Babyboom & Kids - arvonnan voittajat

Lucas toimi onnettarena äsken vielä ennen nukkumaan menemistään ja 3 lippupakettia on nyt arvottu kolmelle onnekkaalle lukijalle. :) Kuvat kertokoon arvontatilanteesta.

ensin vähän sekoiteltiiin lappusia.

ei kun arpomaan.

ekat kaks arpaa nostettu toiseen nyrkkiin ja kolmas juuri nostossa.

kaikki laput nyrkissä. :)

"mä laitan tän yhen tonne sohvan väliin.."

voittoarvat numeroilla 12, 18 ja 5.

Arpa numero 5 osui nimimerkille Carita:)

Onpas kiva blogi! Kiva lueskella juttuja mitkä myös itsellä ajankohtaisia ja kiinnostaa. Jään seurailemaan. :)

3 Arvalla mukana. Bloglovinin kautta rekisteröidyin lukijaksi. :)
carita.turpeinen@gmail.com

Arpa numero 12 osui nimimerkille maruska

yksi arpa täältä haltuun. :).
mariestrange(a)hotmail.com

Arpa numero 18 osui anonyymille kommentoijalle

Jes mikä arvonta! Peukut pystyssä ja tietty kolmella arvalla mukana! Sekä iso peukku myös blogille! ^^ jasmina-s@windowslive.com

Paljon onnea kaikille voittajille, nakkaan teitä sähköpostilla, jotta saan postitettua liput teille. :)
Meihin törmää messuilla sunnuntaina, kun lavalle hyppää TiTi-nalle. Hymyillään kun tavataan. :)

mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

<3annieweliina

Yhteistyössä Babyboom & Kids ja KidSpot.

Vasenkätinen

Kun Lucas opetteli itse syömään, huomasin hänen aina ottavan lusikan vasempaan käteen. Silloin aloin pikkuhiljaa tajuta hänen olevan vasenkätinen. Neuvolassa siitä terkalle silloin aikoinaan ohimennen mainitsin ja hän sanoi, että kaikista vasenkätisistä tulee jollain tavalla taiteellisesti lahjakkaita. Mitäköhän se sitten meidän pikkumiehen kohdalla tulee tarkoittamaan? Tuleeko hänestä hyvä piirtämään vai tuleeko hänestä jotenkin musiikillisesti lahjakas?! Vai mitä se tulee olemaan? Jännä nähdä! :)

Mä itse olen oikeakätinen ja mun piirustustaidot ovat sitä tikku-ukko luokkaa. Musiikkiluokalla mä olen ollut melkeen koko ikäni, mutten silti voi väittää olevani musiikillisesti lahjakas. IsiHoo on myös oikeakätinen. Eli vasenkätisyys ei kyllä myöskään johdu mistään perintötekijöistä. Neuvolassa sitäkin kummasteltiin, että eikö kumpikaan meistä vanhemmista ole vasenkätinen? :D

Jossain vaiheessa mä yritin aina antaa ensin sitä lusikkaa, lapiota, kynää tai mikä nyt ikinä se annettava tavara onkaan, hänen oikeaan käteensä. Silloin alussa opetellessa hän käytti vielä välillä oikeaa ja välillä taas vasenta, mutta nykyään hän vaihtaa tavaran heti oikeasta vasempaan käteensä. Nykyään mä myös annan tavaran hänelle suoraan jo vasempaan käteen ja lusikan laitan lautaselle aina vasemmalle puolelle.

Kuulin taannoin, että lapsen kätisyyttä ei näin pienenä vielä pysty varmasti sanomaan, vaan että se voisi muuttua vielä ennen pitkään toiseksi. Neuvolalääkäriltä mielenkiinnosta sitä kysäisin ja hän sanoi, että jos L sen tavaran itse vaihtaa toiseen käteen kun sen oikeaan antaa, niin todennäköisesti vasenkätisyys on kyllä tullut jäädäkseen. Voiko kätisyys siis oikeasti muuttua iän myötä?

Mua siis ei tosiaan haittaa kumman kätinen mun lapsi on, eihän sillä ole mitään väliä, mutta mielenkiinnosta mä haluaisin tietää, että millaisia taiteen lahjakkuuksia muilla vasenkätisillä on? Vai onko lainkaan?

Pitääkö siis tää neuvolan terkan kertoma juttu paikkaansa, että vasenkätiset on taiteellisesti lahjakkaita?! Vai onko se täysin huuhaata?!! :)

Ihanaa viikonloppua kaikille!❤️

❤️annieweliina

Ps. Muistakaa osallistua Babyboom & Kids lippujen arvontaan, aikaa on vielä muutama päivä!

Ristiäisjärjestelyjä

Mä tein listan, mitä mun pitää muistaa ristiäisiä varten tehdä/hoitaa.Tiiättekö sen tunteen kun on koko ajan sellainen olo, että on unohtanut jotakin? Mulla on sellanen olo koko ajan näistä. Tosi ärsyttävää. Oon koittanut lohduttautua sillä, että se on vaan fiilis koska stressaan juhlia ja kyl oikeesti homma on hanskassa. Mut ei, silti takaraivossa jyskyttää..

Pappi on hoidossa, kutsut lähetetty, täytekakku on tilattu, voileipäkakut, cupcaket ja pikkuleivät mä teen itse, mamma on lupautunut tekemään pari ambrosiakakkua ja toinen mamma kukka-asetelmat, servetit on tilattu, ristiäismekko kunnossa, koko perheen vaatteet hoidossa, askartelutarvikkeista osa jo hommattu ja loput loppuviikosta, mitä vielä? Itse leipominen ja askartelu, mutta oonko mä unohtanut jotain oleellista?

Mä oon sellainen, että herkästi jätän kaikki aina viime tinkaan. Muistan miten Lucaksen ristiäisiin olin päättänyt tehdä vieraille karkit muistoksi. Eli päällystin käärekarkit helmiäispaperilla ja liimasin niihin lapun missä lukee Lucaksen koko nimi ja ristiäispäivä. Viimeisenä kahtena iltana ennen ristiäispäivää mä väsäsin niitä lattialla istuen selkä kipeenä. Niissä oli ihan järkyttävä homma, enkä ollut osannut kuvitellakaan siinä menevän aikaa niin kauan. Nyt tuntuu ihan hassulta, että mä oon oikeesti näin ajoissa liikenteessä ja kaikki alkaa olla jo hommattu, eikä enää puutu kuin tekeminen. Tää täytyy ottaa oikeen tavaksi. :) Tosin mä päätin jo aikoja sitten, että niitä karkkeja teen tässä parin viikon aikana ennen ristiäisiä joka ilta muutaman, pääsee aika paljon helpommalla.

Niin ja se nimi. Kyllähän sekin jo alkaa olla selvillä. Mitäs luulette, mikä Lucaksen pikkuveljen nimeksi tulee? :)

❤️annieweliina

Neuvolakuulumisia

Pojilla oli eilen yhteinen lääkärineuvola. Lucakselta ei otettu mittoja kun terkkakäynti oli just muutama viikko takaperin, mutta lääkäri kuunteli sydämen ja tutki korvat yms.

Lucas 1,5v

Reipas touhukas poika. Kasvaa tasaisesti. Sydämen kuuntelu normaali. Kaikki hyvin!

"Juniori" 6 vkoa

Paino 6350g (5705g)

Pituus 60,9cm (58,6cm)

Pipo 40,9cm (40,5cm)

suluissa 3vko mitat. :)

Hienosti kasvaa, pitkä poika, painoakin tulee hyvin. Hyvä iho. Sydämen kuuntelu normaali. Kaikki hyvin!

Lääkäri sanoi, että "on sulla sitten hienot pojat, saat olla ylpeä heistä." Ja niin mä olenkin. ❤️ Seuraava neuvolakäynti onkin sitten Junnun kanssa taas parin viikon päästä kun tulee 2kk mittariin minimiehelle.

Ihanaa tiistaita kaikille! ❤️

❤️annieweliina

Ristiäiskortit

Mä olin laiska ja tilasin kortit netissä omasta valokuvasta smartphotolta. Oikeastaan ei mulla olis kyllä ollut aikaakaan alkaa väkertää mitään kortteja, sillä meillä on ollut tässä niin paljon kaikkea puuhaa ja havahduin jotenkin liian myöhään. Ristiäisiin on kuitenkin kaikennäköstä muutakin väkertelyä, että kyllä tässä hommaa riittää. :) No mutta jokatapauksessa, mä suosittelen kyllä näitä omasta kuvasta teetettyjä kortteja smartphotolta. Ovat suht halpoja verrattuna muihin, toimitus on nopeaa ja kivoja valmiita korttivaihtoehtoja on paljon. Kannattaa kokeilla. :)

 

Mä laitoin pari erilaista tekstiä kutsukortteihin. Kummeille lähti omanlainen lorunsa ja muille vieraille omanlaisensa. En viitsi niitä täällä vielä paljastaa, sillä kortit ei oo vielä tavoittanut kaikkia vastaanottajiaan. Mitäs tuumaatte korteista. Miltä näyttää?

Ristiäiset meillä pidetään kirkossa ja kastetilaisuuden jälkeen siirrytään seurakuntatalolle kahvittelemaan. Osa on ihmetellyt miksi me ei pidetä ristiäisiä meidän vastavalmistuneessa talossa?! Meidän suvussa on ollut aina tapana kastaa lapsi kirkossa ja mä haluan jatkaa ja kunnioittaa tätä meidän suvun perinnettä. Jotenkin sitten kun kerran kirkossa kastetaan, niin näin helpompana siirtyä siitä suoraan viereiselle seurakuntatalolle, jossa on kaikki kipot ja kupit ja tilaa paljon järjestää.  

Miten teillä on tapana järjestää ristiäiset?

Nyt mä alan väkertämään tehtävälistaa ristiäisistä, jotta tää lahopää ei unohda mitään. ;)

❤️annieweliina

Ps. Apua! IsiHoo menee huomenna 7 viikon lomailun jälkeen töihin ja mulla alkaa arki yksinään kahden pienen lapsen kanssa. Voin sanoa, että jännittää!!! :D

Babyboom & Kids 2014 + arvonta

Kohta on taas aika vauva- ja lapsimessujen, sillä Babyboom & Kids messut järjestetään taas tänä vuonna Turun messukeskuksessa 13.-14.9.2014. Messuille mun olikin tarkoitus mennä ja kun sähköpostiini plingahti Kidspotilta yhteistyöehdotus Babyboom & Kids messujen kanssa en todellakaan jäänyt miettimään.

Viimeksi kävin kyseisillä messuilla pyörähtämässä raskausaikana. Siellä oli lapsille kyllä niin paljon kaikkea kivaa, että jo Lucaksen puolesta kyllä odotan näitä innolla. Messuilla on vahvasti mukana myös lasten paljon rakastamat lemmikit ja Turun Seudun kääpiökoirat ry järjestää pentunäyttelyn sekä match shown messujen yhteydessä. Koirien lisäksi paijailtavien listalta löytyy myös mm. alpakat ja lauantaina on mahdollisuus päästä jännittämään Suomen Estekanit ry:n järjestämää kanien estekisaa. Lavalle rokkaamaan hyppää lauantaina Kengurumeininki ja sunnuntaina TiTi-Nalle.

Lastenvaatefriikkinä mutsina odotan myös jo tietysti, että pääsen hiplailemaan niitä vaaterekkejä. ;) Näytteilleasettajalistaa selatessani bongasin muutamat suosikit, NopsuPopsu Oy (heillä omien tuotteiden lisäksi mm. MiniRodinia) , SilverJungle (oon ollut kutsuilla viimeksi Lucaksen ollessa muutaman kuukauden) sekä POMPdeLUX,  jotka mua ehdottomasti kiinnostaa. Lisäksi turhakkeiden listalta minulle ehdottomaksi suosikiksi noussut Mehujehu on messuilla ja hankintalistalla olisi ainakin yksi lisää kotiin ja Mummalaan ja Mamilaan on kaipailtu myös omaa.

Nyt teillä ihanat lukijat olis mahdollisuus saada liput näille hulvattoman hauskoille messuille, sillä mulle annettin mahdollisuus arpoa kolme kappaletta kahden hengen lippupaketteja Babyboom & Kids messuille Turkuun 13.-14.9.2014.

Yhden arvan saat jättämällä sähköpostiosoitteesi, kaksi arpaa saat jättämällä sähköpostiosoitteesi ja tykkäämällä Äidin Suusta fb-sivusta ja kolme arpaa edellisten lisäksi rekisteröitymällä myös bloggerin tai bloglovinin kautta lukijaksi. Lisää siis kommenttikenttään sähköpostiosoitteesi ja monellako arvalla olet mukana kahden hengen lippupaketin arvonnassa, joita on siis tarjolla kolmelle onnekkaalle. Aikaa teillä on osallistua sunnuntaihin 31.8.2014 klo 21.00 saakka.

Tsemppiä arvontaan! :)

❤️annieweliina

Yhteistyössä KidSpot ja Babyboom & Kids

Taantumaa nukkumistavoissa - Unikoulu

Niin kuin aiemmin oon maininnut, kun muutettiin uuteen kotiin, niin L on toisesta yöstä lähtien nukkunut omassa sängyssään, omassa huoneessaan. Aina hän on jäänyt sinne reippaasti halien ja pusujen jälkeen itsekseen nukahtamaan, eikä häntä ole koskaan tarvinnut erikseen nukuttaa. Välillä öisin hän on herännyt ja huutanut sängyssään pyytäen syliin ja ei enää ole halunnut jäädä omaan sänkyyn nukkumaan. Koska tätä on tapahtunut noin kerran kahdessa viikossa tai kerran kuukaudessa, niin L on saanut tulla äidin ja isin väliin. En ole halunnut sitä lapselta kieltää, koska on selkeästi kokenut olonsa turvattomaksi. Jos pieni on nähnyt vaikka pahaa unta ja äiti menisi ja torjuisi. No way!

 

Viikko takaperin IsiHoo oli työmatkalla kaksi päivää ja silloin se alkoi. L ei yhtäkkiä suostunutkaan jäämään omaan sänkyynsä nukkumaan, vaan huusi naama punaisena ja hysteerisenä sängyssään näytti käsillä, että "äiti ota syliin". Mä harvemmin kiellän lapselta syliä, ellei mulla sitten ole joku tärkeä juttu kesken niin pyydän odottamaan. Sylittelin siinä sitten Lucasta hetken ja yritin laittaa häntä uudestaan sänkyyn silitellen selkää samalla ja taas alkoi hirveä hysteerinen itku. Yritin ees taas tunnin verran, kunnes luovutin ja L pääsi äidin viereen nukkumaan.

Seuraavana iltana oli sama homma, taas hirveä hysteerinen itku heti kun laskin hänet sänkyynsä. 45 minuutin taistelemisen jälkeen L kuitenkin luovutti ja nukahti omaan sänkyynsä, heräten kuitenkin puolen yön aikaan ja taas äiti luovutti ja L nukkui äidin vieressä. Mä olin päätellyt siinä sitten, että Lucaksella varmaan oli ikävä Isiä. 

IsiHoo tuli seuraavana iltana kotiin ja kun tuli aika laittaa L sänkyyn, taas se alkoi, hirveä hysteerinen itku. Ei se siis tainnutkaan ikävää olla. Siitä lähtien meillä on iltaisin huudettu nukkumaan mentäessä, välillä enemmän, välillä vähemmän. Mä kuitenkin päätin, että periksi ei anneta, sillä mitä pidemmälle lapsi nukkuu vanhempien sängyssä, sitä vaikeampaa lapsi on saada omaan sänkyynsä nukkumaan. Yritin etsiä tietoa näistä nukkumisongelmista ja törmäsin sivustoon, jossa kerrotaan erilaisista unikouluista. Meillä on nyt noudatettu tassu-unikoulua.

Tassu-unikoulu

• Laita lapsi sänkyynsä unisena mutta valveilla. Poistu. Jos lapsi itkeskelee, kuuntele, ennen kuin ryntäät paikalle.
• Jos itku jatkuu tai voimistuu, mene lapsen luo ja laita kätesi tukevasti lapsen selän päälle. Pidä kättä paikallaan kunnes lapsi rauhoittuu, mutta älä anna hänen nukahtaa niin, että kätesi on selän päällä.
• Jos lapsi ei rauhoitu tähän, silitä häntä tuntuvin, säännöllisin liikkein hartioista, selästä ja pepusta.
• Jos tämäkään ei auta, nosta lapsi syliin rintaasi vasten. Silitä selkää. Kun lapsi rauhoittuu, laske takaisin sänkyyn. Pidä kättä hetki lapsen selän päällä. Älä anna lapsen nukahtaa syliin tai tassutukseen.
• Toista tarvittaessa.

Poju siis laitetaan joka ilta omaan sänkyynsä pusujen ja halien ja hyvänyön toivotusten kera ja lähdetään pois. Jos poika alkaa huutaa pitkään hysteerisesti, käydään poju peittelemässä uudestaan silitellen hetki selkää ja lähdetään taas pois. Yöllä kun herää, toistetaan edellä mainitsemani kuvio ja aina mennään pidemmän ajan päästä uusiksi. Tää toimi nyt tosi hyvin ekaa kertaa viime yönä, mutta uutena ongelmana, että poika herää noin viisi kertaa yön aikana. Poika, joka on nukkunut jo täysiä öitä ilman heräämättä monta kuukautta, yli puoli vuotta. Ellei siis satunnaisia kertoja lasketa. Juniori herää vaan kerran yössä syömään, eikä L ole koskaan herännyt siihen aikaan. Eli heräilyt ei johdu edes mistään tälläisistä meteleistä. Jospa L protestoi kun pikkuveli nukkuu äidin ja isin huoneessa?! Kauankohan tälläinen yöheräily mahtaa kestää? Äiti tarvii kohta apua silmäpusseihin... :D

Miten teillä nukutaan? -Onko ollut taantumia?

❤️annieweliina

Juoksujalkaa joka paikkaan - Hippokisat

Meidän pikku taaperosta on tullut sellainen juoksija-poika, että oksat pois. Semmonen vauhti päällä koko ajan, et hyvä että äiti ja isi pysyy perässä. Jos lähtee tallustelemaan johonkin kiellettyyn paikkaan/suuntaan ja lähdet itse juoksemaan perässä, niin vauhti sen kun yltyy. Tuttua? Vauhti yltyy välillä niinkin kovaksi, ettei jalat enää pysy perässä ja muksista keikkaa, nurin mennään.

Meidän kunnassa oli eilen hippokisat ja IsiHoo innostui, että L viedään kisaamaan. Ilma oli tosi tuulinen ja sadeherkkä, mutta kisoihin oli päästävä vaikka taivaalta ois tullu vanhoja akkoja. :D Ennen kisojen virallista alkua sitä taisikin kolmeen kertaan tulla vettä kuin saavista kaatamalla lakaten aina hetkeksi. 

Osallistujaikäluokat oli vasta 3 vuodesta ylöspäin ja meidän reipas 1,5v L pääsi 3 vuotiaiden sarjaan mukaan. Lajeina oli 40 metrin juoksu ja pituushyppy. Osallistujia oli yhteensä kaikissa sarjoissa joku puolitoistasataa ja siihen päälle vielä kaikki vanhemmat, eli porukkaa oli kuin "Saipan matsissa". L siinä ihmettelikin sitä ihmispaljoutta varmaan ensimmäisen vartin.

Mä olin jo mielessäni ajatellut, että mahtaakohan poju koko matkaa juosta maaliin asti ja jääkö ihmettelemään lähtöruutuun. Sitten yllättäen se vesisadekkin jatkui taas juuri kun oli Lucaksen lähtö. Kaikesta huolimatta kovaa sieltä tultiin hymy korvissa maaliin - eikä edes viimeisenä. :D ens vuonna saattaa olla, että kilpaillaan jo mitalisijoista, jos juoksuharjoituksia jatketaan tätä rataa. ;) Juniori nukkui tyytyväisenä koko kisan ajan kaukalossaan. Josko hän sitten ensi vuonna pääsisi myös kisailemaan. :)

Mun käsittääkseni näitä hippokisoja on nyt valtakunnallisesti järjestetty ympäri ämpäri?! Oletteko te olleet lasten kanssa hippokisoissa?

Täällä meillä päin, kaikki osallistujat saivat osallistumispalkinnon ja 3 parasta kilpailijaa mitalin. Kuulin kuitenkin, että yhdellä lähipaikkakunnalla oli kaikki osallistujat saaneet myös mitalin. Ja lisäksi kahvit ja pullat olivat olleet ilmaisia, kun taas meillä kahvi ja pulla kustansi buffetissa 2,50€. Jännää miten eri käytäntö paikallisosuuspankeilla voi olla näissä. 

Osallistumispalkinnoksi L sai pillimehun ja Hippo kynäsetin, jossa oli lyijykyniä, viivotin, teroitin ja pyyhekumi. Pikkumies oli niin onnessaan palkinnostaan, että hymy korvissa juoksi sitä äidille näyttämään, kun IsiHoon kanssa oli sen hakenut. Niin pienestä sitä lapsi tulee onnelliseksi. ❤️ Ei siihen mitalleja kaivata. :)

❤️annieweliina

Kehnosti syövä lapsi

Lucas on aina ollut hiukan kehno syömään ja syönyt hieman vaihtelevasti. Välillä ollaan pistelty menemään kuin hevonen ja välillä on taas eletty päivä muutamalla rusinalla. Muistan miten jo ihan alussa stressasin siis jo imeväisikäisenä hänen syömistään. Tyrkytin rintaa jatkuvasti ja stressasin tuleeko multa maitoa tarpeeksi. Kokeilin jopa lisämaitoa hänelle pullosta vähän väliä tyrkytellä, mutta minkäs teet kun ei kelpaa. Todellisuus siis oli, että kyllä mulla maitoa tuli tarpeeksi hänen tarpeisiinsa nähden, hän vaan oli pieniruokainen.

 

 

 

Hän on aina ollut hoikka poika ja ensimmäisen vuoden mä stressailin painonnousua kun se ei mitään päätähuimaavaa ollut koskaan. Mulla sai moni kaveri samaanaikaan lapsen ja muistan miten mä aloin vertailemaan heitä keskenään. Virhe! Älä koskaan vertaa lapsia keskenään, jokainen on oma yksilönsä, eikä kukaan lapsi ole samanlainen. Tämän kun mä olisin tajunnut jo silloin, niin olisin välttynyt monilta stressipäänsäryiltä. 

Kun saavuttiiin vuodenikään alkoi neuvola tarkkailla Lucaksen pituuskasvua. Ensin mä olin stressannut painoa ja nyt yhtäkkiä pituuskasvu ei mennytkään ihan käyrillä. Neuvolalääkäri lähetti meidät Tyksiin tutkimuksiin ja Lucakselta tutkittiin mahdollinen keliakia sekä otettiin maksa- ja munuaisarvot. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja siellä lääkäri ihmettelikin, miten Lucakselle oli yhtäkkiä kuukaudessa tullut reilu 2cm pituutta lisää, eikä sen myötä ollutkaan tilanteesta yhtään huolissaan. Seurantaa jatketaan nyt normaalisti neuvolassa, eikä meidän tarvitse käydä enää Tyksissä.

 

 

 

 

Hän on ruuan suhteen erittäin nirso ja ennakkoluuloinen. Jo pelkkä ruuan ulkonäkö tai koostumus saattaa saada hänet puistattelemaan. Välillä kun annan hänelle jotakin uutta mitä ei ole ennen syönyt niin yritän yleensä saada hänelle maun siitä suuhun ennen kuin tyrmää ruuan jo pelkästä koostumuksesta riippuen. Esimerkkinä nyt vaikka mustikka. Hän syö mustikkaa esim. Yosan muodossa, (kauramarjavalmiste, vähän kuin jogurtti) mutten ole koskaan saanut häntä syömään sitä tuoreena. Oltiin vähän aikaa sitten mustikkametsällä ja laitoin hänelle mustikan suuhun. Hän sylki sen samantien pois ennen kuin oli edes puraissut. "Ällö sininen pyöreä klöntti. En varmana syö." Kun vihdoin sain hänelle puristettua mustikan suuhun, jotta sai siitä maun, niin ne maistuivatkin hänelle ja hyvin. Ai miten niin ennakkoluuloinen? Koskaan meillä ei oo kuitenkaan kiukuteltu syömisestä, sinne suuhun ei vaan mitään laiteta jos näin on päätetty. :D

Varsinkin hampaita tehdessään on meillä syöminen jäänyt aina taka-alalle. Hän ei ole koskaan reagoinut hampaiden tuloon mitenkään muuten kuin syömällä huonosti ja silloin on sitten vaan juotu paljon maitoa ja smoothieita. Kun Lucaksen kasvua alettiin ensimmäisen kerran ihmetellä neuvolassa, mä aloin juottamaan pojalle täysmaitoa ja sitä hän juo edelleenkin.

 

 

Hän on aina kuitenkin ollut todella tyytyväinen lapsi, eikä ole koskaan itkeskellyt turhia. Vaikka mä oon stressannut paljon sitä kehnosti syömistä niin se, että Lucas on aina ollut tyytyväinen, iloinen ja energinen pieni poika on saanut mun stressikäyrää laskemaan hetkellisesti ainakin puolella.

Nirsous on aiheuttanut äidille sen verran päänvaivaa, että mulla loppuu mielikuvitus kesken aamu- ja iltapalojen suhteen. L kun lakkasi vuoden täytettyään syömästä puuroa ja äiti haluaisi sen sijasta syöttää jotain melkein yhtä tuhtia ja kuitupitoista, mutta mitä? Niinpä! Talk-murutkaan eivät kelvanneet. Nyt ollaan sitten menty välillä yosalla (saa siitä ainakin vähän kauraa) vaihdellen murojen ja leivän kanssa. Tuntuu vaan silti jotenkin yksitoikkoiselta nuo. Vinkkejä uusista vaihtoehdoista otetaan vastaan. ;D

 

 

Hoikan lapsen äitinä, voin myös kertoa miten muutama asia on ärsyttänyt aivan suunnattomasti. Se miten kaikki hössöttävät "voi kun hän on niin pieni". Monta kertaa on tehnyt mieli pläjäyttää hoitokassilla päin näköä ja tokaista; "hän on aivan normaalikokoinen". Ja toisena vielä se kun yrität saada lasta kylässä tai jossakin julkisella paikalla syömään, miten ne muut alkavat lässyttämään, tyyliin että: "syöppä pian, ennen kuin haukku tulee ja syö sun ruuan". Mitä se hyödyttää? Ennemminkin saa lapsen pistämään vielä enemmän ranttaliksi, eikä syö edes sitä viittä lusikallista mitä olisi syönyt ilman höösäämistä.

Nyt kun L on 1,5v täysin tyytyväinen ja sopusuhtainen lapsi, eikä tutkimuksissakaan selvinnyt mitään, mä olen päättänyt, etten enää stressaa. Meillä on säännölliset ruoka-ajat ja syö sitten lautasellisen tai muutaman lusikallisen, niin aina tulee se seuraavan ruokailun aika. Kyllä se lapsi syö kun sen on nälkä!!!

Millaisia teidän lapset on syömään? kohtalotovereita?

❤️annieweliina

Linkitä Blogisi

"Siivoilin" hiukan mun lukulistaa ja nyt kaipailisinkin vähän uutta luettavaa. Niin kuin moni varmaan jo huomannutkin niin hirveän moni bloggaaja lopettanut bloggaamisen tai postaa nykyään harvoin. Eniten mua kiinnostaa perhe- ja sisustusblogit, joissa postaustahti tiheä ja plussaa on jos perheeseesi kuuluu ainakin yksi samanikäinen lapsi kuin mulla. Kiva lukea samankaltaisessa tilanteessa olevien löpinöitä. :) Linkitä mulle siis blogisi 31.8.2014 mennessä mielellään esittelytekstin kera kommenttiboksiin.

Kiitos jo etukäteen! ❤️

❤️annieweliina

Pieni pelottava potta

Aloitettiin Lucaksen kanssa pottailut pikkuhiljaa 10 kuukauden ikäisenä. Ensin käytiin satunnaisesti silloin tällöin ja pikkuhiljaa lisättiin pottakäyntejä ja yritettiin saada siihen jonkinlaista rytmiä ja äitiä oppimaan pojun pissi- ja kakkiaikoja. Pottailu sujui siis jo todella hyvin ja vaikka isommat hädät oli tullut vasta kerran pottaan tuli pienemmät hädät jo hienosti heti yöunilta ja päikkäreiltä herätessä, sekä ruokailujen jälkeen.

Yhtäkkiä muutama kuukausi takaperin alkoi pikkumies kammoksua pottaa. Aina kun laitoin hänet potalle, alkoi sen päiväinen mekkala ja ryntäily ylös. Ihan kuin hän olisi alkanut pelkäämään potalla käyntiä, eikä mitään ihmeellistä kuitenkaan ollut sattunut pottaillessa. Päätin sitten alkaa kokeilla nostaa pojua suoraan wc-pytylle pitäen hänestä kiinni ja sinne pikkumies teki taas tarpeensa ihan tyytyväisenä hymyillen ja vielä nopeasti. Ostin sitten kaupasta cars kuosisen wc-supistajan ja siihenkin L meni mielellään päristellen autoääniä tekemään tarpeensa. Sitten koitti se päivä kun poitsu kieltäytyi menemästä mihinkään noista. Ei potalle, ei suoraan pytylle eikä autot-supistajallakaan ollut mitään asiaa, vaikka kuinka olisi houkutellut.

Jonkin aikaa mä siinä sitten yritin puoliväkisin pissattaa toista potalla, pytyllä tai supistajalla millon milläkin keinolla harvemmin onnistuen. Ruokailujen jälkeen yritin keploilla xylitolpastillin avulla "Saat pastillin kun olet tehnyt hienosti pisut pottaan", mutta suurimmaksi osaksi tuloksetta. Päätin sitten ottaa asian puheeksi puolitoistavuotis neuvolassa ja terkka ehdotti pitämään reilusti vaan taukoa pottailusta ja kokeilemaan taas tauon jälkeen varovasti uudelleen. Niinpä meillä on nyt sitten taas pelkät vaipat käytössä ja potta pölyttyy vessan nurkassa toistaiseksi.

 

Samoihin aikoihin meillä alettiin myös kiukutella hampaiden pesusta. L oli antanut siihen asti pestä hampaansa aivan nätisti ja yhtäkkiä sekin oli yhtä huutamista ja taistelemista. Tän mä sain kuitenkin kuriin sillä, että ostin poitsulle toisen hammasharjan jolla saa itse häärätä ja sen jälkeen on hampaat pesty taas sovussa. Tuohon pottaongelmaan mä nyt en oo vaan keksinyt mitään niksejä, muuta kuin tällä hetkellä vireillä olevan terkan kehoittaman tauon.

Onko muiden lapsilla tullut samanlaisia potta-kieltäytymisiä?

Hyviä vinkkejä ja niksejä otetaan mielellään vastaan. :)

❤️annieweliina

Miikkarit AW14

Lastenvaatefriikki täällä taas huutelee uusista ihanuuksista. Miikkareiden uusin mallisto julkaistiin keskiviikkona ja enhän mä nyt sitä voi jättää huomiotta. Sormet syyhyten keskiviikkona mökillä odottelin puhelimen ääressä julkistusta ja pläts! jo toistamiseen mä oon vähän pettynyt. Ei taaskaan peittoa! Miksei? Viime mallistossa tuli darlingseihin peitto, mikä oli siis varmasti monelta äidiltä odotettu juttu mutta myöskin uskon olevan monelle muulle niinkuin itsellekkin suuri pettymys. Se oli sellainen tilkkutäkki, että mua se ei miellyttänyt ei sitten yhtään, enkä todellakaan usko olevani ainut. Täältä löydät mun postauksen viime darlingseista.

Toiseksi eipä siellä montaa must have vaatetta ollut. Ruskeat sydänpyllypöksyt keltaisella sydämellä rustataan ehdottomasti meidän tilauslappuun pojille. Nää pökät oli koko malliston ainut vaate josta mulle tuli se oikea kunnon must have-fiilis. Ja kaipa niihin pitää sitten yhteensopivat bodytkin tilata, ihan vaan siksi, että asukokonaisuus täydentyy kokonaiseksi. Jotenkin mä en oo osannut koskaan käyttää miikkarin pöksyjä tai haalareita millään muilla bodyilla, vaan aina on löydyttävä se asukokonaisuuteen kuuluva kappale. Myös keltaiset haalarit, joissa oli juckrusselin pennun kuva, olivat musta ihan söpöt. Todennäköisesti lähtee nekin meidän poikien vaatekaappia täyttämään.  Eikä tarvii ostaa kuin yksi body sekä haalareihin, että pöksyihin, sillä sydänbody oli molempien kokonaisuuksien yläosa. ;)

Itselleni mä en hirveästi oo mitään miikkareita hamstrannut. Multa löytyy kahet harmaat yoga pantsit, yhet mustat magic pantsit, yhet magic knickersit ja yhet mustat slimmit. Nyt kun mä aloin niitä tuohon listaamaan, niin se alkoikin kuullstamaan aika isolta määrältä. :D Mä oon tykännyt kaikista vaatekaapissani lojuvista ihan hirmuisesti mutta yhdet niistä on ehdottomasti yli muiden, meinaan Magic Pantsit. Ihan sairaan kivat rennot pökät sekä kotioloihin, että ihmistenilmoillekkin. Suosittelen hankkimaan! Niitä oli raskaanakin ihana käyttää kun oli niin rennot eikä kiristänyt mistään ja käännettävän "vyötärönauhan" sai vedettyä masun yli. Pökät ei oo kyllä venynyt ja paukkunut yhtään miksikään vaikka niitä sillä isolla masullakin tuli käytettyä. Nyt ajattelin sitten täyttää mun vaatekaappia uudesta mallistosta löytyvillä harmaameleeratuilla magic pantseilla.

Mustat slimmit on kans ollut satunnaisessa käytössä. Ostin ne vaan just ennen mun toista raskautta, joten nyt ne on taas hetken lojunut kaapissa, enkä oo taas osannut ottaa niitä kunnolla käyttöön. Uudesta mallistosta löytyy nyt vähän juhlavammat slimmit, jotka on myös hieman paksumpaa joustavaa kangasta ja mitä todennäköisemmin lähtee nämäkin tilaukseen. Tälläsiä lemppareita tällä erää.

Kaikki kuvat kopioitu täältä, josta näet myös koko malliston.

Mitäs tykkäsitte uudesta miikkarimallistosta? 

Lähteekö jotain tilaukseen?

❤️annieweliina

Yhden kuukauden

...on meidän kuopus "vanha". Päivisin aletaan pikkuhiljaa olla enemmän hereillä. Hymyillään, tissitellään, ihmetellään ympärillä olevaa maailmaa ja önistään. Jokelteluakin on ollut jo muutamaan otteeseen havaittavissa. Tuhlataan vaippoja tiheään tahtiin ja nukutaan.

 

Hän on yhtä kova poika syömään kuin hymyilemäänkin. Äidin sydän kyllä sulaa näitä hymyjä katsellessa. ❤️ Ilmoittaa kovaan ääneen kun on seuraa vailla eli on siis jo ymmärtänyt syyn ja seurauksen, ja sylissä viihdytään aika paljon. jumppaillaan jo kovaa vauhtia jaloilla ja katsotaan tarkkaan äitiä.

56cm kokoiset vaatteet alkaa käydä pieniksi ja alettiin käyttämään jo 3 koon vaippaa, hui! Öisin herätään syömään pari kertaa ja muutoinkin syödään n.3 tunnin välein. Hän on kova poika hotkimaan, joten vatsanväänteitä tulee ellei röyhyä saada heti ulos. Myös puklurätit ovat kovassa käytössä. Hän on todella jäntevä vauva ja päätä kannatellaan ja käännetään sivulle jo niin hienosti.

Ihan hassua, että vasta mä tuskailin sen mielettömän ison vatsan kanssa ja nyt siitä on muka jo kuukausi kun tämä minimies näki ensimmäistä kertaa päivänvalon. Yritän nauttia näistä jokaisesta hetkestä vaikka välillä kahden pienen kanssa rankkaa onkin. Sillä joskus sekin päivä vielä koittaa kun nämä mun pienet pojat eivät olekkaan enää äidistä niin riippuvaisia ja menevät omia menojaan. Onneksi ei kuitenkaan vielä pitkään aikaan. Pysykää aina äidin pikkuisina! ❤️

❤️annieweliina

Itämerellä

Lupaamani postaus meidän laivaristeilystä. Oltiin siis Viking Gracella seilaamassa miniristeily. Lähdettiin keskiviikkoillalla ja tultiin torstai iltana kotiin. Tarkoituksena oli syödä hyvin ja viihdyttää lapsia (lähinnä ehkä tuota isompaa vili-vilperttiä) ja voin sanoa, että reissu oli erittäin onnistunut ja kotiin palasi väsyneet mutta onnelliset matkaajat.

Varattiin risteily sen verran viimetinkaan, että jäljellä oli enää parivuoteellisia hyttejä jossa oli yksi yläsänky. Hytti oli erittäin mukava, joskin ihan himpun verran pieni meidän perheelle. Jos tilaa olisi ollut enemmän, niin se ois ollut ihan perfect. Hytti kun vaikutti enemmän kivalta pieneltä hotellihuoneelta.

Positiivista on kun kaikki on uutta ja ens kerralla aion olla hiukan aiemmin liikkeellä, jotta hyttejä olis vielä paremmin jäljellä. Semmonen perhehytti pitää vielä käydä katsastamassa.

Gracella on ihan hirveästi lapsille kaikkea järjestettyä ohjelmaa ja melkein joka kannella on joku lastenleikkihuone ynnä muu vastaava ja huoneita on jaoteltu vähän ikäryhmittäin.

Muutama asia näissä leikkipaikoissa sai kuitenkin mun niskakarvat pystyyn. Se, että osa vanhemmista ei katso lastensa perään tippaakaan. Toiset ovat jättäneet lapset oman onnensa nojaan leikkimään ja todennäköisesti istuvat ravintolassa kaljatuopin ääressä ja toiset eivät vaan vaivaudu katsomaan perään. 

Isommat lapset juoksevat hulluina ees taas ja pienemmät lapset meinaa jäädä jalkoihin. Katsot leikkipaikan ikärajaa -> 0-6v ja suurin osa lapsista ainakin 9v, ihmekkös jää pienemmät jalkoihin. 

Katsot kun joku taaperoikäinen poika puree toista lasta käteen ja yksi repii toiselta kaikki lelut kädestä. Yksi hakkaa toista leikkiautolla päähän ja perimmäisessä nurkassa istuu lapsi joka on kerännyt kaikki päältäajettavat autot ja mopot itselleen ja murisee kun joku toinen lapsi koittaa lähestyä ajatuksena ottaa yksi autoista. 

Kaiken kruunaa pallomeri. Seinällä lukee kissankokoisilla kirjaimilla; Ethän heitä palloja! Kuusi 9-vuotiasta lasta leikkii pallosotaa pallomeressä, pienimmät taaperot katsoo huuli pyöreänä ja saa ohimennen pallosta päähänsä kun laskevat liukumäkeä pallomereen.

Meno oli siis melkoista ja eniten ärsytti miksi kukaan ei puutu mihinkään? Miksei leikkipaikkojen ikärajoja noudateta? Miksi lasten annetaan käyttäytyä kuin apinalauma? Tai ennemminkin kuin hailauma merellä?

Shopaholic materialisti-mutsi pääsi taas taxfreessä vauhtiin ja tyhjensi Lundmyr of Swedenin tiskin tyhjäksi, ainakin melkeen. ;) Junnu sai torkkupeiton ja tuttipullon myöhempää käyttöä varten, Lucakselle uimashortsit ja ville viking juomapullo, sekä pojille molemmille tuttipaketti puokkiin. 

Mun sisko eli Lucaksen kummitäti oli meidän reissussa mukana ja osti Lucakselle Monsteriauton 1,5v lahjaksi. Poju kun tunnetusti on niin innoissaan kaikista kaksi- ja nelipyöräisistä. 

Muutama Lundmyrin kiva juttu jäi vielä kotona kaihertamaan äidin mieltä, että miksi mä jätin ne sinne? Miten niin shoppailufriikki? :D Ja myönnän kyllä olevani jonkun verran materialistikin. Mä vaan tykkään kaikista merkkivaatteista ja -tuotteista PALJON, mut kyllä mun lapset kulkee silti ihan Prismasta ja henkkamaukasta ostetuissa kledjuissakin.

Seisova pöytä meni ja petti mut taasen yhdeltä pikkuiselta osalta. Kirjolohenmäti. Miksi sitä ei enää ole? H sanoi, että oli ohimennen kuullut jonkun muunkin kyselevän siitä henkilökunnalta ja vastaukseksi asiakas oli saanut, ettei sitä ole enää missään näissä laivojen kattauksissa. Miksei? Siianmäti jota on tarjolla, on kuitenkin aika paljon kalliimpaa, joten en kyllä ymmärrä pointtia. 

No mutta onneks muu ruoka oli ihan sairaan hyvää ja sai mut unohtamaan sen mädin puutteen. Kokit leikkaamassa lihaa ja jälkiruokapöytä notkumassa herkuista, IsoNam! :) Kyllä Gracen seisovassa pöydässä on ehdottomasti panostettu laatuun.

Gracella on mahdollisuus myös studiokuvaukseen. Olen räpsässyt nää kuvat paperiversiosta kännykällä, joten sori huonolaatuisuus. Viimeksi kun olin Lucaksen kanssa Gracella hänen ollessa 5kk, kuvaaja itse pyysi saada ottaa hänestä kuvan. Ja koska kuva oli niin onnistunut, niin olihan se pakko ostaa. Nyt halusin sitten myös poitsuista yhdessä kuvan.

Valokuvaaja on kyllä erittäin taitava, sillä räpsäisi nämä kuvat muutamassa sekunnissa kun mä laitoin Junnun Lucaksen syliin ja menin itse metrin päähän taka-alalle ja seurasin vain ettei Junnu tipu. "Räps räps ja it´s ready thank you. What, oikeesti? Tuliko niistä oikeesti hyvät?! Itse kun oon kotona koittanut poikia yhdessä kuvata niin eihän siitä oo tullut yhtään mitään kun Lucas ei yleensä pysy sekuntiakaan paikallaan.

Mä olin ihan varma, että kun nään ne kuvat siinä taxfreen edessä seinällä, repeen totaalisesti, enkä todellakaan osta niitä. Mutta jouduinkin yllättymään positiivisesti, sillä ne oli täydelliset siihen aikaan verrattuna, mitä niiden ottamiseen meni.

Grace on kyllä oikea lapsiperheiden paratiisi näistä laivavaihtoehdoista mitä tässä nyt on. Suosittelen lämpimästi niitä jotka eivät vielä ole käyneet, menkää ehdottomasti tutustumaan uuteen upeaan laivaan, lapsetkin tykkää varmasti.

Mukavaa alkanutta viikkoa! :)

❤️annieweliina