Rv 30+0

...joka tarkoittaa siis sitä, että Kääk! enää 10 viikkoa laskettuun aikaan. Viikkoihin käännettynä tuo reilu 2kk kuulostaa niin kovin lyhyeltä ajalta. Varoitan nyt jo etukäteen, että tää postaus saattaa olla yhtä narinaa, sillä viime päivinä mun vointi on ollut suoraan sanottuna ihan pyllystä.

Lisäksi Lucas alkoi su-ma välisenä yönä oksentaa. Meni kyllä ohi nopeaan, sillä oksensi viimeisen kerran maanantaina aamulla 8 aikaan. Oli kuitenkin aika naatti ja söi aika kehnosti, mut tiistaina jo ruokakin maistui paremmin. Mutta, että nyt mulla on ollut sitten 2 päivää putkeen ihan sairaan huono olo. Närästää, ei maistu ruoka ja sellanen etova olo koko ajan. Nyt mietinkin, että onko tää ihan vaan raskauspahoinvointia joka palannut nyt loppuajaksi takaisin, vai onko mulla se oksennustauti nyt jotenkin lievempänä versiona? Toivon kuitenkin tuota viimeistä vaihtoehtoa ja että huomenna herätessä olo olis parempi.

Miten mä oon muuten voinut? Mua väsyttää, jalat on alkanut särkemään öisin, lähinnä pohkeet. Hoo hieroo mun jalkoja joka ilta, mutta silti herään öisin ihan kaameeseen pohjesärkyyn. Huomasin sitten alkuviikosta, että suonikohjujahan mulle on tullut toiseenkin jalkaan, joten liekö ne kun särkee? Lucaksen odotuksesta tuli toiseen ja ne vanhat palas nyt tässä odotuksessa ja nyt niitä on ilmestynyt toiseenkin jalkaan. :( no, kävinpä siis ostamassa itelleni tukisukkahousut, joita en tänään vielä kerinnyt testailemaan, mut huomenna otan varmasti käyttöön, jos vaikka jelppais. Lisäks tuo iskias-kipu on lisääntyny, vihlasee oikeeseen kankkuun ihan arkisissa askareissakin yhtäkkiä niin, että meinaa jalat lähteä alta. Not nice. Mut jotain positiivista; mua ei oo pariin päivään supistellu oikeestaan yhtään, jei! :)

Mun huonosta voinnista johtuen me tänään vaan oltiin ja loikoiltiin. Luettiin kirjoja, katottiin Fröbelin palokoita ja makoiltiin sohvalla. Lucaskin nukkus 4,5h päikkäreitä, tais olla tauti vieny vähän voimia pikkuselta. Päivällisen jälkeen oli kuitenkin pakko mennä hiukan haukkaamaan happea sillä pikkumiehellä oli virtaa niin, et meinas mennä pisin seiniä. Mentiin siis meijän pihalle leikkipuistoon tunniksi. Happihyppely teki ihan hyvää, mut edelleen mua etoi. Toivottavasti tää nyt ei oikeesti oo sitä raskauspahoinvointia, sillä jos se on nyt palannut takaisin loppuraskauden ajaksi niin mä en kestä. Ekat 13 viikkoa mulla oli niin huono olo 24/7, etten jaksanu muuta kuin maata sohvalla, joten ei kiitos, älä tule takaisin.

Onko jollain palannut pahoinvointi alkuraskaudesta loppuraskauteen?

-annieweliina