Yhden kuukauden

...on meidän kuopus "vanha". Päivisin aletaan pikkuhiljaa olla enemmän hereillä. Hymyillään, tissitellään, ihmetellään ympärillä olevaa maailmaa ja önistään. Jokelteluakin on ollut jo muutamaan otteeseen havaittavissa. Tuhlataan vaippoja tiheään tahtiin ja nukutaan.

 

Hän on yhtä kova poika syömään kuin hymyilemäänkin. Äidin sydän kyllä sulaa näitä hymyjä katsellessa. ❤️ Ilmoittaa kovaan ääneen kun on seuraa vailla eli on siis jo ymmärtänyt syyn ja seurauksen, ja sylissä viihdytään aika paljon. jumppaillaan jo kovaa vauhtia jaloilla ja katsotaan tarkkaan äitiä.

56cm kokoiset vaatteet alkaa käydä pieniksi ja alettiin käyttämään jo 3 koon vaippaa, hui! Öisin herätään syömään pari kertaa ja muutoinkin syödään n.3 tunnin välein. Hän on kova poika hotkimaan, joten vatsanväänteitä tulee ellei röyhyä saada heti ulos. Myös puklurätit ovat kovassa käytössä. Hän on todella jäntevä vauva ja päätä kannatellaan ja käännetään sivulle jo niin hienosti.

Ihan hassua, että vasta mä tuskailin sen mielettömän ison vatsan kanssa ja nyt siitä on muka jo kuukausi kun tämä minimies näki ensimmäistä kertaa päivänvalon. Yritän nauttia näistä jokaisesta hetkestä vaikka välillä kahden pienen kanssa rankkaa onkin. Sillä joskus sekin päivä vielä koittaa kun nämä mun pienet pojat eivät olekkaan enää äidistä niin riippuvaisia ja menevät omia menojaan. Onneksi ei kuitenkaan vielä pitkään aikaan. Pysykää aina äidin pikkuisina! ❤️

❤️annieweliina