ShopAholic MegaOutletissa

Suunnattiin eilen IsiHoon siskon ja poikien kanssa auton nokka kohti Saloa ja Mega Outlet myymälää. Myymälässä on siis kaikenlaista merkkitavaraa halvalla mm. iberon ja cailapin korut -60%, iittalan, fiskarsin ja hackmanin tuotteita puoleen hintaan, vaatteita megahalvalla... kaikkea mahdollista kukkaron nyöreihin sopivilla hinnoilla.

Kun astuttiin liikkeen sisään, mä kerroin Hoon siskolle sekoavani tänne. Taas se tapahtui, aivot jäätys kun hinnat oli halvat ja mun oli saatava taas ihan kaikkea, koska ne oli ihan puolilmasia. Mä sain kuitenkin jotenkin hillittyä itteni, enkä kuitenkaan ostanut mitään turhaa. Tää MegaOutlet on siis Suomen suurin outlet-myymälä, jossa on vaihtuvia merkkituotteita sikahalvalla. Tällä hetkellä outletissa oli mm. Iittalaa, Fiskarsia, Hackmania, Finlaysonia, Iberoa, Cailapia, monen merkkisiä vaatteita ja kenkiä, leluja, meikkejä, hiustuotteita sekä sisustustavaraa.

Meillä oli tarvetta uudelle pikkukattilalle, joten sellainen tarttui matkaan. IsiHoolla on kenkäkaappi talveksi osin päivitetty, työkengät hankittu, mutta sinne tarttui vielä yhdet puman tennarit karvavuorella vapaa-ajan käyttöön. Pukinkonttiin hamstrasin muutamia pikkulahjoja. Shampoo ja hoitoaine oli vähissä ja sopivasti Tigin pakkaukset oli melkein puoleen hintaan. Ja vielä muutama vaate itselle alle 10€/kpl. Kaikki halpaa ku saippua.

Muutama juttu jäi kuitenkin vielä kaihertamaan mieltä ja uskonkin, että se auton nokka on suunnattava ennen joulua vielä uudestaan sinne. Jospa tällä kertaa pääsisi ilman lapsia, niin pystyisi kunnolla keskittymään katselemaan kaikkea ja ostamaan viimeisetkin joululahjat.

Reissu sujui kaikenkaikkiaan onnistuneesti, kassillinen kaikkea tarpeellista älyhalvalla ja lapsetkin olivat suht nätisti, eikä äipälle kasvanut harmaita hiuksia. Lucas viihtyi hyvin outletin keskelle sijoitetussa miesparkissa kun sieltä löytyi crossilehtiä. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. ;)

Oletteko te ostaneet jotakin jo pukinkonttiin?

Helpotusta kiusaavalle herkkunälälle

Onko teille tuttua tilann,e kun alkaa ihan älyttömästi tekemään mieli jotakin hyvää ja käännät kaikki kaapit ylösalaisin tuloksetta? Mulle kävi tuossa yks päivä juurikin niin ja muistin yhtäkkiä miten noin 10 vanhoina silloisen parhaan ystäväni kanssa tehtiin aina herkkunälän iskiessä itse toffeeta. Vanhemmat eivät tästä aina niin mielissään ollut, oltiinhan me aika nuoria ja voihan siinä keittäessä sattua jokin vahinkokin. No eniveis, hetken googleteltuani mä löysin tuon samaisen ohjeen ja laitoin kattilan porisemaan ja noin parinkymmenen minuutin päästä mulla oli pellillä suussa sulavaa toffeeta. Se oli just niin hyvää kuin mä muistinkin.

Suussasulava Toffee

100g voita

3 dl sokeria

2 dl kuohukermaa

Leikkaa voi pieniksi neliöiksi ja laita ainekset kattilaan ja keitä hiljalleen n.20min koko ajan sekoittaen, kunnes seos on tummunut vaalean toffeen väriseksi ja alkaa olemaan tarpeeksi tahmeaa. Toffee voi alkaa jossain kohtaa porista niin kovaa, että roiskuu päälle, joten kannattaa olla tarkkana ja mahdollisesti nostaa välillä kattila pois levyltä hetkeksi. Kaada ja levitä toffee uunipellille leivinpaperin päälle tasaiseksi levyksi ja anna hetki kovettua. Leikkaa levy samankokoisiksi neliöiksi.

voita ja sokeria on varmasti kaikilla aina kaapissa, mutta tuo kuohukerma onkin asia erikseen. Meilläkään ei sitä sattunut olemaan ja päätin testata ihan ruokakermalla ja se ajoi ihan asiansa ja maku oli mainio ja toffee edes vähän vähärasvaisempi.

Nam!

Lamppana, vai mikä mä oon?

Muutaman kerran aiemmin oonkin maininnut Lucaksen rakkaasta unilelusta Pentikin söpöstä pupusta, joka me IsiHoon kanssa aikoinaan nimettiin Puppanaksi. Piti keksiä joku nimi millä sitä söpöläistä kutsui, kun Lucasta laitettiin illalla nukkumaan. Jonakin iltana se sitten vaan tupsahti mieleen, "ota kulta puppana kainaloon, kauniita unia!" Siitä päivästä lähtien Lucaksen rakkaista rakkain unilelu on ollut Puppana.

Niclas sai mun babyshowereilla samanlaisen pentikin pehmolelun, mutta lampaan. Mä oon salaa toivonut, että tästä tulisi myös Niclakselle yhtä rakas kuin Puppana on Lucakselle. Nyt kun meidän kuopuksella on ollut näitä univaikeuksia ja mä oon pohtinut keinoja niiden taltutukseen, mä yks päivä keksin, että laitan tuon lampaan hänen käsien väliin, kun hän yrittää saada unen päästä kiinni. Se on välillä tepsinyt saamaan unen nopeammin kiinni ja ainakin hän tykkää rutistella sitä käsiensä välissä, kai se tuo jonkinlaista turvallisuuden tunnetta.

Näin ollen mä luulen, että tästä söpöisestä lampaasta alkaa tulla meidän kuopuksen rakkain unilelu pikkuhiljaa. Ongelmana tässä nyt vaan on, että mä en keksi tälle suloisuudelle nimeä, millä kutsuisin tätä sitten Niclakselle. Pitäähän sillä jokin nimi olla, enkä mä jaksa siihen asti lampaaksi kutsua kunnes poju osaa ite puhua ja keksiä nimen. Saavat pojat kyllä ristitä unilelunsa uudestaan jos tahtovat, mut puppana on nyt ainakin vielä puppana ja tälle toisellekkin nyt pitäs saada joku kutsumanimi. Hoolle naurahdin, että jos Lucaksen pupu on puppana, niin miten ois sitten lamppana?! Se kuulostaa kyl ihan pölöltä, Vai?

Mieleeni sitten juolahtikin tälläinen hassunhauska idea;

Jätä ehdotuksesi kommenttiboxiin 9.11.2014 mennessä. Lupaan palkita parhaimman ehdotuksen jollain pienellä kivalla yllärillä ja mahdollisesti nimetä myös kaverin sen nimiseksi. Lisää siis ehdotuksen perään sähköpostisi, jotta tavoitan sinut parhaimman ehdotuksen sattuessa kohdalle.

IpanaPöperöt osa 5

Mä huomasin, että mun pöperöruuat jotka olen julkaissut, on aika vahvasti jauhelihapainoitteisia. Joo meillä kyllä syödään tosi paljon jauhelihaa, sillä meillä kaikki tykkää tosi paljon jauhelihapohjaisista ruuista, etenkin Lucas. Mutta siis tää myös siksi, että jauheliharuuat myös valmistuu nopeasti ja sehän oli näiden IpanaPöperöiden juju. Tällä viikolla luvassa siis....

Jauheliharisotto

400g jauhelihaa

3 porkkanaa

1 sipuli

1 pss herne-maissi-paprikaa

1 fondue chef beef

3 dl riisiä

loraus öljyä

n.6 dl vettä

 ripaus mustapippuria

ripaus jauhelihamaustetta

Kuullota pannulla öljyssä porkkanat ja sipulit, sekä herne-maissi-paprikat. Lisää joukkoon jauheliha ja ruskista. Mausta fondue chefillä. Lisää riisit ja kuullota myös riisejä hetken aikaa jauhelihaseoksen joukossa ja lisää vesi. Anna porista n.20 min ja mausta jauhelihamausteella ja mustapippurilla.

Mä olen yleensä maustanut tämän myös ketsupilla, mutta koska Lucaksella on nyt ketsupit hyllyllä, niin tällä kertaa en sitä lisännyt vasta kuin omalle lautaselle ja Lucas näytti tykkäävän kyllä ihan ilmankin.

Bon appetit!

Onko näistä ollut helpotusta teidän arkeenne?

Please, Sleep Well

Niclaksen nukkuminen alkoi kokea muutoksia n.kuukausi takaperin. Poika oli nukkunut yönsä hyvin, heräten vain kaksi kertaa syömään. Nukkumaan mentiin 20.00 ja tissille herättiin 23.00 ja 5.00. Yhtäkkiä poju alkoi heräämään monia kertoja yössä, pahimmillaan tunnin välein. Eli juuri kun äiti oli saanut unen päästä kiinni niin taas kuului pinniksestä hirvittävä köhnäys. Ensin mä ajattelin tiheän imun kautta, sitten hampaita ja nyt kun tätä on jatkunut paria välissä olevaa yötä lukuunottamatta noin kuukauden päivät, mä en oikeesti enää tiedä mistä tää johtuu?! Hampaita ei oo tullut vieläkään, voihan tietty olla, että niitä tehdään pitkään. Enkä mä tiedä onko mun maitomääräkään mitenkään rinnoissa noussut, mikä taas yleisesti ottaen olis tiheän imun kauden tulos.

Päätin kokeilla tehdä sängystä pientä pesää, jossa olisi mahdollisimman turvallista nukkua. Äitiyspakkaus on sängystä jo heivattu, sillä Niclas on siihen aika iso poitsu jo, mutta jos tämä peittojen ja vällyjen kanssa pesänrakennus sänkyyn ei toimi, ajattelin testata sitäkin vielä. Mä olen meinaan huomannut, että vaunuissa ulkona hän nukkuu paljon paremmin jos on kunnolla topattuna ulkovaatteisiin, kun taas silloin kesällä ja alkusyksystä lämpiminä päivinä kun laitettiin vaunuihin nukkumaan pelkillä sisävaatteilla, nukkui hän todella levottomasti. Eli mitä ahtaampaan pakettiin hänet on sullottu, sitä paremmin hän nukkuu. Välillä sänkyyn nukutettaessa pelkkä rätti käsien päälle tai unilelu kainaloon, auttaa saamaan unen päästä nopeasti kiinni ja nukkumaan hyvin. Tämäkään ei kuitenkaan toimi aina, kun pikkuherra sille päälle sattuu.

Välillä mä myös pohdin, että riittääkö mun maito varmasti? Mutta viimekertaisen neuvolakäynnin jälkeen kun poitsulle oli tullut kilo painoa lisää kuukaudessa, mä hautasin senkin. Ei kai sen tulo ole niin radikaalisti voinut yhtäkkiä muuttua? Iltavellin kokeilukin on käynyt jo mielessä, onhan poitsu kuitenkin kohta jo 4 kuukautta!? Kokeilinkin nyt tänään päivällä pienellä määrällä mitä poitsun masu tykkää riisivellistä. Jotenkin sitä silti vaan haluisi imetysmyönteisenä äitinä vaan antaa sitä omaa vauvalle parasta äidinmaitoa.

Nää on vaan niin hankalia, kun noin pienestä vauvasta ei voi yhtään tietää mistä mikäkin johtuu. Lucas on aina ollut hyvä nukkumaan, lukuunottamatta muutamia vaiheita nyt vähän vanhemmalla iällä kun olisi pitänyt päästä äidin ja isin sänkyyn nukkumaan. Mut silloin ihan vauvaiässä hän nukkui aina tosi hyvin. 2kk iässä alkoi nukkua öitä läpeensä ja päivälläkin saattoi välillä porskuttaa jopa 6h yhtä soittoa. Näin jatkui ainakin vuoden ikään, kunnes alkoi tulla jotain pieniä unihäiriöitä ja heräsi noin kerran kaks yössä, mutta nukahti helposti uudestaan. Joten mä oon ihan ummikko tälläisen kanssa? Mitä mä voin tehdä toisin, että hänen olis parempi nukkua? Että meidän molempien olis parempi nukkua?

En jotenkin millään raaskeis siirtää noin pientä omaan huoneeseenkaan nukkumaan, mutta sekin saattaa olla vielä yks vaihtoehto, ihan meidän molempien takia. Saa poju nukkua rauhassa pötköön unensa ilman nenässä koko ajan häiritsevää maidontuoksua ja äiti levätä kunnolla, jotta jaksaa touhuta seuraavana päivänä näiden pienten menossa mukana.

Tälläisiä pohdintoja tällä erää! Jos teillä on jotain hyviä vinkkejä, niin heittäkäähän ilmaan. Thänx!

Last Weekend Favourites

Viime Lauantaina vietettiin meidän uuden kodin tupaantuliaisia ja samalla juhlittiin Lucaksen nimipäivää. Juhlat sujui oikein mallikkaasti, vaikkakin välillä porukkaa oli niin paljon, että vieraat joutui odottamaan vuoroaan tarjoilujen pariin. Vaikka mä kuinka yritin jaksottaa tunnin välein vieraat, niin se ei ihan pelittänytkään niin. Ens kerralla juhlia järkätessä tiedän, että välin on oltava kaksi tuntia.

Meidän juhlien teemahan oli Halloween ja pojat olivat pukeutuneet teeman mukaan vampyyreiksi. Molemmilla oli samanlaiset suloiset vampyyriasut, jotka satuin löytämään henkkamaukasta. Päivällä siis juhlittiin sukulaisten kera ja illalla pojat menivät hoitoon isovanhemmille ja meille tuli tupa täyteen ystäviä, jolloinka mekin pistettiin Hoon kanssa maskit naamaan. Näitä ei viittinyt jo aamulla naamaan vetästä, sillä meidän omatkin lapset olis varmasti pelänneet meitä.

Päivän Menu

Kauhusalaatti

Käärmepatonkia ja levitettä

Muumiotaskut

Hämähäkkipiirakat

Haamu CupCaket

Seittikakku

Kauhukeksit

Iltakemuissa menuun astui mukaan veribooli ja meille tuli dj takaamaan hyvän tunnelman. Dj:n tahdissa sitä sitten hypittiinkin aamun pikkutunneille asti. Ihan unohtumattomat bileet ja taas monta ihanaa muistoa rikkaampana. Mä olinkin taas oikein todella tunnollinen bloggaaja ja muistin valokuvata kaiken mahdollisen. Jep, jep.. taas harmittaa jälkikäteen miten paljon mulla jäi kaikkea kuvaamatta. Oonkin nyt ruinannut ystäviltä kuvia jälkikäteen ja jotain kivoja kuvia heiltä sainkin. Siks osa kuvista onkin otettu puhelimella ja osa kameralla niin kuin laatu kertoo.

Tässä teille vähän vinkkejä tarjoiluihin ja koristuksiin jos kuun lopussa halloweenjuhlia järkkäilette. Tälläiset vähän erilaiset tupaantuliaiset oli meillä.

PöllöDesignia - sisältää alekoodin

Yhteistyössä KidSpot ja Oy MaxPlay Ab.

Saatiin KidSpotin kautta taas mahdollisuus tutustua MaxPlayn tuotevalikoimaan ja valita heiltä yksi tuote. Näin ollen halusin valita pöllöjä rakastavalle pojalleni kauniin turkoosin MrUggly pöllösäästölippaan, joka sopii hänen huoneensa värityksiin ja teemaan kuin nenä päähän.

Lucas tykkää ihan mielettömästi laittaa kolikoita säästölippaaseen ja meille on tullut ihan tavaksi, että pojat saa joka viikko kukkaron pohjalle kertyneet kolikot säästöpossuihinsa jaettuna tasapuolisesti molemmille. Toki Lucas saa toistaiseksi laittaa vielä kolikot Niclaksenkin säästöpossuun, sillä hän ei itse vielä osaa ja tästähän poju on innoissaan kun välissä vaihtuu säästölipas.

Kun meille tuli mahdollisuus tähän yhteistyöhön, mun ei siis todellakaan tarvinnut kahta kertaa miettiä mikä meille kotiutuu. Kertakaikkisen suloinen ja ihanan räikeän turkoosi pöllö, se on ihan pakko saada. Ja vielä kaksi kärpästä yhdellä iskulla; ihana sisustusesine ja säästölipas samassa. Lucas kikatteli laittaessaan kolikoita pöllöön ja mekasti samalla kovaan ääneen HUHUU! Tämä säästölipas sopii täydellisesti myös materiaalinsa vuoksi lastenhuoneen lipaston päälle, sillä tippuessaan lattialle, se ei silikonisen materiaalinsa vuoksi voi särkyä, eikä myöskään tehdä jälkiä lattiaan.

Näitä Mr Ugglyjä löytyy monissa eri väreissä ja meiltähän löytyy jo kg designilta myös viimeksi yhteistyössä saamamme musta Mr Uggly pöytätabletti, joita on tarkoitus hankkia toinen heti kun Niclas alkaa myös ruokailemaan pöydän äärellä. Olen ollut tähän kyseiseen tablettiin niin tyytyväinen, että suosittelen ehdottomasti kaikkia harkitsevia hankkimaan. Pysyy niin kätevästi paikoillaan silikonisen materiaalinsa ansiosta, helppo putsata ja lapsikin tykkää ulkonäöstä.

Ihastuin MaxPlayn uudessa tuotevalikoimassa myös kauniisiin kg designin fasett kynttilälyhtyihin, sekä FrozzyPack eväsrasioihin, aionkin todennäköisesti kotiuttaa nämä meille. Käykäähän kurkkaamassa myös PlayTray Finlandin facebook-sivut, joissa ajankohtaisia tarjouksia.

Löytyykö teiltä jo näitä ihania tuotteita?

Nyt teillä rakkaat lukijat on mahdollisuus hankkia edullisesti myös itsellenne tätä ihanaakin ihanampaa Kg Designia, sillä koodilla SUU MaxPlay tarjoaa teille ostoksistanne -15% alennusta 23.-26.10.2014. Siis hopi hopi ostoksille ja kotiuttamaan ihastuttavia design-tuotteita.

Viime viikon alelöydöt

Mä olin viime viikolla hakemassa viimeisiä rekvisiittahankintoja meidän viikonloppusiin halloween-bailuihin ja Lucakselle kävi välipalajuoman kanssa pikku vahinko ja kaikki purskahti hänen paidalle ja pöksyilleen. Siinä samassa kun mä toljotan taaperoa yltä päältä tahmeassa välipalajuoma-litkussa mä muistin miten aamulla lähtiessä mietin, ettei mulla oo kassissa Lucakselle varavaatteita. Päätin, etten niitä enää lähtiessä mukaan hae kun ei pitkään aikaan oo sattunut mitään pissavahinkoja yms. Niin mun tuuria, että tietysti sillä kertaa meillä käy tälläinen vahinko, kun niitä vaatteita ei ole. No eihän siinä sitten auttanut muu kuin käydä jostain ostamassa paita ja pöksyt.

Kurvasin rattaat toiseen suuntaan jossa lastenvaateliikkeet sijaitsee ja bongasin Lindexissä kyltin; Ale jopa -50% ja ei muuta kuin penkomaan. Penkoessa mä huomasin, että osa vaatteista oli kuitenkin laitettu jopa -70% alennukseen ja sillon mulla naksahti päässä. Muutamalla eurolla kivoja leggareita, bodeja jne. poitsuille, eihän näitä siis mitenkään voi jättää tänne. No niinhän siinä sitten kävi, että mä poistuin kaupasta muutaman muunkin vaatekappaleen kanssa kuin sen yhden paidan ja pöksyjen. Oltiin poikien kanssa mun isän kanssa liikenteessä ja he odottelivat ulkopuolella kun mä pengoin sitä alerekkiä. Olisittepa nähneet mun isän ilmeen kun mä tallustelen kaupasta ulos kassi pullollaan vaatteita. "Sunhan piti ostaa vaan yks paita ja pökät?" -Joo mut ku hei tää koko kassi makso vaan 35€. Sain piruilevasti hymyilevän ilmeen vastineeksi. Kuulemma pojilla on vaatteita jo ihan liikaa. Voiko niitä oikeasti olla muka liikaa? Mä ainakin tykkään vaihdella vaatteita ja laittaa erilaisia asukokonaisuuksia pojille. Ja vaikka meillä vaateita onkin joka lähtöön, silti ne vaatehuoneen hyllyt hupenee jossain vaiheessa, varsinkin jos pitää muutaman päivän taukoa pyykkäämisestä. Meillä ainakin molemmat lapset on vielä siinä iässä, että sotkua tulee ja parhaimmillaan vaatteita voi joutua vaihtamaan kolme-neljäkin kertaa päivässä.

Todellisuudessa kylläkin Lucaksella alkaa vaatekoko vaihtumaan 86:sta 92:een ja hänen vaatekaappinsa kaipaa pientä päivitystä, mut Niclaksella vaatehuone enemminkin tursuaa. Hänellä kun on kaikki Lucaksen vanhat vaatteet omien lisäksi. En silti voinut olla ostamatta hänelle muutamia söpöjä pöksyjä ja bodeja. Mulla vaan kertakaikkiaan poistuu järki päästä siinä vaiheessa kun jotain ihanaa saa tosi halvalla ja mun mielestä mun lapsilla ei vaan vaatteita oo koskaan liikaa. Mä vaan rakastan söpöjä lastenvaatteita ja thats it!

Mitä mieltä te olette; voiko lapsella ihan oikeasti koskaan olla liikaa vaatteita?

Operaatio leikkikeittiön tuunaus

Lucas on ollut aina ihan innoissaan leikkikeittiön kimpussa kun sellainen on jossakin ollut. Mä olin haaveillut hänelle ikean leikkikeittiöstä pitkään, mutta mua suoraansanottuna inhotti sen väritys. Lucaksen huoneessa kaikki kalusteet on mustia ja aloinkin googlettaa keittiön maalaamista. Löysin tieni &Something Daily -blogiin, jossa Emmi oli toteuttanut samanmoisen projektin, tosin maalaamalla hieman eri väreillä. Tämän innoittamana minäkin päätin tarttua tuumasta toimeen.

Mammat, Pappat, Mumma ja Vaari, sekä me siis ostettiin Lucakselle tämä keittiö nimpparilahjaksi ja mä kävin ostamassa maalit ja hioin ja maalasin keittiön ennen kasaamista. Hiominen olikin yllätyävän tuskaista puuhaa ja kannattaakin toteuttaa melko karhealla hiekkapaperilla. Mä käytin ensin liian hienoa hiekkapaperia ja sillä kesti ikuisuus. Hoo tuli hiomaan viimeiset pari levyä, sillä mun ranne meinasi sanoa itseään irti ja otti karkeamman hiekkapaperin käyttöön jolla se onnistuikin hetkessä. Rikoin siis puunvärisistä osista hiekkapaperilla vain pinnan, jonka jälkeen maalasin ne kertaalleen mustalla tikkurilan helmi -kalustemaalilla. Ensin ne puolet jotka tulee näkyviin ja viimeisenä ne puolet, jotka jää ns. piiloon. Mikron sisällä olevan valkoiseksi maalatun mikrolautasen peitin teipeillä ennen maalausta, sillä halusin sen kuitenkin säilyttää.

Tähän projektiin mulla kuluin n.15€, jotka meni maaliin ja hiekkapaperiin. Ostin kaikkein pienimmän purkin maalia (sillä seuraava koko olisi ollut 1l ja siitä olisi jäänyt yli ihan mielettömästi) ja se riitti mainiosti kunhan maalia käytti tarkoin. Keittiön sisälle jäävät osat maalasin hennommin kuin ulkopuolet. Itse maalaaminen oli tosi hankalaa sillä jos pensselillä painoi liikaa se jätti jälkeensä vaaleita viiruja maalauksen lopputulokseen. Todennäköisesti siis vaaleaksi maalaaminen on paljon helpompaa kuin tummaksi maalaaminen, sillä jäljet eivät varmastikaan erotu vaaleasta yhtä hyvin. Joutusinkin aika lailla sutimaan ennen kuin lopputulos oli tälle perfektionistille mieluisa.

Maali antoi keittiöön ihan hienon luonnollisen pinnan ja olen kyllä lopputulokseen ihan tosi tyytyväinen. Ainut mikä jäi harmittamaan, oli kun maalailin yömyöhään keittiötä kun pojat oli nukkumassa ja epähuomiossa unohdin ne mikrolautaseen liimaamani teipit kiinni kuivumisen ajaksi ja niiden poistaminen jätti sitten tietysti vähän röpöläisen jäljen jälkeensä. Niclas heräsi ja kiireessä menin tissittelemään ja unohdin koko teipit. Mut näyttäpähän ainakin enemmän itsetehdyltä. ;)

Mitäs tykkäätte Lucaksen keittiöstä?