Tiheän imun kausi

Niin kuin otsikko kertoo, niin täällä on nyt muutama yö vaan tissitelty. Juuri kun äiti saa taas unen päästä kiinni edellisestä imetyshetkestä, niin taas jo poika kaipailee tissiä uudestaan. Mahtavilla silmäpusseilla siis mennään tässä osoitteessa tällä hetkellä, jei!

Kyl mä jo pohtisin, että loppuuko se maito nyt kun rinnat on kun löysät nahkapussit ja toinen vaan imee ja imee, mutta nielemisäänistä päätellen kyllä sieltä myös jotain ulos tulee. Lukaisin vähän tästä kyseisestä vaiheesta, sillä tää on mulle ihan uutta, kun ei Lucakselle tälläistä aikoinaan tullut lainkaan. Törmäsinkin sitten tälläiseen lohduttavaan tekstiin..

"Noin kolmikuisina vauvoille tulee usein "tiheän imun kausi", jonka tarkoituksena nykytietämyksen valossa on ylläpitää sopivaa maidon määrää eikä niinkään pyrkiä lisäämään sitä, kuten aiemmin arveltiin. Äiti on ehkä vasta paria viikkoa aikaisemmin huomannut, ettei joka iltaa enää tarvitsekaan istua sohvalla, ja nyt vauva on jälleen rinnalla koko ajan. Epätoivo iskee moneen äitiin, ja takaraivossa jyskyttää ajatus maidon loppumisesta. "Kun äidin tätikin on aina kysynyt, riittääkö se maito varmasti, ja että kyllä se pian loppuu, kun niin on loppunut kaikilla suvun naisilla aikaisemmin..." Jos vanhemmat jaksavat luottaa rintojen ja vauvan yhteistoimintaan tämän hulinakauden yli, on jälleen suvantovaihe tiedossa – aina siihen asti, kunnes vauva lähtee liikkumaan."

Tämän avulla mä oon vaan sitkeästi tyrkyttänyt sitä tyhjänoloista nahkapussia vauvan suuhun. Kai se vaan niin on, että se on kysynnän ja tarjonnan laki ja thats it! 

Mä haluaisin kuitenkin imettää niin kauan kuin vaan mahdollista ja päästä kaikkien näiden tylsien vaiheiden yli voittajana. Esikoista imetin 7,5 kk, kunnes pikkumies päätti itse, että nyt mulle riitti. Se oli helppoa, todella helppoa, mutta samalla myös sydäntäraastavaa, sillä itse olisin halunnut vielä jatkaa lähemmäs vuoden ikään. Miten se lopettaminen voikin tuntua niin pahalta vaikka vauva sen aloitteen itse tekee?!

Tästä tulikin mieleeni, että tästä kaikkialla vellovasta julki-imetyskohusta mä olen sitä mieltä, että mä ainakin näytän kieltä niille, jotka mua paheksuvasti katsovat kun ruokin lastani julkisella paikalla. Imettäminen on kuitenkin niin luonnollinen asia, että mä en sitä todellakaan ala häpeilemään. Joten imettäkää rakkaat äidit, missä ikinä olettekin, älkääkä välittäkö muista. Te kuitenkin ruokitte lastanne parhaalla mahdollisella tavalla.

Vinkkejä miten tämä vaihe ylitetään ja kauanko tämä kestää?

❤️annieweliina