaan otteeseen vihjaillut, että Lucakselle ostetaan oma mönkijä kun täyttää 2v. Mun korvaan tuo ikä vaan on ihan liian vähän ja ehkä 3-vuotiaalle voisin harkita. Hän on kuulemma itse saanut 2 veenä mönkijän ja sitten hetken päästä ollaankin siirrytty crossimopoihin. Mun pikkuveli taisi olla kolmen vanha kun sai mönkijän ja muistan miten juoksin se mönkijän "sammutusnaru" kädessä hänen perässään kun ajeli sillä ja kyllä se meno välillä aika päätöntä oli ja ruusupuskat koki kovia. :D eihän tää nyt oo vielä meillä ajankohtaista, mutta mietityttää vaan jo etukäteen, sillä kovin kiinnostunut noista pikkumies kyllä olisi, että uskaltaisiko sitä tosiaan jo 2-vuotispakettiin laittaa mönkijän? :)

Mitäs tuumaatte? Uskaltaisitteko te ? :)

❤️annieweliina

Päiväretki keskiajalle

Aikamatka alkakoon....

Turussa on parhaillaan keskiaikaiset markkinat ja oltiin tänään Lucaksen sekä mun siskon ja äidin kanssa (eli Lucaksen kummitädin ja mumman kanssa) pyörähtämässä siellä. Ihan ensimmäiseksi mentiin lounaalle meille ihan uuteen paikkaan Di Treviin ja ruoka oli ihan mielettömän hyvää. :)

Ilma oli pitkästä aikaa mitä mainioin, aurinko paistoi ja oli lämmintä, joten päätimme nauttia lounaan terassilla. Syömisen jälkeen lähdimme köpsöttelemään markkina-alueelle jokirantaa pisin.

Myyjiä oli markkinoilla yksi tuhat ja sata ja vaikka mitä hauskaa oli tarjolla. Bongasimme yhdestä kojusta käsintehdyt puiset työkalut ja Pikkumies valitsi itselleen näistä leluista kirveen. Nyt voi isin kanssa tehdä pihalla puuhommia... ;)

Mumma osti Lucakselle myös tälläisen ihan minin puuveneen, mutta se oli niin heiveröistä laatua etten raaskinut antaa sitä vielä Lucaksen käsiin vaan se pääsi hyllyn päälle odottelemaan sitä aikaa kun kaikkea ei heti ensimmäiseksi hajoteta.. :D

Mmmmm herkkuja, niitä tuli maisteltua tänään kyllä ehkä vähän liikaakin. :) Mutta katsokaa tota toffeetaivasta, makuja oli kyllä joka lähtöön ja meidän pussiin eksyi minttu-fudgea ja mansikkatoffeeta, nam! Lucas nukkui päikkäreitä ja me mussutettiin toffeeta puistonpenkillä. :D

Pikkumiehen päikkäreiden jälkeen syötiin välipalaksi lettua mansikkahillolla ja katseltiin samalla "markkinarauhan julistusta".

Suurtorille oli tehty lapsille myös erikseen tosi kiva leikkialue. Oli hauska keskiaikainen keinu-karuselli, puuhevonen, puupölkkyjä tornin rakentamiseen, kaksi ihkaelävää lammasta jne. Yllättäen meidän poika viihtyi karusellissa taas vähän liiankin hyvin ja kun piti tulla pois ja päästää uudet lapset tilalle niin itkuhan siinä sitten pääsi. Ei muuta kun äkkiä puuhevosen selkään jotta paha mieli unohtuu ja niin kuin ilmeestä näkyy, hauskaa oli ratsastella. :)

Keskiajalla suurta herkkua on ollut karamellisoitu omena ja kummitäti halusi välttämättä sellaisen Lucakselle ostaa, mutta niin kuin äiti arvelikin, ei hän siitä välittänyt ja äiti sen loppuviimein mussutti. Meidän pikkumies kun ei pahemmin välitä mistään makeasta vaan söisi ennemminkin vaikka maustekurkkuja. On niin sanotusti enemmän suolaisen ystävä niin kuin äitikin. :)

Kävellessämme markkina-alueelta pois päin bongasimme vielä muutamia hauskoja "esiintyjiä". Naisen tekemässä jättimäisiä saippuakuplia keppien ja narun välityksellä, sekä elävän patsaan. Kummitäti antoi Lucakselle kolikon ja ohjasi Lucasta viemään sen patsaan edessä olevaan kippoon. Kun Lucas pudotti kolikon, "patsas" ojensi kättään Lucakselle kätelläkseen. Lucas säikähti vähän ja perääntyi, joten "patsas" päättikin vain vilkuttaa hänelle.

Todistus ritariuudesta PikkuRitarille Lucas Leijonanmielelle. :)

Meillä oli ihan hirmu hauska päivä tänään aikamatkaillen keskiajalle ja kotiin kun päästiin mun jalat oli yhtä muussia. On se kumma jos ei tällä menolla ala Juniori putkahtelemaan pihalle. :D

Ihanaa viikonloppua! ❤️

❤️annieweliina

Oma koti kullan kallis, Part 1

Mun on pitkään jo pitänyt aloittaa postaukset meidän uudesta talosta, mutta aina se on tyssännyt siihen, että kun haluan postata täysin valmiista huoneista ja meillä kun ei mikään huone ole vielä muuton jälkeen ollut ihan täysin valmis. Lähinnä ehkä kuitenkin siis sisustukseltaan. Vessoista puuttui pitkään wc-paperitelineet ja pyyhekoukut, lastenhuoneista puuttuu verhot ja matto, työ-/vierashuone toimii tällä hetkellä varastona (kunnes autotalli/varasto valmistuu) jne.

Nyt aloitan kuitenkin vihdoin meidän uuden talon esittelyn meille ihan lempparipaikasta, meinaan saunasta ja samalla sitten kylppäristä. :)

Saunassa ihania yksityiskohtia on vastakkain istuttavat lauteet, kiuas joka tulee läpi jalkalauteista, lasiseinä kylppäriin ja kaksi ikkunaa mm. tuomaan valoa kesäiltoina saunoessa. ;) Itseasiassa jos ihan tarkkoja ollaan niin saunakin on vähän vielä kesken, sillä selkänojat on vielä kiinnittämättä.

Kylpyhuone on vähän erikoisemman mallinen ja hyvän kuvan saaminen olikin erityisen hankalaa. Kylppärissä taas ihania yksityiskohtia on kaksi erikoista suihkua, lineaariset lattiakaivot ja mosaiikkilaatta kulmaseinissä. Toivottavasti saitte tästä jotenkin selkoa huonoista kuvista huolimatta.

Jos jollekkin jäi epäselväksi niin me tykätään siis koko perhe saunomisesta ja Lucas nyt istuisi saunan lauteilla päivät pitkät jos vaan saisi. :D Löylyn heittäminen on pikkumiehestä niin kovin mukavaa puuhaa ja me käydäänkin vähintään 3 kertaa viikossa saunassa. Nyt varsinkin kun synnytystä yritetään edistää käynyiin niin mun tekisi mieli joka ilta napsauttaa sauna päälle. :D

Mitäs tykkäätte meidän sauna/kylppäri kompleksista?

Kuinka usein teillä saunotaan?

❤️annieweliina

Today is THE DAY!

Rv 40+0 = eräpäivä. Tänään se vihdoin koitti, se maaginen laskettu päivä. Puhelin on pirissyt koko päivän, ystävät ja sukulaiset utelee joko jo? "Ai taas mennään yli?" No kyllä, siltä se nyt vahvasti näyttää...

Mitä jos mun kroppa ei vaan osaa viedä tätä loppuun? Mä oon yrittänyt kaikin mahdollisin keinoin auttaa synnytyksen käynnistymistä myös itse. Aina supistaessa oon lähtenyt vaan liikkeelle, myös kolmea ässää on harjoitettu sekä syväkyykkyjä kyykätty. Mä oon silti aika vahvasti sitä mieltä, että se tulee kun on tullakseen, eikä sitä paljoa pysty edistämään. Lucaksestakin mä yritin kaikki kikkakolmoset käynnistymiseen ja vaikka päälläni oisin seissyt, niin mitään ei vaan tapahtunut ja vasta oksitosiinilla lähti synnytys hurjana käyntiin ja poitsu olikin neljässä tunnissa pihalla.

Ajatukset on jotenkin ristiriitaiset. Toisaalta mua pelottaa, mutta toisaalta mä haluaisin mahdollisimman pian vaan sen kaiken olevan ohi. Tää synnytys on pelottanut mua älyttömästi enemmän mitä Lucaksen synnytys. Ehkä siksi, että nyt tietää mitä tuleman pitää. Niin kuin varmaan aiemmin oon jo maininnut, haluaisin kuitenkin tämän synnytyksen käynnistyvän luonnostaan, sillä haluaisin kokea mitä eroa on normaaleilla suppareilla verrattuna ns. "lääkkeellisiin" suppareihin.

Vinkkejä siis synnytyksen käynnistymisen edistämiseen?

Muita joilla esikoinen käynnistetty yliaikaisuuden vuoksi? - Miten kävi kakkosen kanssa?

❤️annieweliina

Äidin pieni sylivauva

Lucas ei oo koskaan ollut mikään takiainen. Hän on ihan pienestä asti viihtynyt sitterissä, leikkimatolla ja yksin touhutessaan. Mua on tää jopa joskus harmittanut, että miks mun vauva ei oo yhtään riippuvainen musta?! No mutta, nyt tämäkin päivä koitti. Lucas on yhtäkkiä alkanut kinumaan jatkuvasti syliin.

Jotenkin musta kyllä tuntuu, että hän on hiffannut, et sylistä näkee paljon paremmin ympärilleen kun itse lattiantasossa taapertaessa. Sillä yleensä syliin päästyään alkaa sen päivänen "Anna, anna, anna..." höpötys ja osoittelee pöydällä olevia asioita. Se vaan, että ajoitus tälle sylissä notkumiselle, ei vois enää olla parempi. Juuri ennen Juniorin syntymää kun kohta kädet on varmaan muutenkin täynnä hommia. Mikäs siis sen parempi? :D

Muuten pikkumies on edelleen tosi itsenäinen. Lucas on siitä lähtien kun täytti 1v syönyt todella reippaasti itse. Välillä on tarvinnut vähän avustaa, mutta tämänhetkisellä minä itse-vaihteella ei oo kyllä mitään saumaa edes yrittää avustaa. :D Hän on myös aina nukahtanut yksinään omaan sänkyynsä. Nyt kun muutettiin uuteen kotiin, päätimme Hoon kanssa, että Lucas laitetaan heti alusta asti nukkumaan omaan huoneeseensa. Muuten siinä kävisi niin, että pian meidän makuuhuoneessa olis kaks pinnasänkyä. Mä oon kyllä pikkumiehestä niin ylpeä, sillä jo toisesta yöstä lähtien, omassa huoneessa nukkuminen on mennyt todella hienosti. ❤️

Voikohan pikkumies aavistaa jotain ja on siksi alkanut kinua syliin jatkuvasti?

Hän kun nyt ei vielä ymmärrä mitä hänellä on edessä, että kohta hän on isoveli. ❤️

Miten esikoisenne on reagoinut kakkosen syntyessä? Onko tullut taantumaa ja alettu itsekkin vauvaksi?

Ihanaa loppuviikkoa kaikille. ❤️ Huomenna on jännä päivä edessä, sillä laskettu aika koittaa ja rv 40+0 on vihdoin saavutettu. 

Kauankohan Juniori pitää meitä vielä jännityksessä? :)

❤️annieweliina

Lapsen Yksityisyydensuoja

Tää on pyörinyt lähiaikoina mun mielessä. Onko reilua levittää omasta lapsesta kuvia netissä julkisesti, kun toinen ei sitä vielä ymmärrä ja pysty siihen vaikuttamaan? Blogia perustaessani päätin, että en lapsistani tule blogiin lisäämään kasvokuvia lainkaan. Jossakin vaiheessa kuitenkin aloin miettimään vaikuttaako blogini jotenkin tylsältä kuvien kuvauskulman vuoksi?! Olisiko blogini mielenkiintoisempi jos julkaisen ihan reilusti vaan meidän pärstäkuvat?! Pohtiessani tätä juttelin asiasta myös Hoon kanssa ja hän oli asiasta sitä mieltä, että kunhan en lapsista jaa mitään noloja kuvia niin hänestä se on ihan fine. Päätimme siis yhdessä, että pärstämme jaetaan kuitenkin kuvat tarkkaan harkiten mitä julkaistaan. Nyt kuitenkin jälkikäteen tää asia on taas mietityttänyt.

Oltiin viime viikolla Lucaksen kanssa Mehukatti-areenalla mun vanhan työkaverin ja hänen poikansa kanssa. Lucaksella oli taas niin paljon virtaa, että mä en kameralla meinannut perässä pysyä ja kaikki kuvat onkin melkeen sellasia, että niissä ei paljoa pärstää näy. Ajattelinkin nyt kun tää asia mun mielessä on pyörinyt niin julkaista nää kuvat ja kysyä teidän mielipidettä asiasta.

Mitä mieltä olette lasten naamakuvien julkaisemisesta blogissa? 

Tekeekö tämänkaltaiset kuvat blogista tylsän?

Mietinkö mä nyt vaan ihan liikaa ja turhaa tätä asiaa?

Joo paljon kysymyksiä, mut toivottavasti saan ainakin yhtä paljon vastauksia, sillä tää ei jätä mua nyt hetkeksikään rauhaan.

Mitä siis tuumaatte?

❤️annieweliina

Minä itse uhmaan!

Kun taapero päättää tehdä kaiken itse, sellaisenkin mitä ei välttämättä osaa, on välillä äidin vaikea purra vain hammasta yhteen. Meillä on tämä 'minä itse -vaihe' menossa pahimmillaan ensimmäistä kertaa. Olet antamassa välipalaksi sellaista puristettavaa smoothieta taaperolle. Lykkäät sitä taaperon suuhun, että hörppää ja sitten saat sen omaan käteesi. Taapero ei ole asiasta samaa mieltä, vaan suuttuu ja päättää napata sen käteensä ja itkupotkuraivareiltaan heiluttaa smoothiepurkkia kädessään ja tuloksena smoothiet pisin seiniä. Tai annat taaperon syödä jogurttia pienestä jogurttipurkista itse lusikalla ja pohjalle jää sentin verran jogurttia kun lusikointi ei vielä ole ihan kunnolla hallussa. Sanot, että "anna kun äiti auttaa" ja otat taaperolta lusikan kädestä auttaaksesi ne viimeiset lusikalliset lusikkaan kuitenkin antaen hänen laittaa ne itse suuhunsa. Lopputuloksena raivarit ja jogurttipurkki lattialla tai pöydällä leviänä. Nice!

Tai sitten kauppakeskuksen parkkihallissa kun halutaan kävellä itse. Okei, saat kävellä jos pidät äitiä kädestä kiinni, deal? Aina tämä ei vaan käy, vaan halutaan itse juoksennella ympäri ämpäri ja taas se tyhmä mutsi tulee ja pilaa mun leikit ja kantaa mut istumaan ostoskärryihin.

Kauanko tämä ensimmäinen 'minä itse -vaihe' kestää?

Tämän 'minä itse -vaiheen' lisäksi, meille on samalla muuttanut uhmakas pikku-mies joka ei tottele äitiä välillä yhtään. Joinakin päivinä kun yli kymmenettä kertaa kiellät taaperoa kiipeämästä televisiotasolle seisomaan ja heiluttamaan telkkaria, sitä miettii, että mitä mä teen väärin? Vaikka kuinka kiellät ja kommennat ja yrität toiselle selittää, että ei saa, tulee pipi jne. Niin tuntuu, että mini-mies ei korviaan letkauta ja juoksee pois ja kiipeääkin tällä kertaa baarijakkaralle. Pienen miehen on välillä vaan niin vaikea ymmärtää miksi ei saa joitain asioita tehdä juuri niin kuin itse haluaa. Ja vaikka kuinka kurjalta joskus tuntuu, sitä on vaan vietävä asiat loppuun ja oltava se "tyhmä-mutsi". Eihän sitä pikku-ihminen muuten opi mikä on oikein ja mikä väärin.

Mutta koska se taapero oppii väärän ja oikean eron?

Onneksi kuitenkin suurimmaksi osaksi meillä asustaa iloinen pieni hymypoika, joka auttaa äitiä kestämään nämä pienet oikuttelut ja puremaan sitä hammasta yhteen. :D

❤️annieweliina

Kipuja siellä, kipuja täällä...

Jostain raskauden puolivälistä asti mulla on oikea kankku tehnyt välillä tepposiaan ja varsinkin autoon meneminen on tehnyt kipeetä. Välillä siis vihlasee kankusta niin kovaa, että meinaa toinen jalka lähteä alta. Luulin, että se olis iskias joka vaivaa, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että kipuilu on väärässä kohtaa verrattuna iskiakseen. Tää Lekuri totesi vaan, että raskaana kun alkaa paikat venymään ja paukkumaan ja vauva tekee tilaa lantioon, niin johtuis kuulemma siitä, että lihaskiinnikkeetkin venyy.

No jokatapauksessa tänään mulla on kipuillut toinen nilkka. Mielestäni en sitä oo mihinkään telonut ja ihmetytti miten astuminen jalalla vois tehä niin kipeetä. Oon kuitenkin koittanut kävellä sillä ihan normaalisti koko päivän mutta L kans iltapesuille mennessä alkoi nilkka kipuilla sen verran, että mun oli pakko alkaa varomaan sitä. Tää kipeä nilkka on siis myös tietysti oikea nilkka ja varominen aiheutti sitten sen, että kankkukin alko vetää itseään pois pelistä. Toisin sanottuna mulla siis on tällä hetkellä aika pitkälti toinen jalka pois pelistä kokonaan ja huominen päivä on siis erittäin mielenkiintoinen jos tää kipuilu jatkuu edelleen. Googlettelin aihetta vähän ja mietinkin, että voisko tää nyt olla jotain loppuraskauden nivelsärkyä? Jotenkin se kipu heijastaa tohon jalkapöytään nilkasta ja pyöritellessä nilkkaa tekee siis tosi ilkeetä.

Onko muilla ollut tällästä yhtäkkistä nivelsärkyä loppuraskaudessa?

Jatkuiko pitkään?

Kertokaa mulle pliis, et tää on ohimenevää ja huomenna herään ilman kipuja...

❤️annieweliina

LeipuriHiiva innostui

Mä oon ollut niin väsynyt, etten kertakaikkiaan oo jaksanut postata. Tuntuu, että näin omakotitalon omistajana ei hommat lopu ikinä ja aikaa ei riitä mihinkään muuhun. ;) No eilen oli kuitenkin Hoon synttärit ja päätettiin ilahduttaa isi mutakakulla, joka on ihan sen lempparia.

Tää on aivan sairaan helppo tehä ja ohjeen oon saanut mun ihanalta tädiltäni Pikku-Marialta, kiitos muru tää oli niiiiiin herkkua ja mä onnistuin, jes! ❤️ Tää on meinaan aika vaikee saada onnistumaan sillä jos on liian kauan uunissa menee kuivaksi ja jos taas liian vähän aikaa, niin on liian löysää ja joutuu lusikoimaan. Viime kerralla kun tein tätä ekaa kertaa niin se jäi liian löysäksi mut nyt mulla kävi tuuri ja onnistuin! :)

Mutakakku

200g tummaa leivontasuklaata

200g voita

2 dl sokeria

4 munaa

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

- Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

- Sekoita joukkoon jauhot ja leivinjauhe sekä sulatettu voi ja suklaa -> kääntele varovasti.

- Kaada taikinaseos voideltuun + korppujauhotettuun vuokaan.

- Paista uunin alatasolla 200c n.15 min.

Me ei siis oltu kutsuttu ketään kylään ja innostuin sitten leipomaan vähän enemmänkin ja tein myös suolaisia pikkupizzoja. Kakun kanssa oli lisäksi myös vaniljajäätelöä ja mansikkapyrettä. Siitä huolimatta, ettei ketään oltu erikseen kutsuttu, niin kävihän meillä sukulaisia ja ystäviä nauttimassa pöydän antimista ja onnittelemassa Hoota.

Lucas on nykyään meidän perheessä se joka juhlissa antaa paketit päivänsankarille. Hän on tästä kunniasta aina ihan innoissaan ja olisittepa nähneet pikkumiehen ilmeen nyt kun hän sai antaa isille paketit. Mä oon itse luonteeltani sellainen, että tykkään ilahduttaa muita. Taitaa siis pikkumies tulla äitiinsä. ;)

Ostettiin isille uusi löylykauha ja takkasetti. Vanha löylykauha oli nähnyt jo niin paljon elämää, että lensi muutossa roskiin ja takkasettiä kun ei entuudestaan ollut ja sille on nyt uudessa kodissa tarvetta. Miehille on aina ihan hirveän vaikea ostaa lahjoja, mut nyt tarvelistalla on niin paljon kaikkea, että mulla ei hetkeen oo varmasti ongelmaa pähkäillä näitä isin lahjoja. :)

Tuottaako miesten lahjat teille päänvaivaa?

Olin muuten eilen neuvolassa ja kun katottiin uutta aikaa ens viikolle, mä tajusin että mun laskettu aika on jo ens viikolla. Juniori voi siis tulla minä hetkenä hyvänsä ja pinnasänkykin on viel kokoamatta, hups! No tietääpähän isi ainakin mitä tekee kotona Lucaksen kanssa kun äippä on vauvan kanssa laitoksella. ;) Juhannuskin se siellä jo häämöttää, eikä me olla suunniteltu jostain sattuneesta syystä sitä yhtään. Kotona siis ollaan (jos ollaan) ja grillataan ja saunotaan ja chillaillaan. ❤️

Ulkona on ihan järkky myrsky ja hrrrrrr siel on kylmä. Toivotaan et saadaan kuitenkin jussiksi suht lämpimät ilmat, joten aurinkoisempaa loppuviikkoa! ❤️

❤️annieweliina