Today is THE DAY!

Rv 40+0 = eräpäivä. Tänään se vihdoin koitti, se maaginen laskettu päivä. Puhelin on pirissyt koko päivän, ystävät ja sukulaiset utelee joko jo? "Ai taas mennään yli?" No kyllä, siltä se nyt vahvasti näyttää...

Mitä jos mun kroppa ei vaan osaa viedä tätä loppuun? Mä oon yrittänyt kaikin mahdollisin keinoin auttaa synnytyksen käynnistymistä myös itse. Aina supistaessa oon lähtenyt vaan liikkeelle, myös kolmea ässää on harjoitettu sekä syväkyykkyjä kyykätty. Mä oon silti aika vahvasti sitä mieltä, että se tulee kun on tullakseen, eikä sitä paljoa pysty edistämään. Lucaksestakin mä yritin kaikki kikkakolmoset käynnistymiseen ja vaikka päälläni oisin seissyt, niin mitään ei vaan tapahtunut ja vasta oksitosiinilla lähti synnytys hurjana käyntiin ja poitsu olikin neljässä tunnissa pihalla.

Ajatukset on jotenkin ristiriitaiset. Toisaalta mua pelottaa, mutta toisaalta mä haluaisin mahdollisimman pian vaan sen kaiken olevan ohi. Tää synnytys on pelottanut mua älyttömästi enemmän mitä Lucaksen synnytys. Ehkä siksi, että nyt tietää mitä tuleman pitää. Niin kuin varmaan aiemmin oon jo maininnut, haluaisin kuitenkin tämän synnytyksen käynnistyvän luonnostaan, sillä haluaisin kokea mitä eroa on normaaleilla suppareilla verrattuna ns. "lääkkeellisiin" suppareihin.

Vinkkejä siis synnytyksen käynnistymisen edistämiseen?

Muita joilla esikoinen käynnistetty yliaikaisuuden vuoksi? - Miten kävi kakkosen kanssa?

❤️annieweliina