Taantumaa nukkumistavoissa - Unikoulu

Niin kuin aiemmin oon maininnut, kun muutettiin uuteen kotiin, niin L on toisesta yöstä lähtien nukkunut omassa sängyssään, omassa huoneessaan. Aina hän on jäänyt sinne reippaasti halien ja pusujen jälkeen itsekseen nukahtamaan, eikä häntä ole koskaan tarvinnut erikseen nukuttaa. Välillä öisin hän on herännyt ja huutanut sängyssään pyytäen syliin ja ei enää ole halunnut jäädä omaan sänkyyn nukkumaan. Koska tätä on tapahtunut noin kerran kahdessa viikossa tai kerran kuukaudessa, niin L on saanut tulla äidin ja isin väliin. En ole halunnut sitä lapselta kieltää, koska on selkeästi kokenut olonsa turvattomaksi. Jos pieni on nähnyt vaikka pahaa unta ja äiti menisi ja torjuisi. No way!

 

Viikko takaperin IsiHoo oli työmatkalla kaksi päivää ja silloin se alkoi. L ei yhtäkkiä suostunutkaan jäämään omaan sänkyynsä nukkumaan, vaan huusi naama punaisena ja hysteerisenä sängyssään näytti käsillä, että "äiti ota syliin". Mä harvemmin kiellän lapselta syliä, ellei mulla sitten ole joku tärkeä juttu kesken niin pyydän odottamaan. Sylittelin siinä sitten Lucasta hetken ja yritin laittaa häntä uudestaan sänkyyn silitellen selkää samalla ja taas alkoi hirveä hysteerinen itku. Yritin ees taas tunnin verran, kunnes luovutin ja L pääsi äidin viereen nukkumaan.

Seuraavana iltana oli sama homma, taas hirveä hysteerinen itku heti kun laskin hänet sänkyynsä. 45 minuutin taistelemisen jälkeen L kuitenkin luovutti ja nukahti omaan sänkyynsä, heräten kuitenkin puolen yön aikaan ja taas äiti luovutti ja L nukkui äidin vieressä. Mä olin päätellyt siinä sitten, että Lucaksella varmaan oli ikävä Isiä. 

IsiHoo tuli seuraavana iltana kotiin ja kun tuli aika laittaa L sänkyyn, taas se alkoi, hirveä hysteerinen itku. Ei se siis tainnutkaan ikävää olla. Siitä lähtien meillä on iltaisin huudettu nukkumaan mentäessä, välillä enemmän, välillä vähemmän. Mä kuitenkin päätin, että periksi ei anneta, sillä mitä pidemmälle lapsi nukkuu vanhempien sängyssä, sitä vaikeampaa lapsi on saada omaan sänkyynsä nukkumaan. Yritin etsiä tietoa näistä nukkumisongelmista ja törmäsin sivustoon, jossa kerrotaan erilaisista unikouluista. Meillä on nyt noudatettu tassu-unikoulua.

Tassu-unikoulu

• Laita lapsi sänkyynsä unisena mutta valveilla. Poistu. Jos lapsi itkeskelee, kuuntele, ennen kuin ryntäät paikalle.
• Jos itku jatkuu tai voimistuu, mene lapsen luo ja laita kätesi tukevasti lapsen selän päälle. Pidä kättä paikallaan kunnes lapsi rauhoittuu, mutta älä anna hänen nukahtaa niin, että kätesi on selän päällä.
• Jos lapsi ei rauhoitu tähän, silitä häntä tuntuvin, säännöllisin liikkein hartioista, selästä ja pepusta.
• Jos tämäkään ei auta, nosta lapsi syliin rintaasi vasten. Silitä selkää. Kun lapsi rauhoittuu, laske takaisin sänkyyn. Pidä kättä hetki lapsen selän päällä. Älä anna lapsen nukahtaa syliin tai tassutukseen.
• Toista tarvittaessa.

Poju siis laitetaan joka ilta omaan sänkyynsä pusujen ja halien ja hyvänyön toivotusten kera ja lähdetään pois. Jos poika alkaa huutaa pitkään hysteerisesti, käydään poju peittelemässä uudestaan silitellen hetki selkää ja lähdetään taas pois. Yöllä kun herää, toistetaan edellä mainitsemani kuvio ja aina mennään pidemmän ajan päästä uusiksi. Tää toimi nyt tosi hyvin ekaa kertaa viime yönä, mutta uutena ongelmana, että poika herää noin viisi kertaa yön aikana. Poika, joka on nukkunut jo täysiä öitä ilman heräämättä monta kuukautta, yli puoli vuotta. Ellei siis satunnaisia kertoja lasketa. Juniori herää vaan kerran yössä syömään, eikä L ole koskaan herännyt siihen aikaan. Eli heräilyt ei johdu edes mistään tälläisistä meteleistä. Jospa L protestoi kun pikkuveli nukkuu äidin ja isin huoneessa?! Kauankohan tälläinen yöheräily mahtaa kestää? Äiti tarvii kohta apua silmäpusseihin... :D

Miten teillä nukutaan? -Onko ollut taantumia?

❤️annieweliina