Neuvolakuulumisia

Niclas 2kk

Paino 6670g (+320g)

Pituus 62,5cm (+1,6cm)

Pipo 42cm (+1,1cm)

"Suloinen tyytyväinen poika. Jäntevä, pään kannatus, nojaa kyynärnojaan. Kasvu hyvä rintamaidolla. Katse seuraa."

Terkka oli tyytyväinen Niclaksen kehitykseen, jonka kertoi olevan aika paljon edellä. Niclaksen paino- ja pituuskasvu olivat nyt alkaneet vähän tasoittumaan ja käyrät näytti menevän alaspäin, kuitenkin vielä hänen 'ihannekäyränsä' yläpuolella mentiin ja terkka meinasikin, että hakee varmaan suuntaansa sinne. Pojulla kun kuitenkin tuota syntymäpituutta ja -painoa oli ihan reilusti ja ekat viikot sitä tuli aika urakalla lisääkin, joten pakkohan sen jossain vaiheessa on tasottua, ei se poitsu vuoden ikäisenä voi kahtakymmentä kiloa painaa. Sain myös ensi kerraksi kotiin täytettäväksi "vauvaperheen arjen voimavarat" -kaavakkeen, hassua taas rastitella tälläistä kun juuri rastittelin "taaperoperheen arjen voimavarat" -kaavakkeen Lucaksen puolitoistavuotis neuvolaan. No eipä siitä haittaakaan ole.

Höpöteltiin myös vähän isoveljestä samalla, sillä Lucakselle on alkanut tulla nyt toisten lasten tönimistä, nipistelyä ja tukistamista ja mä kaipasin tähän vähän neuvoja. Oli helpottavaa kuulla, että tämä on ihan normaali lapsen kehitysvaihe. Toisille lapsille sitä vaan kuulemma tulee enemmän ja toisille vähemmän. (Musta kun tuntuu, että kaveriporukassa kun ollaan ja lapsia on paljon, niin se on aina mun lapsi, joka jollain tavalla tölmii eniten muita.) Meidän esikoiselle siis sitä nyt näyttävästi on tullut sitten hieman enemmän. Pienen puhumattoman taaperon on vaikea millään muulla tavoin näyttää tuntemuksiaan, joten yleensä se tapahtuu sitten näin. Tilanteet voivat kuulemma myös olla sellaisia, että hän vain on mustasukkainen omista leluistaan ja samaten kun joku lapsi meille tulee ja jo ovella Lucas vetäsee tukasta, niin saattaa olla, ettei hän haluaisi kaveria leikkeihinsä tällä kertaa. Tässä kohtaa mä tajusin, että nämä on tapahtuneet aina meillä kotona. Ei olla hetkeen oltu kenenkään muun luona leikkimässä vaan aina meillw päin on tullut joku, joten tapahtuisikohan näitä jos me mentäisiinkin kylään ja leikkimään sen kaverin leluilla? No eniveis neuvoksi näihin tilanteisiin sain, että käsken Lucasta pyytämään aina anteeksi ja selitän aina miksi niin ei saa tehdä. Anteeksi mä olenkin aina käskenyt Lucasta pyytämään, mutta pakko sanoa, että välillä mulla on jäänyt selittämättä miksi ei. Tähän aion siis jatkossa kiinnittää enemmän huomioita. Terkka korosti tätä taaperolle selittämistä muutenkin, sillä sanan EI, merkitys katoaa täysin, ellei taaperolle selitä miksi ei? Olen sitten tämän neuvolakäynnin jälkeen yrittänyt aina selittää kiellon jälkeen myös miksi ei, ja se on kyllä selkeästi auttanut paljon, enkä joudu enää niin montaa kertaa päivässä Lucasta kieltämään samoista asioista kuin aiemmin, ihanan palkitsevaa.

Että sellaisia neuvolakuulumisia tällä kertaa.

❤️annieweliina