Kolme kuukautta ❤️

Mun pieni vauva on tänään tasan kolme kuukautta. Justhan mä vielä tuskailin sen mun jäätävän kokoisen pötsin kanssa. Miks ajan pitää mennä niin nopeaa eteenpäin? Lucas täyttää kohta kaks ja mua ahdistaa se jo nyt, vaikkakin siihen on vielä neljä kuukautta, mut silti. Vastahan hänkin syntys. Niin ja siitä pötsistä. Mä kattelin yks päivä kuvia ja se muuten oikeesti oli ihan jäätävän kokoinen. En kyl näin jälkikäteen yhtään ihmettele, että mua ahdisti se maha ihan mielettömästi ja halusin sen pienen nyytin jo syliini. Nyt se nyytti on loikoillut mun sylissä jo tovin ja monta monta tovia on onneksi vielä edessäpäin.

Mitä meillä osataan?

Nyrkit on löydetty ja ne majailee suussa ihan jatkuvasti. Kuolan määrästä voisi päätellä hampaiden puhkeavan ihan näinä aikoina. Leluun ja myös tissiä imiessä äidin paitaan tartutaan jo lujaa. Mahalta selälleen on käännytty jo useaan otteesseen ja myös ne omat pikku varpulit kiinnostaa kovasti. Juttu luistaa jo aika lailla ja naurunpurskahduksilta ei voida välttyä. Kovasti seuraillaan isoveljen menoa ja kiekutaan vieressä.

Miten meillä menee?

Niclas nukkuu pääsääntöisesti yöt ihan hyvin. Nukkumaan mennään siinä kahdeksan maissa ja tiheän imun kausi on selätetty (koputtaa puuta) ja taas heräillään vaan kerran yössä syömään. Päiväunet nukutaan parhaiten ulkona vaunuissa. Tämä pienimies on niin kovin seurallinen, ettei paljoa jaksaisi yksin missään kölliä, vaan jonkun pitäisi pitää hänelle seuraa koko ajan. D-tipat kun annan lusikasta niin yökkäilyltä ei vältytä, voitte siis vaan kuvitella kuinka innolla mä odotan kiinteiden aloitusta. Taitaa olla siis aika kultakurkkuja nää mun lapset.

Mulla on ollut tapana ottaa pojista ensimmäisen vuoden ajan aina "kuukausikuvat", eli kun kuukausia pyörähtää yksi lisää, mä räpsäsen kuvan aina sillä samaisella lampaantaljalla. Näitä on sit kiva katella kun kaikki 12 kuvaa on koossa. Nyt oon sit tietysti koittanut ottaa pojista myös yhteiskuvia, mutta tää homma onkin sitten helpommin sanottu kuin tehty. Tänään mä myöskin räpsin siis kuvia ja mulla oli visio, että otan samanlaisen kuvan kuin Lucaksestakin, samoissa vaatteissa ja suurinpiirtein samanmoisessa asennossa, tosin vain vastapäivään asetettuna. No kun siirsin kuvia koneelle ja oli tarkotus laittaa poikien kuvat kollaasina vierekkäin vertailua varten, mä huomasin, että hitto vie, Lucas on siinä kuvassa 2 kuukautta, eikä 3 kuukautta. Ei siis mennyt ihan niin kuin Strömsössä tää mun visioni. Höh!

 

 
Mä oon aiemminkin puhunut tästä mun ärsyttävästä perfektionismista. Mulla tulee myös näitä lapsosia kuvatessa sellainen ärsyttävä tarve ottaa aina vaan uus ja parempi kuva, välillä alkaa siis itseäkin ärsyttää kun tuntuu, että mikään ei vaan koskaan riitä. Vaikka ne kuvat lapsista on suloisia millaisena vain, mut tää on vaan siis joku pakkomielle. Ehkä mä vielä joskus luovutan, enkä anna sille pakkomielteelle enää valtaa.

Niclaksen poskista päätellen on moni sanonut, että ruoka-aikaan on meidän kuopus ainakin kotona ollut ja itseasiassa mulle ilmaantuneen rannekivun myötä voisin kuvitella, että painoa olis tullut ihan mukavasti. Ens viikolla meillä on neuvola niin nähdään paljonkos poju on kasvanu, silloin siis luvassa neuvolakuulumisia.

Oletteko te ottaneet lapsistanne tälläisiä "kuukausikuvia"?

Ihanaa viikonloppua! ❤️

❤️annieweliina